Kielibarometri 2012: Kieli-ilmapiiri ei ole muuttunut mutta kuntamuutokset huolestuttavat
Suomenkieliset vähemmistöt kaksikielisissä kunnissa saavat yleensä erinomaista julkista ja yksityistä palvelua omalla äidinkielellään. Sen sijaan joka neljäs ruotsinkielinen kertoo että saa vain harvoin tai ei koskaan yhteiskunnan palveluja äidinkielellään. Tieto ilmenee tänään julkistetusta Kielibarometri Språkbarometern 2012 kyselystä, jolla selvitettiin suomen- ja ruotsinkielisten palvelujen saatavuutta kaksikielisissä kunnissa.
Kyselyllä selvitettiin erityisesti kansalais- ja käyttäjänäkökulmaa. Kysely lähetettiin kielivähemmistöön kuuluville henkilöille kaikkiin kaksikielisiin kuntiin sekä joihinkin yksikielisiin kuntiin. Noin 4 000 henkilöä vastasi kyselyyn. Edellinen vastaava tutkimus tehtiin vuonna 2008.
Kielibarometrit toteutetaan Åbo Akademin ja oikeusministeriön yhteistyönä. Muita yhteistyötahoja ovat Kuntaliitto ja Svenska kulturfonden.
Vähäisiä muutoksia, samat haasteet
- Joka kolmas ruotsinkielinen kokee, että palvelu omalla kielellä on omassa kunnassa huonontunut. Joka kolmas suomenkielinen taas kokee, että palvelu omalla kielellä on parantunut. Aikaisempiin mittauksiin verrattuna muutokset ovat kuitenkin melko pieniä, sanoo kyselyn toteuttanut Åbo Akademin tutkija Kjell Herberts.
Kunnan tasolla koetaan, että teknisellä sektorilla on huonoimmatvalmiudet tarjota palveluja ruotsin kielellä. Paikallisten kielivähemmistöjen suurimmat odotukset kohdistuvat siihen, että toimivaa sairaan- ja terveydenhuoltoa saisi omalla kielellä. Valtion sektorilla hätäkeskuksen, pelastuslaitoksen, poliisin sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten palvelut saavat melko huonot arvosanat. Yleensä kunnalliset ja yksityiset kielelliset palvelut koetaan paremmiksi kuin valtiolliset. Arviot voivat liittyä ajankohtaisiin uudistuksiin.
- Tulokset osoittavat, että uudistusten ja muiden muutosten yhteydessä tulee erityisesti keskittyä kielikysymyksiin. Siksi on tärkeää, että me nyt esimerkiksi kuntauudistuksen ja poliisihallintoa koskevan uudistuksen yhteydessä kiinnitämme erityistä huomiota niiden kielellisiin vaikutuksiin, painottaa oikeusministeri Anna-Maja Henriksson.
Enemmistöt, joista on tullut vähemmistöjä
Neljän vuoden takaiseen tulokseen verrattuna muutoksia on tapahtunut yhdistyneissä kunnissa. Pernajan ruotsinkielisestä enemmistöstä on tullut vähemmistö Loviisassa ja Pohjan suomenkielisestä enemmistöstä vähemmistö Raaseporissa. Molemmissa koetaan selvästi, että kielellinen valmius on huonontunut.
Pienet suomenkieliset vähemmistöt Nauvossa, Korppoossa, Houtskarissa ja Iniössä ovat sen sijaan kokeneet selviä parannuksia, kun ne ovat yhdistyneet suurempaan, kaksikieliseen Paraisten kaupunkiin. Kemiönsaaren ja Vöyrin suomenkieliset vähemmistöt eivät sen sijaan ole huomanneet merkittäviä muutoksia.
Kuntarakenne uhkakuvana
Enemmistö ruotsinkielisistä ja myös yli kolmasosa suomenkielisistä uskoo, että kuntauudistus johtaa huonompaan kielelliseen palveluun. Lisäksi molemmat, 35 prosenttia ruotsinkielisistä ja 27 prosenttia suomenkielisistä, kokevat että tarvitaan erityistoimia, jotta kunnan kielelliset palvelut voidaan turvata.
Epävarmuus kielellisistä oikeuksista
Suomenkieliset kokevat suuremmassa määrin kuin ruotsinkieliset, että he tuntevat kielelliset oikeutensa. Ruotsinkielisten suurempi epävarmuus johtunee siitä, että he suomenkielisiä useammin jäävät ilman palvelua äidinkielellään. Lisäksi hyvin harvat tietävät, kenen puoleen he voivat kunnassa kääntyä kysymyksissä, jotka koskevat kielellistä palvelua tai kielellisiä oikeuksia. Vain muutamat ovat joskus ottaneet yhteyttä virkamieheen tai luottamusmieheen kieleen liittyvissä asioissa.
Kieli-ilmapiiri ei ole muuttunut
Enemmistö sekä ruotsin- että suomenkielisistä paikallisista vähemmistöistä katsoo, että kieliryhmien väliset suhteet ovat melko tai erittäin hyvät ja noin 40 prosenttia katsoo, että suhteet ovat vaihtelevat.
- On mielenkiintoista, että vaikka on käyty keskustelua huonontuneesta kieli-ilmapiiristä, mielipiteet eivät ole paikallisella tasolla juurikaan muuttuneet vuodesta 2004 ja 2008, korostaa tutkija Herberts.
Kyselyn ensimmäiset analyysit keskittyvät kansalliselle tasolle, yleisiin kehityssuuntiin ja mahdollisiin muutoksiin. Sekä paikalliset että alueelliset analyysit tehdään myöhemmin. Tutkimustuloksia hyödynnetään lisäksi oikeusministeriössä, kun valmistellaan keväällä 2013 eduskunnalle annettavaa valtioneuvoston kertomusta kielilainsäädännön soveltamisesta.
Lisätietoja:
vastaava tutkija Kjell Herberts, Åbo Akademi, puh. 050 363 2895,
ylitarkastaja Maj Krogell-Haimi, oikeusministeriö, puh. 02951 50422
