Oikeusministeri Tuija Brax Ahvenanmaan lainsäädäntöaloitteen luovutustilaisuudessa 3.5.2011

Seksuaalirikoksia koskeva rikoslain 20 luku on tullut voimaan vuoden 1999 alussa. Rikoslain kokonaisuudistuksen kolmannessa vaiheessa 1990-luvun puolivälissä arvioitiin laajasti seksuaalirikoslainsäädännön muutostarpeet. Aikaa on kuitenkin siis jo kulunut. Vuosien varrella tehdyistä muutoksista huolimatta on ilmennyt aihetta laaja-alaisesti arvioida lainsäädännön muutostarpeet.

Kiireellisimmät lainsäädäntömuutokset on jo toteutettu. Eduskunta hyväksyi tämän vuoden helmikuussa rikoslain 20 luvun muutokset, joiden mukaan sukupuoliyhteys puolustuskyvyttömän henkilön kanssa katsotaan kaikissa tapauksissa raiskausrikokseksi. Kuukausi tämän jälkeen hyväksyttiin suuri joukko lainsäädäntömuutoksia, jotka koskevat lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia ja jotka pääosin perustuvat aihepiiriin liittyvään Euroopan neuvoston yleissopimukseen. Tässä yhteydessä muun muassa korotettiin lapsen seksuaalisen hyväksikäytön vähimmäisrangaistusta ja säädettiin siitä, että sukupuoliyhteys suojaikärajaa nuoremman lapsen kanssa katsotaan lähtökohtaisesti törkeäksi lapsen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi. Näitä lainmuutoksia ei siis vielä ole vahvistettu eivätkä ne ole tulleet voimaan. Muutosten vaikutuksia voidaan vasta ennakoida.

Seksuaalirikokset puhuttavat jatkuvasti. Yksittäisistä julkisuudessa esiin nostetuista tapauksista ei voida kuitenkaan muodostaa kokonaiskuvaa rangaistuskäytännöstä. Oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa valmistellaan lainvalmistelutyön tärkeäksi taustamateriaaliksi yksityiskohtaista selvitystä raiskausrikosten rangaistuskäytännöstä. Tutkimuksen on tarkoitus valmistua loppukeväästä. Selvityksen valmistuttua oikeusministeriössä arvioidaan, tulisiko seksuaalirikoksia koskevia lainsäädäntöuudistuksia jatkaa. Myös uusi hallitus ja oikeusministeri tulevat arvioimaan uusia lainsäädännön muutostarpeita.

Kuten jo viime vaalikaudella on nähty, tarvittaessa lainsäädäntömuutoksin on huolehdittava siitä, että seksuaalirikoksista tuomitaan niiden vahingollisuutta ja vaarallisuutta vastaavat rangaistukset. Toisaalta rangaistusasteikot jo nykyisinkin mahdollistavat ankarien rangaistusten tuomitsemisen. Seksuaalirikoksista tuomittavia rangaistuksia ei voida myöskään tarkastella irrallaan muiden rikosten rangaistuskäytännöstä. Lainsäätäjä yleistäen suhteuttaa rikoksia vakavuudeltaan toisiinsa niistä säädettyjen rangaistusasteikkojen kautta. Rikosten rangaistustasoa arvioitaessa merkitystä on siis esimerkiksi sillä, minkälaisia rangaistuksia tuomitaan vastaavan rangaistusasteikon omaavista rikoksista. Rangaistusasteikkojen kansainväliset vertailut ovat vaikeita, koska rikosnimikkeet ja tunnusmerkistöt poikkeavat toisistaan.

Myös Euroopan unionissa ja Euroopan neuvostossa tapahtuu seksuaalirikosrintamalla. Lähiaikoina valmistuvasta lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia koskevasta direktiivistä saattaa aiheutua lainsäädännön muuttamistarpeita. Mahdollisista uusista rikosnimikkeistä lainsäädäntöaloitteessa on nostettu esiin seksuaalinen häirintä, joka on tullut ajankohtaiseksi jo toista kautta eli äskettäin valmistuneen naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen yhteydessä. Kuten lainsäädäntöaloitteesta ja lakivaliokunnan mietinnöstä ilmenee, merkitystä ei ole pelkästään rikosoikeuden keinoilla,vaan esimerkiksi myös rikosasioita käsittelevien viranomaisten kouluttamisella ja seksuaalirikoksiin syyllistyneille annettavalla hoidolla.

Kiitän Ahvenanmaan maakuntapäiviä tärkeisiin asioihin puuttuvasta ja ajatuksia herättävästä lainsäädäntöaloitteesta, joka varmasti otetaan huomioon harkittaessa uusien lainvalmisteluprojektien käynnistämistä.