Antti Häkkänen: Raiskausrikosten rangaistusten arviointityö on vielä kesken, myös tunnusmerkistöjen arviointia jatketaan

Keskustelu raiskausrikosten ympärillä käy vilkkaana. Aihepiiri on äärimmäisen vakava, herkkä ja oikeudellisesti moniulotteinen. Kirjoitan lyhyesti muutaman sanan pääviestinäni ja oheistaen liitteeksi syvempää analyysia, johon kannattaa syventyä mikäli teema kiinnostaa perusteellisemmin. 

Erityisesti keskusteluun on noussut raiskauksen tunnusmerkistön muuttaminen siten, että pitäisikö osapuolilla olla jälkikäteen esitettävissä nimenomainen suostumus sukupuoliyhteyteen. Tämä teema on ollut kuuma keskusteluaihe myös oikeustieteen maailmassa. Asiantuntija-arvioita on puolesta ja vastaan. Seuraamme tällä hetkellä Ruotsin lainsäädäntöhanketta, sen ympärillä olevia arvioita ja ryhdymme tarvittaessa toimenpiteisiin. 

Fyysiseen koskemattomuuteen liittyvät rikokset ovat erittäin vakavia oikeudenloukkauksia. Raiskausrikokset ovat hävyttömiä toisen ihmisen itsemääräämisoikeutta rikkovia tekoja, joista tulee saada oikeudenmukainen rangaistus. Raiskausrikoksilla aiheutetaan pysyviä elinikäisiä haavoja ja tämän tulee myös näkyä rangaistuksissa. Juuri tämän takia olen käynnistänyt erityisesti seksuaalirikoksiin liittyvän arviointityön oikeusministeriössä. Arviomme rangaistusten ankaruutta ja myös tunnusmerkistöjä. Seuraamme myös esimerkiksi Ruotsissa käynnissä olevaa lainsäädäntöuudistusta. 

Rangaistusten tulee olla oikeudenmukaisia ja tunnusmerkistöjen sellaisia, että rikosvastuu saadaan tehokkaasti toteutumaan - kuitenkin siten, että kaikkien osapuolten oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä, lähtökohtaisesta syyttömyysolettamasta, rikosoikeuden laillisuusperiaatteesta ja muista oikeusvaltion ydinasioista pidetään kiinni. 

Rikoslain kehittämisessä täytyy ottaa huomioon monet näkökohdat. Tällä hetkellä rikoslain (39/1889) 20 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan raiskaukseen syyllistyy se, joka pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaamalla käyttää sellaista väkivaltaa. Pykälän 2 momentin mukaan raiskauksena rangaistaan myös se, että tekijä käyttää hyväkseen sitä, että toinen on tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan. 

Keskustelua on käyty viime vuosina esimerkiksi siitä, pitäisikö raiskauksen tunnusmerkistöön lisätä ”nimenomaisen suostumuksen puute”. Eli, että sukupuoliyhteyteen täytyisi olla näytettävissä jälkikäteen nimenomainen suostumus tuomioistuimessa, mikäli asiasta syntyy erimielisyys osapuolten välille. 

Nimenomaisen suostumuksen puutteen lisäämistä tunnusmerkistöihin on linjattu viimeksi eduskunnassa vuonna 2014. Vuonna 2014 eduskunta päätti yksimielisesti, että nimenomaisen suostumuksen puutteen lisääminen raiskauksen tunnusmerkistöön olisi monilta osin ongelmallinen. Vuonna 2014 tehdyssä lakiesityksessä kuvattiin, että nimenomaisen suostumuksen edellyttäminen sukupuoliyhteyden aloittamiseen on erityisen ongelmallinen. Vuoden 2014 esityksessä sanottiin, että nimenomaisen suostumuksen näyttäminen toteen on jopa ”elämälle vieras”. Tuo sanamuoto ei ole minun sanomaani, enkä ole sitä myöskään käyttänyt.

Asiaan kannattaa perehtyä esimerkiksi lukemalla oheiset asiakirjat, joissa perusteluja:  

Arviomuistio 2012: Raiskausrikosten lainsäädännölliset muutostarpeet

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi rikoslain 20 luvun muuttamisesta (HE 216/2013)

Vastaukseni kirjalliseen kysymykseen aihepiiriin liittyen 

Siitäkin huolimatta, että eduskunta on juuri tuoreeltaan torjunut nimenomaisen suostumuksen puutteen lisäämisen tunnusmerkistöön, teemme oikeusministeriössä arviointia myös tunnusmerkistön kehittämisestä. Tunnusmerkistöjen arviointi on siis käynnissä. Erityisesti seuraamme Ruotsissa käynnissä olevan lainsäädäntömuutosta.

Kirjoitan lähiaikoina tästä aiheesta perusteellisemmin, kun arviointityö etenee. 

Toivon vilkasta kansalaiskeskustelua rikosoikeuden teemojen ympärille. 

_____________________________

Kirjoittaja on oikeusministeri.