Rikoksen uhrin tarpeet huomioon ottavien hyvien käytäntöjen kehittäminen

Tavoitteet ja tuotokset

Työryhmän tehtävänä on

1. arvioida rikosprosessia uhrin näkökulmasta. Arvioinnissa tulee kiinnittää huomiota etenkin siihen, miten rikoksen uhri kohdataan, kuinka hänelle annetaan tietoa uhrin oikeuksista ja mahdollisuuksista saada tukea ja suojelua, kuinka tukipalveluihin ohjaaminen hoidetaan, miten uhri kutsutaan kuultavaksi ja kuinka suojelutoimet esitutkinnan ja oikeudenkäynnin aikana toteutetaan. Työryhmä voi rajata tarkastelun koskemaan tiettyjä uhriryhmiä, joilla on erityistarpeita;

2. kartoittaa kotimaisia hyviä käytäntöjä ja koulutusta uhrin tarpeiden huomioon ottamisesta rikosoikeudellisissa menettelyissä;

3. valmistella ehdotukset hyvistä menettelytavoista uhrien tarpeiden huomioon ottamiseksi rikosprosessissa;

4. valmistella ehdotukset siitä, miten viranomaisten tietoisuutta ja osaamista uhrin tarpeista lisätään ja hyvät toimintatavat sovitetaan viranomaiskäytäntöihin. Työryhmän tulee ottaa huomioon aikaisempien työryhmien työ suojelutarpeen arviointimenettelyn kehittämisestä sekä uhrin tiedonsaannin kehittämisestä. Huomioon tulee ottaa myös tuomioistuinten ja syyttäjien riippumattomuus sekä prosessiekonomiset näkökulmat.

Tiivistelmä

-

Lähtökohdat

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/29/EU rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista (uhridirektiivi) on pantu Suomessa täytäntöön vuonna 2016 voimaan tulleilla lainsäädännön muu-toksilla. Direktiivin tavoitteena on varmistaa, että uhrit saavat rikosoikeudellisen menettelyn puitteissa asianmukaista tietoa, tukea ja suojelua ja että heitä kohdellaan kunnioittavasti, hienotunteisesti, yksilöllisesti, ammattitaitoisesti ja syrjimättömästi. Direktiivi painottaa lapsikeskeisen lähestymistavan ensisijaisuutta. Oikeusministeriön johdolla 2013-15 toiminut uhripoliittinen toimikunta esitti loppuraportissaan, että direktiivin tavoitteiden mukaisten uhrin oikeuksien turvaamiseksi tulee kehittää hyviä käytäntöjä ja menettelytapoja, joissa kiinnitetään erityisesti huomioita uhrien erityistarpeisiin (Lainsäädännöstä hyviin käytäntöihin - esitys rikoksen uhrin aseman kehittämiseksi. OM:n mietintöjä ja lausuntoja 13/2015). Olennaista on uhreille kohdennettava ja viranomaisten välinen viestintä, uhrien ohjaaminen tarpeenmukaisiin tukipalveluihin, uhrien sensitiivinen kohtelu sekä uhrien suojelu. Osaaminen tulisi varmistaa koulutuksella, ohjeistuksella ja moniammatillisella yhteistyöllä. Viime vuonna julkaistiin sisäministeriön työryhmän valmistelema rikoksen uhrien suojelutarpeen arviointimenettelyn käsikirja (SM julkaisu 14/2016 ). Lisäksi julkaistiin oikeusministeriön työryhmän ehdotukset uhrin tiedonsaannin edistämiseksi (OMML 23/2016), niistä saadut lausunnot (OMML 47/2016) sekä Tietoa rikoksen uhrin oikeuksista -esite.