Hyppää sisältöön
Media

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson Kansalliskielten tukiyhdistyksen tilaisuudessa 8.11.2011

oikeusministeriö
Julkaisuajankohta 9.11.2011 8.28
Puhe -

MUUTOSVARAUKSIN

Hyvät kuulijat, bästä åhörare

Tämä on tärkeä seminaari. Kahden elinvoimaisen kansalliskielen säilymisen kannalta juuri nyt on keskeinen aika. Ilmassa on haasteita, mutta myös paljon mahdollisuuksia. Tässä tilanteessa on tärkeää harkita, mitä pitkän ja lyhyen aikavälin toimia tarvitaan tavoitteen saavuttamiseksi. Toivon tältä asiantuntevalta seminaarilta ajatuksia asian edistämiseksi alkaneella hallituskaudella.

Hallitus on sitoutunut erittäin selvästi kahden elinvoimaisen kansalliskielen turvaamisen tavoitteeseen. Hallitusohjelmassa todetaan jo johdanto-osassa, että Suomen kaksikielisyys on rikkaus ja voimavara. Hallitusohjelman mukaan "kielellisten oikeuksien toteutumista kehitetään Ahtisaaren työryhmän esityksiä hyväksi käyttäen. Pääministerin johdolla laaditaan pitkän aikavälin kielistrategia kahden elinvoimaisen kansalliskielen kehittämiseksi ja konkretisoidaan sen pohjalta toimet hallituskaudelle."

Kielellisten oikeuksien pohja on perustuslaissa, ennen kaikkea sen 17 §:ssä, jossa määrätään että Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Tätä täydentävät perustuslain määräykset oikeudesta käyttää asiassaan omaa kieltään - suomea tai ruotsia - tuomioistuimessa ja viranomaisessa, sekä saada tällä kielellä toimituskirjansa. Julkisen vallan on perustuslain mukaisesti huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan. Merkitystä on myös perustuslain 22 §:llä, jonka mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.

Kielilaki konkretisoi perustuslain määrittämien kielellisten oikeuksien käyttöä. Kielilain mukaan viranomaisen tulee toiminnassaan oma-aloitteisesti huolehtia siitä, että yksityishenkilön kielelliset oikeudet toteutuvat käytännössä. (Kielilain 23 § eli niin kutsuttu "velvollisuuspykälä"). Lisäksi on huomattava, että kielilakiin sisältyy tärkeä määräys edistämisvelvoitteesta. Sen mukaan viranomaisten tulee toiminnassaan vaalia maan kielellistä kulttuuriperintöä ja edistää molempien kansalliskielien käyttämistä. Jos olosuhteet sitä edellyttävät, on julkisen vallan ryhdyttävä erityistoimenpiteisiin kansalliskieliin liittyvien sivistyksellisten tai yhteiskunnallisten tarpeiden turvaamiseksi.

Mielestäni on lisäksi tärkeää huomioida, että erityislainsäädännöstä löytyy monta kielellisiä oikeuksia ja velvollisuuksia koskevaa määräystä, kuten laissa perusopetuksesta tai päivähoitolaissa, jonka mukaan lapsilla on Suomessa oikeus saada perusopetusta ja päivähoitoa joko suomeksi tai ruotsiksi.

Perustuslain ja sitä täydentävän kielilainsäädännön luoma oikeudellinen pohja on siis vahva. Yksilön kielellisten oikeuksien kunnioittaminen ei siten ole vain tahdosta kiinni, kuten joskus julkisesta keskustelusta voisi päätellä. Kyse on perustuslaillisista, selkeästi oikeudellisesti velvoittavista normeista. Tätä lähtökohtaa on syytä painottaa.

Samalla haluan kuitenkin tuoda esiin käsitykseni siitä, että niin tärkeä kuin kielellisten oikeuksien perustuslaillinen pohja onkin, ei juridiikka kuitenkaan ole yksinään riittävä keino kielellisten oikeuksien edistämisessä. Tarvitaan myös myönteisiä asenteita: yhteistä tahtoa kehittää tasapuolisesti molempia kansalliskieliä ja tahtoa myös noudattaa kielilakia käytännössä.

Viime aikoinakaksikielisiä kouluja koskeva keskustelu on herännyt uudelleen henkiin. Helsingin Sanomien tutkimuksen mukaan jopa 55 prosenttia kyselyyn vastanneista vanhemmista pääkaupunkiseudulla olisi kiinnostunut laittamaan lapsensa kaksikieliseen kouluun. Hyvät ystävät, tähän syöttiin meidän kannattaa tarttua. Milloin viimeksi olemme olleet tilanteessa, jossa kiinnostus ruotsin kieltä kohtaan olisi ollut näin selvä, kun puhe on kouluista? Olen todella iloinen ruotsin kieleen ja kulttuuriin kohdistuvasta mielenkiinnosta sekä siitä, että vanhemmat haluavat tarjota lapsilleen kaksikielisen vaihtoehdon. Keskustelussa ei kuitenkaan ole selvästi käynyt ilmi, mitä kaksikielisellä koululla oikein tarkoitetaan. Tästä syystä keskustelua onkin hankala käydä ilman että aiheeseen perehdytään tarkemmin.

Klart är att båda språkgrupperna också i framtiden måste ha möjlighet att välja skola enligt modersmål. Om någon önskar sammanslagning av svenska och finska skolor, är det viktigt att inse att minoritetens språk högst sannolikt skulle bli lidande. Det här gäller också för små finska minoriteter i våra svenskdominerade områden.

Men vi skall vara öppna för att hitta nya modeller. Modeller där barn fostras in i en genuin tvåspråkighet - en tvåspråkighet där både finska och svenska är självklara val, och där man lyckas med att också stärka modersmålet. I min hemstad Jakobstad har vi en miljö med rätt jämnstarka språkgrupper och där har vi också en språkbadsskola, Ristikari, som är en utmärkt förebild för hur en tvåspråkig skola kan fungera i praktiken. Där eleverna med svenska som modersmål får undervisning på finska och eleverna med finska som modersmål undervisas på svenska. Allt detta utan att blanda ihop språkgrupperna på lektionerna, men nog sedan ordna gemensamma fester, resor och tillställningar. Alla barn upplever dock att de går i samma skola, i språkbadsskolan, kielikylpykoulussa.

On selvää, että molemmilla kieliryhmillä tulee olla mahdollisuus valita koulu äidinkielensä mukaan myös tulevaisuudessa. Jos ajatuksena on yhdistää suomen- ja ruotsinkielisiä kouluja, on tärkeää ymmärtää, että vähemmistön kieli tulisi hyvin suurella todennäköisyydellä kärsimään tällaisessa tilanteessa. Tämä koskee yhtä lailla pieniä suomenkielisiä vähemmistöjä ruotsienemmistöisillä alueilla.

Meidän tulee kuitenkin olla avoimia uusille toimintamalleille. Malleille, joissa lapset kasvatetaan aitoon kaksikielisyyteen - kaksikielisyyteen, jossa sekä suomi että ruotsi ovat itsestään selviä valintoja ja jossa myös äidinkieltä vahvistetaan onnistuneesti. Kotikaupungissani Pietarsaaressa eri kieliryhmät ovat varsin tasaväkisiä, ja meillä toimii myös kielikylpykoulu, Ristikari, joka voi toimia erinomaisena esimerkkinä kaksikielisten koulujen käytännön toiminnalle. Äidinkieleltään ruotsinkieliset oppilaat saavat opetuksensa suomeksi, ja äidinkieleltään suomenkieliset oppilaat puolestaan saavat ruotsinkielistä opetusta. Eri kieliryhmät eivät osallistu samoille oppitunneille, mutta juhlia, retkiä ja muita tapahtumia järjestetään kuitenkin yhdessä ja kaikki lapset kokevat käyvänsä samassa koulussa, kielikylpykoulussa, i språkbadsskolan.

Hyvät kuulijat,

Hallitusohjelmassa mainittu kansallinen kielistrategia on erittäin tärkeä hanke. Tiedämme mm. valtioneuvoston antamien kielikertomusten perusteella, etteivät kielelliset oikeudet riittävästi toteudu käytännössä.

Selvitysten perusteella on myös tiedossa, että nuorempien ikäluokkien toisen kotimaisen kielen taidoissa on puutteita ja varsinkin poikien ruotsinkielen taito on huonontunut. Kielitaidon puutteet voivat jatkossa vaikeuttaa erityisesti ruotsinkielisten palveluiden toteuttamista. Viimeisten kymmenen vuoden aikana kielitaito on merkittävästi huonontunut ja tämä kehitys on pysäytettävä. Ylipäänsä, meidän nuoret oppivat liian vähän kieliä tänä päivänä. Tarvitsemme lisää kieliopetusta, ei vähemmän.

Meidän tulee etsiä tapoja vaikuttaa asenteisiin ja erilaisiin käytännön valmiuksiin. Tarvitaan keinoja tukea myönteistä asenneilmapiiriä eri tasoillaja tarvitaan erityisesti nuorille mahdollisuus saada tietoa ja kontakteja toista kotimaista kieltä puhuviin. Tarvitaan huomiota molemmille kansalliskielille - sekä suomi että ruotsi ovat kansainvälisesti tarkastellen pieniä kieliä.

I fredags (4.11) tillsatte statsrådets kansli en styrgrupp för nationalspråksstrategin. Gruppen leds av statminister Jyrki Katainen och jag i egenskap av justitieminister fungerar som den ena av två viceordföranden. Jag är mycket nöjd med att arbetet kommer igång redan nu och att det utförs under statsministerns ledning. Det är en viktig signal att statsministern prioriterar och värnar om landets tvåspråkighet. Jag är också glad att regeringsråd Paulina Tallroth har anställts för att genomföra detta projekt - hon är en av de största språklagsexperter vi har i detta land. Arbetet vilar i trygga händer.

Viime perjantaina (4.11.) valtioneuvoston kanslia asetti kansalliskielistrategian ohjausryhmän. Pääministeri Jyrki Katainen johtaa ryhmää, ja minä oikeusministerin ominaisuudessa olen toinen ryhmän varapuheenjohtajista. Olen iloinen siitä, että kielistrategian valmistelutyö saadaan alkuun jo nyt ja että työtä tehdään pääministerin johdolla. Se on osoitus siitä, että pääministeri Katainen pitää työtä tärkeänä ja haluaa vaalia maamme kaksikielisyyttä. Olen iloinen myös siitä, että hallitusneuvos Paulina Tallroth on pestattu toteuttamaan tätä hanketta - onhan hän yksi maamme merkittävimmistä kielilakiasiantuntijoista. Työ on hyvissä käsissä.

Suomessa ei tähän asti ole ollut kansallista kielistrategiaa. Esimerkiksi Kanadassa tällainen strategia on ollut olemassa jo kauan, ja voimmekin ottaa mallia heidän kokemuksistaan. Tarkoitus on vuoden 2012 loppuun mennessä laatia pitkän aikavälin kielistrategia kahden elinvoimaisen kansalliskielen kehittämiseksi ja konkretisoida sen pohjalta toimet hallituskaudelle.

Hyvät kuulijat,

Käynnistymässä on vuosisadan kuntauudistus. Lisäksi sosiaali- ja terveydenhoitosektorin uudistuksilla on merkittävä vaikutuskielellisiin oikeuksiin. Tämän hallituskauden hankkeet tulevat pitkälti määrittämään, miltä maa kielellisestä näkökulmasta näyttää ja mitä palveluita annetaan.

Käynnistyneet uudistushankkeet eivät varmasti tule olemaan helppoja ja niihin kytkeytyy erilaisia intressejä. On kuitenkin erittäin tärkeää, että kielellisten oikeuksien toteutumisen näkökulma otetaan riittävän painokkaasti hankkeisiin mukaan aivan alkuvaiheesta lähtien.

Riittävä tarkkuus kielellisten oikeuksien toteutumisen arvioinnissa on välttämätöntä. Sekä kuntauudistuksen että sosiaali- ja terveysalan uudistuksen yhteydessä on tehtävä kielellisten vaikutusten arviointi. Arvioinnin tulee olla riittävän pitkäjänteinen (långsiktig) ja sen tulee kohdentua palveluiden toteutumiseen. Haluan korostaa, ettei tämän luokan hankkeissa ole riittävää tehdä vähimmäisluokan kielellisten vaikutusten arviointia - eli identifioida muutamaa kielitaitoista virkamiestä - vaan todella varmistua palveluiden toteutumisesta myös pitkällä aikavälillä.

Under senaste riksdagsperiod kämpade vi med regionförvaltningsreformen där en långdragen kamp fördes om Karlebys inriktning. Nu inför de kommande förvaltningsreformerna gäller det att hålla i minnet grundlagsutskottets linjedragning då. Finns det flere alternativa administrativa lösningar att välja mellan, skall man välja den som på bästa sätt tryggar de grundläggande språkliga rättigheterna. Denna princip är mycket väl tillämpbar enligt min mening, även i kommunreformen. Det handlar om att trygga den framtida tillgången till service på de båda nationalspråken inte bara i teorin utan också i praktiken. En tydlig, klar och omfattande språkstrategi kan bli ett viktigt redskap inte bara i dessa kommande förvaltningsreformer, utan också härefter.

Edellisellä eduskuntakaudella kamppailimme aluehallintouudistuksen kanssa, kun Kokkolan suuntautumisesta käytiin pitkällinen vääntö. Tulevien hallintouudistusten yhteydessä tuleekin pitää mielessä perustuslakivaliokunnan linjaus asiassa. Jos on mahdollisuus valita useamman hallinnollisen ratkaisun välillä, vaihtoehdoista tulee valita se, joka parhaiten turvaa kielelliset perusoikeudet. Tätä periaatetta voidaan mielestäni erittäin hyvin soveltaa myös kuntauudistuksen yhteydessä. Keskeistä on palveluiden saannin turvaaminen molemmilla kansalliskielillä myös tulevaisuudessa - ei pelkästään teoriassa vaan myös käytännössä. Selväsanainen, selkeä ja kattava kielistrategia voi olla tärkeä apuväline sekä tulevissa hallinnollisissa uudistuksissa että myöhemminkin.

Hyvät kuulijat,

Ruotsin kielen tulevaisuus maassamme lepää muun muassa koululaitoksen ja hallinnollisten ratkaisujen varassa. Hallinnollisten ratkaisujen kautta voidaan turvata kaksikielisyyttä ja kaksikielistä palvelua myös tulevaisuudessa. On kuitenkin aina muistettava että valtaväestön ymmärrys ja tuki on ihan välttämätöntä kaksikielisyyden säilyttämisessä.

On olemassa myös kolmas tärkeä väline - ruotsinkieliset tiedotusvälineet. On tärkeää, että meillä on päivittäin mahdollisuus lukea sanomalehtiä, kuunnella radiota ja katsoa tv-ohjelmia molemmilla kielellä. Sekä omalla äidinkielellään kirjoitettu että puhuttu kieli on kultaakin kalliimpaa - vaikkemme aina pitäisikään siitä sisällöstä, jota tällä kirjoituksella tai puheella välitetään.

Parhaillaan on käynnissä myös taistelu koskien Yleisradion rahoitusta. Ihmiset jättävät tv-lupamaksunsa maksamatta siinä määrin, että rahoitus on pakko järjestää jollain toisella tavalla. (Perussuomalaisten varjobudjetissa haluttiin säästää kaksikielisyydestä, ja säästö kohdistui tietenkin Svenska Yleen). Mutta vaikka meitä suomenruotsalaisia on vain reilut viisi prosenttia väestöstä, meidän tarpeemme ovat sataprosenttiset. Maassamme tarvitaan edelleen ruotsinkielistä radiota ja televisiota, sehän on sanomattakin selvää. Suomenruotsalaista kanavaa ei ole rajattu ainoastaan ruotsinkielisen väestön käyttöön, aivan samoin kuin suomenkieliset kanavat on tarkoitettu kaikille äidinkieleen katsomatta.

Hyvät kuulijat,

Tilanne tämän hallituskauden alkaessa on siis kielellisten oikeuksien kannalta poikkeuksellisen mielenkiintoinen. Ongelmat kielellisten oikeuksien toteutumisessa ovat hyvin tiedossa. Kansallisen kielistrategian laatiminen pääministerin johdolla sekä merkittävät hallinnolliset uudistukset ovat myös mahdollisuus tarkastella kielellisten oikeuksien toteuttamista pitkällä aikavälillä ja luoda pohja sille, että maamme pysyy pitkään maana, jossa on kaksi kansalliskieltä.

Jos nyt epäonnistumme, on pohja kaksikielisyyden hyvälle toteutumiselle vaarassa luhistua. Jos taas onnistumme, voimme vakuuttua yhteisistä eduista molempien kieliryhmien oikeuksien turvaamisessa.

Hyvään tulokseen pääseminen edellyttää yhteistyötä. Toivon keskustelua näistä kielellisten oikeuksien kannalta keskeisistä kysymyksistä tässä seminaarissa ja sen jälkeen. Kaksikielinen Suomi on aina rikkaampi Suomi.

Kiitos.

Anna-Maja Henriksson
Sivun alkuun