Keskinäinen rikosoikeusapu

 

Silloin kun rikosasiaan kaivataan näyttöä tai muuta selvitystä vieraasta valtiosta tai rikosasian asianosainen taikka todistaja on vieraassa valtiossa, tarvitaan keskinäistä oikeusapua. Keskinäisen rikosoikeusavun tärkeimmät muodot ovat todisteiden hankkiminen esitutkintaa ja oikeudenkäyntiä varten sekä oikeudenkäyntiasiakirjojen tiedoksianto. Kaikki tämä edellyttää vieraaseen valtioon tehtävää oikeusapupyyntöä.

Oikeusapupyyntö voi koskea esim. tiedoksiantoa, todistajien, asiantuntijoiden ja asianosaisten kuulemista, asiakirjojen sekä muiden todisteiden ja selvitysten hankkimista, syytetoimenpiteisiin ryhtymistä, rikosrekisteritietojen luovuttamista rikosasian käsittelyä varten sekä muuta rikosasian käsittelyä varten tarvittavaa oikeusapua.

Suomen viranomainen antaa oikeusapua vieraan valtion viranomaiselle siten kuin kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetussa laissa (4/1994) säädetään tai on erikseen vieraan valtion kanssa sovittu.

Laissa on ainoastaan joitakin oikeusavun pyytämistä vieraalta valtiolta koskevia säännöksiä. Vieraan valtion velvollisuus antaa oikeusapua ja sen antamisessa noudatettavat muodot ja menettelyt määräytyvät kansainvälisten sopimusten ja vieraan valtion lain mukaisesti.

Vuoden 1959 yleissopimuksen keskusviranomaisena Suomessa toimii oikeusministeriö. Ministeriö välittää Suomeen tulleet oikeusapupyynnöt toimivaltaiselle viranomaiselle täytäntöön pantavaksi. Keskusrikospoliisilla on merkittävä rooli keskinäisessä oikeusavussa.

Oikeusapupyynnöt vieraaseen valtioon toimitetaan noudattaen soveltuvaa sopimusta tai vieraan valtion edellyttämää menettelyä. Vuoden 1959 yleissopimuksen mukaisesti oikeusapupyynnöt toimitetaan vieraan valtion keskusviranomaiselle (yleensä oikeusministeriö), joka välittää ne edelleen toimivaltaiselle viranomaiselle täytäntöön pantavaksi.

EU:ssa MLA 2000 yleissopimuksen myötä postitiedoksiannosta ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten suorien yhteyksien varassa toimivasta oikeusavusta on tullut pääsääntö, josta voidaan poiketa vain rajoitetusti. Toimivaltaisia viranomaisia Suomessa ovat poliisi- ja syyttäjäviranomaiset sekä tuomioistuimet.

MLA 2000 yleissopimuksen eräitä määräyksiä, mm. asiakirjojen tiedoksianto ja todisteiden vastaanottaminen, sovelletaan myös jäsenvaltioiden sekä Norjan ja Islannin välillä. MLA 2000 yleissopimuksen pöytäkirjalla säännellään erikseen tietojen pyytämistä pankkitileistä ja –tapahtumista.

Suorat yhteydet edellyttävät, että viranomaiset tietävät, mihin oikeusapupyyntö tulee toimittaa. Tätä varten on Euroopan rikosoikeudellisen verkoston piirissä laadittu hakuväline (Atlas), jonka avulla on mahdollista paikantaa kunkin jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset.

Atlas löytyy EJN:n sivuilta https://www.ejn-crimjust.europa.eu/ejn/

Vastavuoroinen tunnustaminen

Oikeudellisten päätösten vastavuoroinen tunnustaminen on tullut Euroopan unionissa merkittäväksi yhteistyömuodoksi perinteisen oikeusavun rinnalle.

Perinteisessä rikosoikeusavussa oikeusapua tarvitseva valtio lähettää vieraaseen valtioon oikeusapupyynnön (esim. takavarikkoa koskevan pyynnön), minkä jälkeen pyynnön vastaanottanut valtio tekee päätöksen oikeusavun myöntämisestä (päättää takavarikosta). Oikeudellisten päätösten vastavuoroiseen tunnustamiseen perustuvassa järjestelmässä oikeusapua tarvitseva viranomainen tekee päätöksen takavarikosta ja lähettää päätöksen vieraan valtion oikeusviranomaiselle täytäntöön pantavaksi. Päätös pannaan täytäntöön kuten vastaava kansallinen päätöskin.

Tärkein vastavuoroisen tunnustamisen periaatteelle rakentuva instrumentti EU:ssa on vuonna 2002 hyväksytty puitepäätös eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä. Suomessa puitepäätöksen määräykset tulivat voimaan 1.1.2004 lailla rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä (1286/2003).

Nykyisin huomattava osa rikosoikeusavusta EU:ssa toteutuu vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta noudattaen.

Lainsäädäntöä ja sopimuksia

Alla mainitut säädökset ja sopimukset löytyvät Finlex-tietopankista.

http://www.finlex.fi/fi/

Laki kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa (4/1994)

Laki keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehdyn yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja yleissopimuksen soveltamisesta (148/2004)

Laki vapautensa menettäneen henkilön väliaikaisesta siirtämisestä todistelutarkoituksessa (150/2004)

Laki velvollisuudesta saapua toisen pohjoismaan tuomioistuimeen eräissä tapauksissa (349/1975)

Laki oikeudenkäyntiin ja esitutkintaan osallistuvien henkilöiden koskemattomuudesta eräissä tapauksissa (11/1994)

Keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskeva eurooppalainen yleissopimus (SopS 30/1981) ja sen toinen lisäpöytäkirja (SopS 34/2014)

Keskinäisestä oikeusavusta Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehty yleissopimus (SopS 56/2004) ja siihen vuonna 2001 tehty pöytäkirja (SopS 43/2005).

Suomen ja Yhdysvaltojen välinen sopimus tietyistä keskinäiseen oikeusapuun liittyvistä näkökohdista (SopS 8/2010)

Suomen ja Australian välinen keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskeva sopimus (SopS 36/1994)

Suomen ja Hongkongin välinen keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskeva sopimus (SopS 5/2012)