Ministeri Brax Lakimiesliiton ja perustuslakivaliokunnan seminaarissa "Kansalaisten oikeusturva ja oikeuslaitoksen toimintakyky"

Oikeusministeriö 12.1.2011 7.30
Puhe -

MUUTOSVARAUKSIN

Herra puheenjohtaja, arvoisat kuulijat,

Lakimiesliitto julkisti oikeusturvaohjelmansa viime vuoden lokakuun lopussa. On erittäin hyvä, että järjestön vaatimus oikeuslaitoksen voimavarojen turvaamisesta ja monista tärkeistä kehittämisehdotuksista on saanut tuekseen koko kokonaisuutta käsittelevän ohjelmapaperin.

Lakimiesliiton oikeusturvaohjelmassa on monentyyppisiä aineksia. Ehdotuksissa on sellaisia, joiden toteutus on jo hyvässä vauhdissa meneillään. Esimerkkinä näistä voidaan mainita asianhallintajärjestelmien kehittäminen. Joihinkin hankkeisiin oikeusministeriö on jo vahvasti sitoutunut, mutta rahoituksen puuttuminen on estänyt toteuttamisen. Näin on käynyt IPR-asioiden keskittämisessä markkinaoikeuteen.

Monet uusista ehdotuksista ovat ehdottomasti harkitsemisen arvoisia, ja keskustelua myös yksityiskohdista on syytä jatkaa. Joukossa on myös sellaisia ideoita, joita en osaa ainakaan suoralta kädeltä kannattaa. On vaikea ajatella, että hallinnonalan budjetin valmistelu- ja neuvotteluvastuuta osittainkaan siirrettäisiin pois oikeusministeriöltä ja annettaisiin laajapohjaiselle neuvostolle.

Myös perustuslakivaliokunta on ollut oikeusturva-asioissa aktiivinen. Perustuslakivaliokunta pyysi viime vuonna muun muassa oikeusministeriöltä, Korkeimmalta oikeudelta ja Valtakunnansyyttäjänvirastolta selvityksen oikeudenkäyntien viivästymisestä ja viivästymisten estämiseksi tehdystä työstä. Perustuslakivaliokunnan mietinnön pohjalta eduskunta on edellyttänyt, että hallitus laatii kokonaissuunnitelman esitutkinnan, syyteharkinnan ja oikeudenkäyntien joutuisuuden parantamiseksi. Tämä suunnitelma valmistellaan oikeusministeriön ja sisäministeriön yhteistyönä.

Uskon, että tämän päivän seminaari osaltaan tukee yhteistä pyrkimystämme, että työ oikeuslaitoksen kehittämiseksi ja resurssien vahvistamiseksi jatkuu.

Oikeusministeriö on omassa työssään noudattanut samaa kaksisuuntaista lähestymistapaa kuin Lakimiesliitto ohjelmassaan. Samaan aikaan on huolehdittava sekä voimavaroista että toiminnan sisällön kehittämisestä.

Kaksitahoiseen lähestymistapaan on vahvoja perusteita. Toiminnan omaehtoinen kehittäminen on olennainen osa hyvää hallintoa, vastuullista veronmaksajien rahojen käyttämistä. Mutta sillä on myös yhteys voimavaroista käytävään kamppailuun. Oman toiminnan päättäväinen tehostaminen lisää ymmärrystä rahanjakajien keskuudessa.

Toiminnan kehittämistä voidaan ja täytyy tehdä niin oikeudenkäyntejä ennaltaehkäisemällä, menettelyitä kehittämällä kuin rakenteita järkeistämälläkin. Tässä muutama esimerkki tällä hallituskaudella tehdyistä uudistuksista.

Ehdottomasti merkittävin toteutettu rikosten ennaltaehkäisytoimi on ollut käänteisen arvonlisäverojärjestelmän luominen rakennusalalle. Uudistus on tulossa voimaan nykyisen hallituksen toiminnan loppumetreillä, huhtikuun alussa. Arvonlisäveron välttäminen on vielä toistaiseksi, ennen tulevaa aprillipäivää, keskeisiä syitä niin sanotun kuittikaupan harjoittamiseen. Helsingin syyttäjänviraston talousrikossyyttäjät arvioivat vuonna 2008 kuittikaupan syövän vähintään puolet heidän työpanoksestaan. Työmäärä koko rikosketjussa tulee merkittävästi vähentymään, kun käännetyn arvonlisäveron vaikutukset alkavat näkyä.

Menettelyn kehittämisen mahdollisuuksista erinomainen esimerkki on hovioikeuksien jatkokäsittelylupa, joka on juuri tullut voimaan, ja lautamiesuudistus, josta tuloksia näkyy jo. Viime vuonna lautamieskokoonpanossa käsiteltiin enää noin 6 000 rikosasiaa, kun vastaava lukumäärä ennen kokoonpanouudistusta oli noin 30 000. Uudistuksen seurauksena syntyneitä lähes kolmen miljoonan euron säästöjä on voitu käyttää erityisesti tuomariresurssien vahvistamiseen ruuhkautuneimmissa käräjäoikeuksissa.

Toteutetuista rakenneuudistuksista merkittävin on tietysti viime vuoden alussa voimaan tullut käräjäoikeusuudistus, jolla koottiin käräjäoikeuksia riittävän vahvoiksi kokonaisuuksiksi, joissa voidaan johtaa toimintaa ja jakaa tehtäviä järkevästi.

Tänään on julkistettu uusin asiakirja, jossa on selvitetty oikeudenkäyntien viivästymisen syitä ja tehty ehdotuksia ongelman ratkaisemiseksi. Tähän ylijohtaja Jarmo Littusen johtaman ns. viivästymistyöryhmän mietintöön sisältyy aikatauluineen ja vastuutahoineen suunnitelma 19:sta toimenpiteestä.

Viivästymistyöryhmän ehdotuksissa ei ole mitään kokonaan uutta. Tämä on ymmärrettävää, koska asiasta on käyty laajasti keskustelua, ja olisi yllättävää jos jotain aivan uutta olisi vielä keksittävissä. Ottaisin työryhmän ehdotuksista esiin pari sellaista, joita työryhmä itse piti merkittävimpinä viivästymisongelman hoitamisessa tai niitä, jotka ovat periaatetasolla mielenkiintoisimpia.

Oikeusministeriössä laadittiin viime vuonna arviomuistio syytteestä sopimisesta eli plea bargainingista. Muistiosta saadussa lausuntopalautteessa mielipiteet vaihtelivat vahvasta tuesta voimakkaaseen torjuntaan (ks. OMML 47/2010, jossa arviomuistio ja lausuntotiivistelmä, sekä tiedote 17.6.2010). Asia osoitettiin edelleen pohdittavaksi viivästymistyöryhmään.

Lyhyesti sanottuna plea bargainingissa on kyse siitä, että rikoksesta epäillyn tai syytetyn tunnustaessa tekonsa hän saa vastineeksi joitakin helpotuksia, jotka yleensä vaikuttavat rangaistuksen ankaruuteen. Tällaisia voivat olla esimerkiksi syytteen nostaminen lievemmästä tekomuodosta, se, että useista rikoksista nostetaan vain osasta syyte tai rangaistuksen lieventäminen tuomitsemisvaiheessa.

Eri maissa omaksutut syytteestä sopimisjärjestelmät poikkeavat sisällöltään toisistaan. Viivästymistyöryhmä ehdottaa perusratkaisuksi esitutkinnan rajaamismahdollisuuksien laajentamista. Tämä tarkoittaisi, että ei luotaisi kokonaan uutta oikeudellista instituutiota, vaan lavennettaisiin nykyisten säännösten käyttömahdollisuuksia.

Ajatuksena on, että laajoissa rikoskokonaisuuksissa - joita esiintyy tyypillisesti talousrikoksissa - tunnustuksen vastapainoksi tutkinta voitaisiin rajata törkeimpiin tekoihin ja jättää lievät tutkinnan ulkopuolelle. Selvittää tulisi työryhmän mukaan sekin, voisiko rikoskokonaisuuksista jättää myös törkeämpiä rikoksia tunnustamisen seurauksena tutkinnan ulkopuolelle. Jotta tunnustuksia saataisiin, tunnustukselle olisi annettava nykyistä suurempi paino rangaistuksen määräytymisessä.

Plea bargaining -järjestelmien tavoitteina ovat ennen muuta prosessiekonomia, resurssien säästö ja menettelyn nopeutuminen. On selvää, että mitä aikaisemmin tunnustus annetaan, sitä suuremmat ovat prosessiekonomiset hyödyt. Työryhmän esitys on tässä mielessä kannatettava, koska tunnustaminen jo esitutkintavaiheessa säästää niin poliisien, syyttäjien kuin tuomioistuintenkin työtä.

Työryhmän kaavailemassa muodossa sopimismenettelystä päättämiseen osallistuisivat sekä poliisi että syyttäjä, joten se olisi hyvän esitutkintayhteistyön luonteva osa. Jatkotyössä olisi myös hyvä harkita, tarvittaisiinko lakiin säännös, jonka mukaan syyttäjä voisi luvata tunnustuksen perusteella esittävänsä tuomioistuimelle rangaistuksen lieventämistä. Nykyisessä lainsäädännössä tällaista mahdollisuutta ei ole. Tällainen säännös olisi omiaan lisäämään tunnustusten määrää.

Tuomioistuimet eivät olisi syyttäjän kannanottoon sidottuja, mutta se olisi yksi varteenotettava tekijä rangaistuksen mittaamisessa. Tärkeää on myös katsoa asiaa puolustuksen näkökulmasta ja kytkeä avustaja menettelyyn riittävän varhain.

Syytteestä sopiminen kytkettäisiin työryhmän ehdottamassa mallissa tiiviisti jo olemassa olevaan lainsäädäntöön. Uskoisin sillä kuitenkin olevan mahdollista varsin hyvin saavuttaa niitä tavoitteita, joita plea bargaining -järjestelmille on asetettu. Uusi menettely vähentäisi kokonaistyömäärää joissakin rikosasioissa, jolloin työpanosta voitaisiin kohdentaa uudelleen. Syytteestä sopimisen avulla voitaisiin myös suoraan vähentää viivästymisriskejä sitä kautta, että laajoja juttukokonaisuuksia voitaisiin supistaa.

Työryhmän ehdottamassakin muodossa järjestelmä edustaisi suomalaisesta perinteestä poikkeavaa ajattelua rikosvastuun toteuttamisessa. Suomessa on lähdetty siitä, että poliisi tutkii kaikki tiedossaan olevat rikokset, syyttäjä syyttää niistä, ja kaikista tuomitaan myös rangaistus. Lähtökohdasta on säädetty mahdollisuuksia poiketa, mutta lähinnä rikoksiin tai rikoksentekijään liittyvillä erityisperusteilla. Poikkeamismahdollisuudet ovat suppeat esim. muihin Pohjoismaihin verrattuna. Työryhmän ehdotuksessa lähdettäisiin tietoisesti rajoittamaan rikosvastuun toteutumista voimavarojen säästämiseksi. Samalla tietoisesti valittaisiin tämän menettelyn seurauksena lievempi rangaistus kuin mihin perinteinen, kaiken kattava esitutkinta mahdollisesti olisi johtanut.

Viivästymistyöryhmän mietinnössä viitataan tarpeeseen valmistella kuudes talousrikollisuuden torjuntaohjelma. Tiedossa on, että siihen tarjottavaa aineistoa kootaan jo eri tahoilla. Työtä on tehty myös eduskunnan piirissä. Esimerkiksi tarkastusvaliokunta tilasi harmaata taloutta koskevan tutkimuksen, joka valmistui viime vuoden kesäkuussa. Ottamatta kantaa yksityiskohtiin on helppo todeta, että rikosten ennalta ehkäiseminen on varmin tapa torjua viivästyneitä oikeudenkäyntejä, ja tätä työtä on syytä jatkaa.

Viivästymistyöryhmän mietintö julkistettiin siis tänään. Mietintö jasiihen sisältyvä toimenpidesuunnitelma eivät vielä ole se asiakirja, joka eduskunnalle toimitetaan sen antaman lausuman mukaisesti. Olen tänään asettanut suppean jatkotyöryhmän, jonka tehtävänä on laatia viivästymistyöryhmän mietinnön pohjalta eduskunnan edellyttämä suunnitelma. Asetetun työryhmän puheenjohtaja on kansliapäällikkö Astola, ja jäseninä on edustajat oikeusministeriöstä, sisäasiainministeriöstä, tuomioistuinlaitoksesta ja Asianajajaliitosta. Työryhmän määräaika päättyy ensi kuun lopussa.

Esittelin tässä laajemmin viivästymistyöryhmän keskeisiä ehdotuksia niiden ajankohtaisuuden vuoksi ja toisaalta siksi, että rikosprosessin kehittämisellä on keskeinen merkitys oikeudenkäyntien viivästymisen torjunnassa. Tämän työryhmän työn lisäksi oikeusministeriössä on pohdittu ja valmisteilla useita muitakin oikeusturvaan ja oikeudenkäyntien kestoon vaikuttavia uudistuksia. Oikeusministeriön ns. tulevaisuuskatsaus käsittelee laajasti erilaisia kehittämisehdotuksia, joita oikeusministeriön mielestä tulisi valmistella seuraavalla hallituskaudella. Rakenneuudistuksista seuraavana vuorossa olisi hovi- ja hallinto-oikeusverkon tarkastelu, jota selvittävän työryhmän työ valmistuu vielä tänä keväänä.

Oikeuslaitoksen voimavaroista käytävä keskustelu saa ajoittain teräviäkin sävyjä. Ilmaisut muodostuvat helposti kärjekkäiksi silloin, kun taustalla on suuri huoli lakisääteisistä tehtävistä selviämisestä.

Väittäisin että oikeuslaitos - taas laajassa merkityksessä - on parina viime vuonna selvinnyt resurssikamppailussa kohtalaisesti, kun asiaa tarkastellaan valtion koko talousarvion tasolla. Tämä näkyy erityisesti siinä, miten määrärahoja on onnistuttu lisäämään talousarvion käsittelemisen myöhemmissä vaiheissa, valtiovarainministeriön alustavan kannan jälkeen.

Vilpitön käsitykseni on myös, että oikeusministeriön ponnisteluilla on ollut tässä keskeinen merkitys. Mutta erittäin tärkeää on ollut myös se, että viestiä riittävien panosten välttämättömyydestä on tuotu esiin monilla foorumeilla ja monista eri lähteistä. Tästä kiitos kuuluu monille teistä, hyvät läsnäolijat.

Tulevaisuudessa tehtävä tulee olemaan nykyistäkin haastavampi. Valtion nopea velkaantuminen aiheuttaa suuria paineita tulevien talousarvioiden laatijoille. Myös suunnitteilla olevaan valtionhallinnon 800 henkilötyövuoden suuruiseen resurssipankkiin liittyy oikeusministeriön näkökulmasta riskejä. Toivon, että jatkossakin voimme yhdessä tuoda esiin oikeuslaitoksen riittävien resurssien välttämättömyyttä ja niitä hyötyjä, joita hyvin toimiva oikeuslaitos väistämättä tuo koko yhteiskunnalle.