Oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin puheenvuoro 14. kesäkuuta Hyvät eväät elämälle -kutsuseminaarissa Helsingissä

Lasten ja nuorten syrjäytyminen ja sen ehkäisy liittyvät kiinteästi myös rikollisuuteen ja sen ehkäisemiseen. Tilastot osoittavat selkeästi, että etenkin väkivaltarikollisuudesta suuri osa kasautuu nuorille, ja että vanhemmissa ikäluokissa sekä väkivallan uhriksi joutuminen että väkivaltarikosten tekeminen on harvinaisempaa. Oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa laajoilla rekisteriaineistoilla tehty tuore tutkimus osoittaa, että syrjäytymisellä on vahva yhteys niin rikosten tekemiseen kuin rikoksen uhriksi joutumiseenkin. Nuorilla ammatin ja koulutuksen puuttuminen, pitkä työttömyys ja matalat tulot ovat selkeässä yhteydessä rikollisuuteen. Varsinkin vakavissa väkivaltarikoksissa sekä tekijät että uhrit ovat erittäin valikoituneita.

Bästa åhörare, utslagningen av barn och unga står i nära samband med brottslighet och brottsförebyggande. Av statistik framgår det tydligt att en stor del av i synnerhet våldsbrott begås av unga. Rättspolitiska forskningsinstitutets färska undersökning som bygger på omfattande registermaterial visar också att det finns ett starkt samband mellan utslagning och såväl begående av brott som risken för att bli offer för ett brott. Bristen på yrke och utbildning, långvarig arbetslöshet och låga inkomster har ett tydligt samband med brottsligheten bland unga.

Etenkin koulupudokkuus on merkittävä riskitekijä. Niin suomalaisissa kuin kansainvälisissä tutkimuksissa koulupudokkuuden on osoitettu olevan vahvassa yhteydessä rikollisuuteen. Tämän yhteyden on myös havaittu säilyvän perhetaustasta, työttömyydestä, pienituloisuudesta ja aiemmasta rikollisuudesta riippumatta. Minun täytyy myöntää, että hämmästyin suuresti tutustuessani äsken mainitsemaani Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimukseen. Tämän tutkimuksen mukaan pelkän peruskoulun käyneet tekevät keskimäärin 25 kertaa niin paljon väkivaltarikoksia kuin lukion tai tätä korkeamman tutkinnon suorittaneet. Tähän meidän on suhtauduttava erittäin vakavasti ja meidän on vielä selkeämmin ymmärrettävä, että koulunkäyntiin liittyviin ongelmiin tulee suhtautua varhaisena signaalina siitä, että jokin on vinossa. Koulun suorittaminen loppuun on useimmiten ensimmäinen aikuisuuteen liittyvä saavutus, ja koulun keskeyttäminen ennustaa monenlaisia ongelmia, ja valitettavan usein siis myös rikollisuutta. Mielestäni on erittäin huolestuttavaa, että Suomessa peruskoulun jälkeistä koulutusta vailla on jopa 13 prosenttia ikäluokasta. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi 30-vuotiaista lähes 9000 henkilöä ovat vailla ammatillista kolutusta tai peruskoulun jälkeistä tutkintoa.

Oikeusministeriön yhteydessä toimiva rikoksentorjuntaneuvosto pyrkii omalta osaltaan ehkäisemään rikollisuutta ja vähentämään rikollisuudesta aiheutuvia haittoja. Tässä työssä nuorten tekemän ja nuoriin kohdistuvan rikollisuuden ja etenkin väkivallan vähentäminen on selkeä painopistealue. Käytännössä työtä tehdään esimerkiksi antamalla asiantuntija-apua ja rahoittamalla erilaisia rikoksentorjuntahankkeita, joista monissa pyritään ehkäisemään lasten ja nuorten syrjäytymistä. Ja voin ilolla todeta, että meillä löytyy täällä Suomessa myös onnistumisia tällä alalla!

Euroopan rikoksentorjuntakilpailussa vuonna 2011 toiseksi tullut suomalainen Icehearts-toiminta on hyvä esimerkki tällaisesta onnistuneesta moniammatillisesta lastensuojelutyöstä. Icehearts kokoaa syrjäytymisuhan alla olevien 6-vuotiaiden poikien ryhmän, jolle nimetään kasvattaja. Kasvattaja sitoutuu ryhmään pitkäksi ajaksi, kahdeksitoista vuodeksi, eli siihen saakka kunnes pojat tulevat täysi-ikäisiksi. Ryhmä muodostaa yhdessä urheilujoukkueen, joka pelaa esimerkiksi jääkiekkoa tai koripalloa. Kasvattaja valmentaa poikia ja tukee heitä koulussa, kotona ja vapaa-ajalla kohdatuissa ongelmatilanteissa. Tällä hetkellä toiminnassa on yhteensä 11 joukkuetta, jotka toimivat Helsingissä, Vantaalla, Ulvilassa ja Lahdessa. Iceharts ja vastaavanlaiset mentorointi-ohjelmat riskiryhmissä oleville nuorille pojille ovat osoittautuneet olevan menestystarinoita taistelussa syrjäytymistä vastaan, ja toivonkin että toimintaa voisi laajentaa useammalle paikkakunnalle.

Toinen esimerkki hyvästä nuorten rikollisuutta ehkäisevästä toiminnasta on oikeusministeriön rahoittama TyöTurvaksi -niminen rikoksentorjuntahanke, jossa rikoskierteessä olevia tai siihen todennäköisesti joutuvia 14-29-vuotiaita nuoria ohjataan töihin. Hankkeessa nuorille opetetaan työelämän pelisääntöjä ja vastuun ottamista. Hanke antaa mahdollisuuden päästä irti rikoksista ja tarjoaa samalla arvokasta työkokemusta, joka voi auttaa työharjoittelupaikan, kesätöiden ja ylipäätään uuden suunnan löytämisessä elämälle.

Tiedämme kuitenkin valitettavan hyvin, että aina on myös niitä lapsia ja nuoria, joita erilaiset syrjäytymisen ja rikollisuuden ehkäisemiseen tähtäävät toimet eivät saavuta, tai joilla toimenpiteet eivät ole riittäviä. Erilaisin keinoin pyritään kuitenkin vaikuttamaan jokaiseen rikoksesta tuomittuun nuoreen ja vähentämään hänen riskiä tehdä uusia rikoksia. Kun 15-20-vuotias nuori on rikoksesta epäiltynä, poliisi ilmoittaa asiasta myös syyttäjälle, sosiaaliviranomaiselle ja Rikosseuraamuslaitokselle. Ja jos rikoksesta on odotettavissa sakkoa kovempi rangaistus, tehdään nuoren tilanteesta niin sanottu seuraamusselvitys. Selvityksen tarkoituksena on kartoittaa nuoren sosiaalista tilannetta ja rikokseen syyllistymiseen vaikuttaneita syitä sekä arvioida rikokseen syyllistymisen riskiä. Selvityksessä arvioidaan myös sitä, minkälainen rangaistus nuoren tilanteeseen parhaiten sopisi. Tiedämme hyvin, että vankilaan joutuminen nuoren kannalta harvemmin on se oikea ratkaisu jos tavoitteena nuorelle on rikokseton elämä.

Nuorisorangaistus, joka voidaan tuomita 15-17-vuotiaalle rikokseen syyllistyneelle, jos sakko katsotaan riittämättömäksi ja ehdoton vankeus liian ankaraksi rangaistukseksi, on toinen keino jolla pyritään edistämään nuoren sosiaalista selviytymistä ja ehkäisemään hänen uusintarikollissuutta. Nuorisorangaistus koostuu valvonnasta, sosiaalista toimintakykyä edistävistä tehtävistä ja ohjelmista sekä työelämään perehtymisestä.

Nuorisorangaistusta on kuitenkin valitettavasti käytetty paljon vähemmän kuin sitä valmisteltaessa arvioitiin. Tammikuun 1. päivänä 2012 nuorisorangaistusta suoritti ainoastaan 14 henkilöä. Nuorisorangaistuksesta saadut kokemukset ovat kuitenkin hyviä: vaikeassakin elämäntilanteessa olevia nuoria on voitu tukea oikeansuuntaisiin valintoihin ja auttaa heitä elämään täysin tai lähes rikoksetonta elämää.

Myös vankiloissa pyritään vaikuttamaan nuorten vankien kuntoutumiseen ja elämänhallintataitoihin. Work out, eli WOP-ohjelma on 17-29-vuotiaille miesvangeille kehitetty ohjelma, joka alkaa vankilassa ja jatkuu vapautumisen jälkeen. Intensiivisessä kuntoutuskokonaisuudessa pyritään kehittämään nuoren elämänhallintaa, vaikuttamaan ongelmallisen päihteidenkäytön syihin sekä tukemaan nuorta ja hänen läheisiään vapautumisen jälkeen. WOP-projektista tehty tutkimus osoittaa, että vankilassa aloitetun kuntoutuksen ja vapautumisen jälkeisen ammatillisen tuen yhdistelmä voi valmentaa nuoren vangin onnistuneesti vapauteen.

Lopuksi haluan korostaa, että lasten ja nuorten syrjäytymistä ja rikollisuutta ehkäistään parhaiten reagoimallasyrjäytymisen merkkeihin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, usein jo varhaisessa lapsuudessa. Vielä paljon tärkeämpää kuin rikollisuutta ehkäisevät toimet ovat perheille osoitetut tukitoimet ja puuttuminen perheiden ongelmiin aikaisessa vaiheessa. Ei voi liiaksi korostaa, että oman hallinnonalani toimet uusintarikollisuuden torjunnassa ovat tärkeitä, mutta kuitenkin ainoastaan toissijaisia ja tavallaan tulevat käyttöön "liian myöhään" kun varhainen puuttuminen on unohtunut tai ei ole tuonut toivottua tulosta.

Det bästa sättet att förebygga utslagning och brottslighet bland barn och unga är att i ett så tidigt skede som möjligt, ofta redan i den tidiga barndomen, reagera på tecken på utslagning. Jag vill också betona, att betydligt viktigare än brottsförebyggande åtgärder är de insatser vi kan göra för att stöda familjer och ingripa i tid utsatta familjers situation. Brottsförebyggande åtgärder kan endast vara sekundära, och de blir aktuella först i det sked när ett tidigt ingripande inte har skett överhuvudtaget eller när det inte gett det resultat som man hoppats på.

Tack för Er uppmärksamhet!
Kiitos huomiostanne!