Oikeusministeri Tuija Brax Helsingin hovioikeuden vihkiäisissä 11.3.2011

Vuoden 1734 lain rakennuskaaressa säädettiin, että käräjäkartano tuli rakentaa sellaiseksi, että siinä on tarpeeksi suuri tupa ja kaksi kamaria. Sil¬mäilles¬sämme nyt Helsingin hovioikeuden toimitiloja, voimme todeta sen hyvin täyttävän rakennus¬kaaren käräjäkartanolle asettamat vaatimukset. Tupa on tarpeeksi suuri - ja kamareita¬kin on riittävästi.

Ajattelin näin juhlahetkenä lausua joitakin ehkä aika ajankohtaisiakin asioita tuomioistuinten riippumattomuudesta ja perustuslakikontrollista.

Perustuslainmukaisuuden valvonta

Som vi vet, finns det ingen grundlagsdomstol i Finland utan riksdagens grundlagsutskott har en central roll vid kontroll av grundlagsenligheten när lagar stiftas. Domstolen ska naturligtvis ge företräde åt grundlagen om tillämpningen av en bestämmelse i en vanlig lag i ett ärende som den behandlar uppenbart skulle strida mot grundlagen.

Vid grundlagsreformen år 2000 har man dock bibehållit ett system enligt vilket tyngdpunkten i övervakningen av lagarnas grundlagsenlighet ligger i den förhandsövervakning som sker när lagarna stiftas. Denna övervakning har sitt historiska ursprung i den autonoma tiden.

Nykyisin valvontatehtävä on eduskunnan perustuslakivaliokunnalla, jonka auktoritatiivinen asema on kirjattuperustuslain 74 §:ään. Sen mukaan perustuslakivaliokunnan tehtävänä on antaa lausuntonsa sen käsittelyyn tulevien lakiehdotusten ja muiden asioiden perustuslainmukaisuudesta sekä suhteesta kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Perustuslakivaliokunnan lausuntoja pidetään eduskuntatyössä muita valiokuntia sitovina.

On tärkeää, että perustuslaista johtuvat vaatimukset lainsäädännölle tulevat huomioiduiksi lakeja valmisteltaessa ja niitä säädettäessä.

Perustuslakivaliokunnan asemasta eräänlaisena "valtiosääntötuomioistuimena" johtuu, että sen toiminta vaikuttaa ratkaisevasti eduskunnan muiden valiokuntien - ja siten koko eduskunnan - työhön. Perustuslakivaliokunnan tulee ratkaisutoiminnassaan saada nauttia eduskunnan muuhun valiokuntaelämään verrattuna poikkeuksellista riippumattomuutta. Eduskunnassa perustuslakivaliokunnan tällaista integriteettiä on totuttu kunnioittamaan.

On kuitenkin myös välttämätöntä, että perustuslakivaliokunnan työtä aikataulutettaessa ja muuten teknisesti järjestettäessä otetaan asiamukaisesti huomioon koko eduskunnan tarpeet ja toiveet.

Valiokunnan työtä johtaa sen puheenjohtaja. Perustuslakivaliokunnan valtiosääntöisen erikoisaseman takia onkin tarpeen harkita perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan valinnan osoittamista eduskunnan täysistunnon tehtäväksi. Täysistunto voisi valita perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan suljetulla lippuäänestyksellä, kuten eduskunnan puhemiehen valinta toteutetaan.

Näin korostaisimme perustuslakivaliokunnan riippumatonta asemaa suhteessa esimerkiksi puoluepolitiikkaan, saati pikkupolitikointiin, ja toisaalta tunnustaisimme valiokunnan keskeisen roolin eduskuntatyön kokonaisuuden kannalta. Suljetulla lippuäänestyksellä valittu perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja nauttisi todennäköisesti puhemiehistön tapaan poikkeuksellista arvostusta.

Tuomioistuinten riippumattomuudesta

Vallan kolmijako-opin mukaisesti tuomioistuimet ovat toimeenpano- ja lainsäädäntövallasta riippumattomia. Tämä riippumattomuus tarkoittaa niin tosiasiallista riippumattomuutta kuin myös sitä, että toiminta näyttää riippumattomalta.

Olen omalta osaltani halunnut kunnioittaa vallan kolmijako-oppia ja tuomioistuinten riippumatonta päätöksentekoa sillä, että olen välttänyt arvioimasta tai arvostelemasta tuomioistuinten päätöksiä. Pidättyvyys lausunnoissa ja kommentoinnissa on välttämätöntä silloin, kun asia on vasta poliisilla tai syyteharkinnassa tai tuomio ei vielä ole lainvoimainen.

Jos oikeusministeri kommentoi yksittäisiä ratkaisuja ja jos seuraava oikeusaste sitten päätyy samalle kannalle ministerin kanssa, asian osapuolille ja myös ulkopuolisille syntyy helposti vaikutelma, että tuomioistuin on ottanut ministerin kannan huomioon. Myös tuomarit saattavat kokea oikeusministerin kannanoton painostukseksi.

Valtioneuvoston jäsenistä erityisesti oikeusministerin kanta saattaa synnyttää tämän vaikutelman, koska oikeusministeri osallistuu tuomareiden nimittämiseen ja oikeusministeri vaikuttaa keskeisesti tuomioistuimia koskevaan lainsäädäntöön, toimitiloihin ja rahoituksen jakoon.

Helsingin hovioikeus on 22.10.2009 antamassaan tuomiossa (S08/172) Alpoa Rusin vaatimaa vahingonkorvausta koskevassa asiassa vahvistanut sen, että pidättyvyys lausuntojen antamisessa on tärkeää.

Myös oikeuskansleri on tuoreessa 17.2.2011 antamassaan päätöksessä (OKV/109/2010) antanut ohjeen, joka kuuluu seuraavasti:

"-oikeusministerin asemassa olevan valtioneuvoston jäsenen on perusteltua noudattaa erityistä varovaisuutta ja harkittua pidättyvyyttä lausuessaan arvioita konkreettisista lainkäyttöasioista ja rikostutkinnoista julkisuudessa."

Tämän oikeusohjeen haluan jättää huoneentauluksi seuraajilleni.

On kuitenkin selvää, että on tilanteita jolloin oikeusministerin on kommentoitava lainvoimaista tuomiota. Näin on esimerkiksi silloin, kun tuomio aiheuttaa tarpeen muuttaa lainsäädäntöä, koska laki ei toimikaan käytännössä kuten sen on tarkoitettu toimivan.

Tätä puhettavalmistellessani palasin vuonna 2002 jättämääni kirjalliseen kysymykseen (KK 2011/2002 vp). Silloin olen pohtinut myös sitä, missä määrin tuomarilla on oikeus perustuslain sananvapauden nimissä kommentoida yksittäisiä, hänen oman toimivaltansa piiriin mahdollisesti kuuluvia asioita.

Kirjallisessa kysymyksessä kerron, että eduskunnan oikeusasiamies Lehtimaja ratkaisi vuonna 2001 tapauksen, jossa tuomari oli ottanut kantaa yksittäisen lain mielekkyyteen. Olen aikanaan siteerannut tuota ratkaisua seuraavasti:

"Sananvapaus kuuluu myös tuomareille ja virkamiehille. Heillä on yleensä oikeus myös julkisuudessa lausua kantansa asioista, jotka liittyvät heidän toimialaansa. Virkamiehen sananvapauden käyttöä arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon valtion virkamieslain 14 §:n 2 momentti. Sen mukaan virkamiehen on käyttäydyttävä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Siten esimerkiksi tuomarin on käyttäydyttävä niin, ettei hän samalla vaaranna tuomarin viran arvoa eikä tuomioistuimen nauttimaa luottamusta. Tuomari voi kuitenkin harkintansa mukaan osallistua oikeuspoliittiseen keskusteluun."

Keskustelu tästä asiasta on jatkunut tähän päivään asti, mutta oikeusasiamiehen arviointi tuntuu edelleen varsin ajankohtaiselta ja toimivalta. Siis tuomari voi harkintansa, toki hyvin harkitun harkintansa, mukaan osallistua oikeuspoliittiseen keskusteluun.

Toivon hovioikeuden koko henkilökunnalle menestystä vaativassa tehtävässänsä.