Ministeri Brax Vanajan vankilan perheosaston avajaisissa 12.4.2010

Oikeusministeriö 12.4.2010 9.00
Puhe -

Vuonna 2005 käytiin eduskunnassa ja lehdistössä keskustelua siitä, onko vankila oikea paikka lapselle. Tehtyjen selvitysten ja ehkä myös kyseisten keskustelujen seurauksena eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio suoritti omasta aloitteestaan vuonna 2007 tarkastuksen Hämeenlinnan vankilan ja Vanajan vankilan äiti-lapsiosastoilla. Paunio totesi, että vankiloiden äiti-lapsitoiminnan kehittämiseen liittyvät kysymykset eivät pääosin ole luonteeltaan oikeudellisia, vaan kyse on pitkälti siitä, miten vankilan toiminta järkevimmällä, tehokkaimmalla ja tarkoituksenmukaisimmalla tavalla järjestetään.

Rikosseuraamusvirasto totesi tuolloin lausunnossaan, että useimmat naisvangit tulevat heikoista sosiaalisista oloista, ja heidän lastenhoito- ja kasvatustaitonsa ovat puutteelliset. Vaikka vankiloiden toimintoja oli kehitetty, henkilökunnalla oli vain vähäisiä mahdollisuuksia tukea vankiäitejä ja huomioida lasten erityistarpeita. Oikeusasiamiehen ratkaisu oli, että lapsen edun riittävä toteutuminen edellyttäisi vankeinhoitoviranomaisten ja lastensuojeluviranomaisten yhteistyön lisäämistä lapsen vankilaan sijoittamisen aikana. Siltä osin kuin vankeinhoitoviranomaiset olivat esittäneet taloudellisten voimavarojen niukkuuden rajoittavan kehittämistoimintaa, oikeusasiamies totesi, että perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.

Vankeinhoidon kehittämisen vaihtoehtoja käsiteltiin hallituksen iltakoulussa vuonna 2008 ja vuoden 2009 alussa. Samassa yhteydessä todettiin, että naisvankien erityisongelmat sekä erityisesti vankiloiden äiti- ja lapsityö vaativat ratkaisuja. Vankilan perhetyöhön katsottiin tarvittavan yhdessä sosiaaliviranomaisten kanssa suunniteltu yksikkö, johon voidaan kohdentaa riittävä lastensuojelun, lastenhoidon ja perhetyön asiantuntemus. Vuosi on kulunut ja uusi toimintamalli on valmiina käynnistymään.

--

YK:n lapsen oikeuksien sopimus, joka täyttää tänä vuonna 20 vuotta, määrää, että lapsella on oikeus erityiseen suojeluun ja huolenpitoon. Lapsen edun on aina oltavaensi sijalla, kun tehdään lapsia koskevia päätöksiä, lakeja tai ratkaisuja yhteiskunnan kaikilla aloilla.

Vangin lapsen ottamisesta vankilaan säädettiin aikaisemmin vankeuslaissa ja tutkintavankeuslaissa. Päätöksen teki vangin sijoittelusta vastaava johtaja lastensuojeluviranomaista kuultuaan. Nyt tarvittavat säädökset ovat lastensuojelulaissa ja lapsen sijoittamisesta päättää lastensuojeluviranomainen, päätöksen perusteena on aina lapsen etu. Yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa laadittu lainmuutos ja samalla sovittu erillisrahoitus mahdollistivat sen, että Vanajan vankilan perheosasto on aloittamassa toimintaansa uudenlaisen toimintakonseptin mukaisesti.

Lapsen oikeuksien sopimus korostaa perheen keskeistä merkitystä yhteiskunnassa ja lapsen ensisijaisena kasvualustana. Useimmissa tapauksissa pienen lapsen hoito järjestyy toisen vanhemman tai omaisten luona silloin kun toinen vanhemmista on tuomittu vankilaan. Joskus pienen, alle kaksivuotiaan lapsen kannalta on paras vaihtoehto, että hän tulee äitinsä tai isänsä mukana vankilaan. Tällä hetkellä perheosastolla olevat tuomitut ovat pienten lasten äitejä. On myös mahdollista, että pieni lapsi seuraa isäänsä vankilaan, ja tähänkin on Vanajan vankilassa varauduttu.

Valtion tehtävänä on kaikin tavoin tukea vanhempia tai muita huoltajia heidän kasvatustehtävässään. Tämä tehtävä on vankilalla silloin kun lapsi on vankivanhempansa mukana vankilassa. Vankilan tehtävänä on huolehtia siitä, että lapsen kehittymiselle ja lapsen ja äidin väliselle vuorovaikutukselle on parhaat mahdolliset edellytykset. Uudessa toimintakonseptissa osaston lastensuojelullisesta toiminnasta vastaavat vankilan ulkopuolisen palveluntuottajan palveluksessa työskentelevät ammattilaiset. Äiti saa heiltä tarvittaessa tukea ja opastusta lapsensa hoitoon liittyvissä moninaisissa asioissa.

--

Lapsen hyvät kasvuedellytykset vankilassa ja äidille tarjottava tiivis yhteistyöverkosto ehkäisevät syrjäytymistä. Tavoitteena on, että tukiverkosto olisi äidin tukenamyös vapautumisen jälkeen. Tämä on lapsen tulevan kehityksen kannalta merkityksellistä.

Suomen vankiloissa oli huhtikuun alussa yhteensä seitsemän alle 18-vuotiasta lasta, heistä kaksi tutkintavankeudessa ja viisi suorittamassa rangaistustaan. He ovat jäävuoren huippu siitä nuorten ryhmästä, jolle huono-osaisuus kasaantuu. Turun yliopistossa tehdyn laajan pitkittäistutkimuksen (Henrik Elonheimo; Nuorisorikollisuuden esiintyvyys, taustatekijät ja sovittelu) tulokset osoittavat, että 16-20 -vuotiaiden nuorten miesten rikokset kasaantuvat pienelle ryhmälle moninkertaisia uusijoita. Tämä 4 prosentin ryhmä ikäluokastaan teki 72 prosenttia kaikista rikoksista.

Elonheimon tutkimuksen mukaan riskit rikoksiin syyllistymiseen olivat näkyvissä ja kahdeksan vuoden iässä. Nuorisorikollisuuden itsenäisiä ennustekijöitä lapsuudessa olivat rikkinäinen perhetausta, vanhempien alhainen koulutustaso, lapsen käytösongelmat ja hyperaktiivisuus.

Lyhytaikaisvangeista tehty tutkimus (Linderborg ja Kivivuori 2009) puolestaan osoitti, että vankien keskinäisessä vertailussa huono-osaisimman ryhmän muodostivat lapsuudessa ja nuoruudessa rikosuransa aloittaneet nuoret vangit.

Tavoitteena on, että näiden vanhempiensa mukana vankilaan tulevien lasten ennuste olisi uuden toimintamallin myötä aiempaa valoisampi, että heidän riskinsä syrjäytymiseen olisi pienempi.

--

Rangaistusten täytäntöönpanon tavoitteena on aina myös vähentää uusintarikollisuutta. Vankilan henkilökunta vastaa rangaistuksen täytäntöönpanoon liittyvistä tehtävistä ja tukee äitiä henkilökohtaisen rangaistusajan suunnitelman toteuttamisessa. Uudessa toimintamallissa äidillä on mahdollisuus osallistua kuntoutukseen ja koulutukseen. Hän saa tilaisuuden hankkia niitä valmiuksia, joita hän tarvitsee vapautumisen jälkeen.

Uusi toimintakonsepti merkitsee uudenlaisia haasteita ja uuden oppimista sekä vankeinhoidon että lastensuojelun ja palveluntarjoajan henkilöstölle. Arjen toiminnassa tulee todennäköisesti esille rangaistusten täytäntöönpanoon liittyviä asioita, jotka uudessa toimintakonseptissa vaativat perusteellista pohtimista. Tärkeää olisikin varata riittävästi aikaa toisen osapuolen näkemysten kuuntelemiseen. Tavoiteltavana tulisi aina olla paras ratkaisu sekä lapsen että äidin näkökulmasta.

Nyt alkavan toiminnan tueksi on perustettu sekä rangaistusten täytäntöönpanon että lastensuojelun asiantuntijoista koostuva ohjaus- ja seurantaryhmä. Tämä ryhmä tekee tarvittavat ehdotukset, joilla varmistetaan toiminnan vakiinnuttaminen.

--

Kiitos sosiaali- ja terveysministeriölle yhteistyöstä hankkeen toteuttamisessa ja suuri kiitos kaikille, jotka ovat konkreettisesti saaneet aikaan osaston ja toimintamallin luomisen tänne Vanajan vankilaan. Toivon teille onnea ja menestystä jatkossakin tärkeässä työssänne.

Tuija Brax