Hyppää sisältöön
Media

Oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin puhe lähidemokratiaseminaarissa 5.6. Helsingissä

oikeusministeriö
Julkaisuajankohta 24.6.2012 21.00
Puhe -

Kuntademokratian ajankohtaiset haasteet

Hyvä yleisö / Ärade publik,

Lähidemokratian vahvistamiseen kohdistuu tänä päivänä ehkä enemmän odotuksia kuin koskaan aikaisemmin. Suomen kunnat ja niiden asukkaat ovat suurten hallinnollisten muutosten edessä kuntarakenneuudistuksen myötä. Kuntakokoa on tarpeen kasvattaa, mutta samalla päätöksenteko siirtyy väistämättä kauemmaksi kansalaisista. Lähidemokratian kehitystarvetta lisäävät myös viimeisten vuosikymmenten aikana tapahtuneet muutokset kansalaisten osallistumistavoissa ja kunnallisten luottamushenkilöiden asemassa Voidaan siis todeta, että juuri nyt on oikea aika vahvistaa lähidemokratiaa niin kuntien omien käytäntöjen kuin kuntalainkin tasolla.

Det finns i dag ett stort behov att stärka närdemokratin. I och med kommunreformen står de finländska kommunerna inför stora förändringar. Det är nödvändigt att öka på kommunstorleken vilket leder till att beslutsfattande flyttas längre ifrån medborgarna. Behovet av att stärka närdemokratin sammanhänger även med förändringar som har skett i mänskors politiska beteende och i de förtroendevaldas ställning. Man kan därmed säga att det just nu är rätt tid att stärka närdemokratin både i kommunernas egen verksamhet och kommunallagen.

Kuntademokratian eri osa-alueita on pyritty kehittämään valtionhallinnossa jo aiemmin 2000-luvulla. Lipposen hallituksen kaudella kartoitettiin erilaisia suoran osallistumisen keinoja kunnissa ja arvioitiin kuntalain uudistustarpeita osallistumisen näkökulmasta. Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman puitteissa vuosina 2003-2007 toteutettiin edustuksellisen demokratian toimivuutta kuntatasolla tarkasteleva hanke. Osa hankkeen suosituksista liittyen pormestarimalliin, kunnanvaltuutettujen ja luottamushenkilöiden asemaan otettiin osaksi vuonna 2006 uudistunutta kuntalakia. Myös valtioneuvoston periaatepäätöksessä demokratian edistämisestä vuodelta 2010 käsiteltiin lähidemokratian haasteita.

Edustuksellisen ja suoran demokratian keinot kuntatasolla ovat kuitenkin pysyneet kohtalaisen samoina viime vuosikymmeninä, eikä kuntalakia ole uudistettu radikaalisti näiltä osin. Tällä hetkellä kuntalaisten osallistumismahdollisuudet on turvattu perustuslaissa, vaalilaissa sekä kuntalain 27 pykälässä, jonka mukaan valtuuston on pidettävä huolta siitä, että kunnan asukkailla ja palvelujen käyttäjillä on edellytykset osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan. Kuntalaki listaa myös joukon erilaisia keinoja edistää kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia, mutta jättää kuntien harkintaan näiden soveltamisen. Näistä lähtökohdista oikeusministeriö ja valtiovarainministeriö ovat käynnistäneet huhtikuussa 2012 selvitystyön, jossa kartoitetaan kolmen erillisen selvityksen avulla mahdollisuuksia kehittää kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia kunnan päätöksentekoon edustuksellisen sekä suoran osallistumisen kautta.

Kuntauudistus ja edustuksellinen demokratia

Kuntalain kokonaisuudistuksen taustalla on kuntauudistus, jolla pyritään turvaamaan kunnalliset palvelut ja luomaan elinvoimainen kuntarakenne. Uusissa kunnissa demokraattista päätöksentekoa hoitavat uudet kunnanvaltuustot, joissa istuu edustajia kaikkien yhdistyneiden kuntien alueilta. Uusilla kunnanvaltuustoilla tulee olemaan ehkä jopa nykyistä enemmän valtaa, sillä kunnallinen itsehallinto toteutuu parhaiten taloudellisesti vahvoissa kunnissa. Toisaalta uudet valtuustot edustavat entistä suurempaa kuntalaisten joukkoa, joka jakautuu hyvin erilaisiin sosiaalisiin ja alueellisiin ryhmiin. Meidän onkin etsittävä keinoja siihen, miten hyvin valtuutetut uusissa kunnanvaltuustoissa edustavat eri väestöryhmiä kunnassa.

Kunnan sisäisiä vaalipiirejä on tarjottu yhdeksi ratkaisuksi kuntalais-edustajasuhteen heikkenemiseen. Esimerkiksi Ruotsissa suuret kunnat on jaettu kahteen tai useampaan vaalipiiriin, joista valtuutetut valitaan. Myös pienillä kunnilla on mahdollisuus halutessaan muodostaa useita vaalipiirejä yhden sijaan. Tämän järjestelmän etuina on pidetty alueellisten intressien turvaamista kunnan päätöksenteossa sekä pienempää välimatkaa yksittäisen äänestäjän ja valtuutetun välillä. Kunnan sisäiset vaalipiirit voivat kuitenkin johtaa myös alueellisten kysymysten painottumiseen kunnallisen päätöksenteon agendalla ja sitä kautta päätöksenteon hidastumiseen. Vaalipiirijako saattaa myös nostaa pienten puolueiden tosiasiallista äänikynnystä kunnallisvaaleissa. Selvitystyö kunnan sisäisistä vaalipiireistä onkin tarpeen, jotta voidaan keskustella niiden soveltuvuudesta suomalaiseen kuntakontekstiin.

Kuntauudistus ja kansalaisten suora osallistuminen

Lähidemokratiasta on keskusteltu paljon koko kuluneen vuosikymmenen aikana Suomessa. Aihe on tullut ajankohtaiseksi kansalaisten poliittisessa osallistumisessa tapahtuneiden muutosten myötä. Kunnallisvaalien äänestysaktiivisuus oli ennätysalhainen (56 %) vuonna 2000, ja toisaalta kunnallisten kansanäänestysten kannatus on kasvanut 2000-luvulla. PARAS-hankkeen arviointitutkimukset osoittavat myös, että suorat yhteydenotot poliitikkoihin, kunnan järjestämiin keskustelutilaisuuksiin osallistuminen sekä palautteenanto kunnan palveluista ovat yleistyneet.

Kansallisten demokratiaindikaattoreiden perusteella tiedetään kuitenkin, että erilaiset osallistumismuodot näyttävät kiinnostavan tiettyä osaa kansalaisista, kun taas esimerkiksi nuoret, maahanmuuttajat ja vähemmän koulutetut jäävät usein pois vaaliuurnilta sekä kuntien keskustelutilaisuuksista. Lähidemokratian kannalta huolestuttavana voidaan pitää myös sitä, että kuntalaiset vaikuttavat olevan eriarvoisessa asemassa asuinkunnasta riippuen. Suurissa kunnissa suoran osallistumisen keinona on yleisimmin kyselyihin vastaaminen, kun taas pienemmissä kunnissa suorat yhteydenotot poliitikkoihin ovat yleisempiä. Sosiaaliseen ja alueelliseen eriarvoisuuteen onkin syytä kiinnittää huomiota kuntauudistuksen edetessä.

Samat osallistumisen trendit ovat nähtävissä myös kansainvälisesti, ja uusia suoran osallistumisen keinoja on eri maissa kehitetty kiihtyvällä tahdilla viime vuosikymmeninä. Eriarvoistumisen ongelmaa on pyritty ratkaisemaan esimerkiksi keskustelua ja harkintaa korostavilla kansalaisraadeilla, joissa kattavasti eri väestöryhmistä valitut kansalaiset perehtyvät tiettyyn asiakysymykseen ja valmistelevat ehdotuksia kunnallisen päätöksenteon tueksi. Tällaisten osallistumismuotojen avulla voidaan saada selville, mitä kuntalaiset todella ajattelevat asiasta, jos heillä on siitä hyvät perustiedot ja he ovat kuulleet muidenkin kuntansa asukkaiden mielipiteitä. Kansalaisraatien riskinä on, että ne jäävät poliittisesta päätöksenteosta irrallisiksi lausunnonantajiksi. Toisaalta ne voivat lisätä tehtyjen päätösten hyväksyntää kansalaisten keskuudessa, mikä tulee olemaan haasteena kuntauudistuksessa.

Loppusanat

Kommunreformen utmanar närdemokratin, men ger samtidigt en möjlighet att förnya både den representativa och direkta demokratin i kommunerna. Det är viktigt att grundläggande rättigheter så som språkliga rättigheter och minoriteters ställning beaktas i samband med reformerna. De av justitieministeriet och finansministeriet gjorda utredningarna publiceras i september 2012. De rekommendationer som ges i utredningarna behandlas i samband med revideringen av kommunallagen. Vi hoppas att utredningarna ävenger stöd åt kommuner där man för tillfället diskuterar kommunsammanslagningar och närdemokrati. Härefter ger jag över ordet år forskarna och tjänstemännen som närmare berättar om infallsvinklarna och preliminära resultat i närdemokratiutredningarna.

Kuntauudistus tuo haasteita lähidemokratian toteutumiseen, mutta samalla se tarjoaa mahdollisuuden uudistaa edustuksellista ja suoraa demokratiaa kunnissa. Perusoikeusnäkökulmasta on tärkeää, että uudistuksissa huomioidaan kielellisten oikeuksien toteutumien ja mm. eri vähemmistöjen asema. Oikeusministeriön ja valtiovarainministeriön teettämät selvitykset julkistetaan syyskuussa 2012 ja niiden pohjalta tehtyjä suosituksia käsitellään kuntalain kokonaisuudistuksen yhteydessä. Selvityksistä toivotaan olevan hyötyä myös yksittäisille kunnille, joissa keskustellaan paraikaa kuntaliitoksista ja lähidemokratiasta. Seuraavaksi tutkijat ja virkamiehet esittelevät lähidemokratiaselvitysten näkökulmia ja alustavia tuloksia.

Anna-Maja Henriksson
Sivun alkuun