Oikeus- ja työministeri Jari Lindströmin puhe Asianajajapäivässä 13.1.2017

Oikeusministeriö 13.1.2017 10.52
Puhe

Arvoisat asianajajat ja muut asianajajapäivään osallistujat

Asianajajapäivien ohjelma käynnistyy kysymällä ovatko oikeus ja politiikka faktaa vai fiktiota.

Oikeusministerinä olen useasti pohtinut mielipiteen ja tiedon eroa. Kun lainvalmiste-lussa tarvitaan tietoa, halutaan kysyä myös mielipiteitä. Ilman mielipiteitä eivät hankkeet lähde liikkeelle, eivätkä niiden perusteet tule esille. Kysymällä mielipiteitä puolestaan saadaan tietoa arvioitavaksi.

Lainvalmistelussa ja päätöksenteossa avoimuuden ja osallistumismahdollisuuksien arvostus on koko ajan vahvistunut. Sidosryhmien ja kansalaisten näkemykset valmisteltavasta asiasta on tiedettävä. Tällaiseen mielipiteiden ja tiedonvaihtoon oikeusministeriö tarjoaa useita verkkopalveluita, joita voidaan hyödyntää lainvalmistelun eri vaiheissa.

Joulun alla alettiin esittää kuuluvia mielipiteitä lainvalmistelun laadusta. Oikeuskans-leri Jaakko Jonkka toi Helsingin Sanomien haastattelussa esiin, että hänen näkemyk-sensä eräiden lakihankkeiden perustuslainmukaisuudesta hallituksen esityksessä oli sivuutettu. Pian olivat ristikkäin oppositio ja hallitus ja terävimpinä aseina perustus-lain asema ja lainvalmistelijoiden kiire. Asiaa ovat värittäneet median välittämät mm. oikeusoppineiden mielipiteet.

Otan kritiikin vakavasti. Oikeusministeriössä työskennellään jatkuvasti lainvalmiste-lun kehittämiseksi. Paraikaa uudistettavana on opas Hallituksen esitysten laati-misohjeista.

Lainsäädäntötyö tulee tehdä huolella, kattavasti ja myös tulevaisuuden tarpeita pei-laten. Asiat muuttuvat yhteiskunnassa nopeasti, samoin paineet lainsäädännön uu-distuksille kasvavat ja nopeutuvat. Haasteena tässä ovat silloin lainvalmistelun re-surssit ja toivotun muutoksen aikataulu. Itse en näe nykytilanteessa suurta drama-tiikkaa. Lainvalmistelun laatua pitää koko ajan parantaa ja lainvalmistelua on moitit-tu hallituskaudesta riippumatta. Perustuslakivaliokunnalla on oma asemansa perus-tuslaillisuuden varmistamisessa. On tärkeää, että lainvalmistelun prosessi toimii mi-nisteriöissä tehtävästä valmistelusta presidentin vahvistukseen saakka.

Olen pohtinut, mikä vaikutus on hallituskausittain muuttuvilla isoillakin linjauksilla lainsäädäntötyön laadun ja yhteiskunnan tarpeiden turvaamisessa. Pitkäaikaiset strategialinjaukset tuovat jatkuvuutta. Rakenteellisten uudistusten tulisi eritoten perustua objektiiviseen tarkasteluun, jossa poliittiset intohimot eivät saisi olla oh-jaavana tekijänä. Mitä suurempien kysymysten äärellä olemme, sitä vähemmän yk-sittäiset hallitukset ja niiden ohjelmat saisivat vaikuttaa päätöksiin ja siten myös lainsäädäntöön.

Lisäväriä nykyiseen lainsäädäntötyöhön antaa kieltämättä taloudellisten ongelmien kanssa painiskelu. Säästötavoitteet ovat olemassa, mutta ne eivät onneksi vielä ole lainsäädäntötyötä liikaa ohjaava tekijä. Meidän onkin pystyttävä uudistamaan ra-kenteita ja lainsäädäntöä ennakoivasti, ettei työtä tarvitse tehdä kaaoksen keskellä ja kiireessä.

Nykytilanteessa näin ei kuitenkaan ole, eikä sekään ole yksiselitteisesti kielteinen tai myönteinen asia. Kun kansa haluaa poliittisen linjan muuttuvan, sen pitää silloin myös antaa tapahtua.

Hyvät kuulijat,

Kuluvalla hallituskaudella on tavoitteena kehittää seuraamusjärjestelmää vaikutta-vammaksi ja varmistaa, että rikoksista annettavat rangaistukset ovat oikeudenmu-kaisessa suhteessa teon moitittavuuteen ja vastaavat kansalaisten oikeustajua.

Yleisen oikeustajun määritteleminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista. Tavallisen kan-salaisen kosketus rikoksiin tapahtuu pääosin median kautta. Uutiskynnyksen ylittä-vät rikostapaukset ovat useimmiten vakavia tai poikkeuksellisia. On ymmärrettävää, että törkeät rikokset herättävät voimakkaita tunteita ja keskustelua siitä, tulisiko rangaistusten olla ankarampia.

Varsinaista tutkimusta siitä, miten suomalaiset näkevät rangaistusten tason, on tois-taiseksi ollut vähän. Pidän tärkeänä, että myös tätä teemaa lähestytään tutkimuksen keinoin, jotta saamme keskustelun pohjaksi faktaa fiktion sijaan. Käynnistin reilu vuosi sitten tutkimushankkeen, jolla selvitetään suomalaisten oikeustajua. Odotan suurella mielenkiinnolla tutkimustuloksia, jotka julkaistaan ensi kesänä.

Olen elokuussa linjannut, millä tavoin oikeudenhoitoa kehitetään tällä hallituskau-della. Kehittämisohjelmani sisältää useita rakenneuudistuksia. Näistä rakenneuudis-tuksista nostan esille käräjäoikeusverkoston kehittämisen ja tuomioistuinvirasto-hankkeen.

Käräjäoikeusverkoston uudistuksella käräjäoikeuksien määrää vähennettäisiin nykyisestä 27 käräjäoikeudesta 20:een. Uudistuksella myös erityisasiaryhmiä keskitettäisiin nykyistä harvempiin käräjäoikeuksiin. Käräjäoikeusverkostoa koskeva hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle lähiaikoina. Lisäksi olen linjannut, että summaaristen asioiden käsittely keskitettäisiin kuuteen käräjäoikeuteen. Tavoitteena on, että molemmat uudistukset tulisivat voimaan samanaikaisesti vuoden 2019 alusta.

Uudistuksen tavoitteena on vahvistaa käräjäoikeuksien rakennetta niin, että tuomio-istuinten toimintakyky kyetään toimintaympäristön muutoksista ja tiukasta taloudel-lisesta tilanteesta huolimatta jatkossakin turvaamaan. Toiminnan kehittämisen tulee tapahtua paitsi tuomioistuinten, ennen muuta asiakkaiden tarpeista lähtien. Näihin panostamalla on mahdollista kehittää tuomioistuinten toimintaa nykyistä tehok-kaammaksi ja laadukkaammaksi mm. digitalisaatiolla, josta AIPA-järjestelmähanke on hyvä esimerkki.

Tuomioistuinviraston perustamisesta on Suomessa keskusteltu pitkään ja asiasta on laadittu erilaisia selvityksiä. Oikeusministeriö on viime vuoden toukokuussa asetta-nut toimikunnan valmistelemaan asiaa. Myös asianajajien edustaja on aktiivisesti mukana hankkeessa. Tämä on osoittautunut tärkeäksi, jotta jo tässä vaiheessa saa-daan esille myös tuomioistuinpalvelujen käyttäjien näkökulma.

Toimikunta laatii ehdotuksensa hallituksen esityksen muotoon. Toimikunnan määrä-aika päättyy helmikuun lopussa. Ehdotuksen laatiminen on epäilemättä haasteelli-nen tehtävä, koska siinä joudutaan ottamaan huomioon muun muassa perustuslain asettamat reunaehdot ja taloudelliset tosiasiat. Päätösten aika on toimikunnan eh-dotuksen valmistumisen jälkeen.

Tuomarikunnasta jää eläkkeelle noin puolet vuoteen 2020 mennessä. Suunnitelmal-lisen koulutuksen merkitys korostuu kokeneen henkilöstön eläköityessä. On selvää, että myös vallitseva taloudellinen tilanne asettaa haasteita tuomioistuinlaitoksen toiminnalle; on saatava enemmän vähemmällä. Henkilöstön osaamista kehittämällä varmistetaan, että tuomioistuinlaitos tuottaa tulevaisuudessakin laadukkaita ratkai-suja kohtuullisessa ajassa.

Hyvät kuulijat,

vietämme tänä vuonna Suomi100-juhlavuotta. Suomi on hyvä maa. Tilastokeskuksen tietojen mukaan: Suomessa on maailman paras hallinto. Suomessa on maailman riippumattomin oikeuslaitos. Suomessa on maailman toiseksi vähiten korruptiota. Ja Suomi on maailman kolmanneksi paras maa laillisuusperiaatteen noudattamisessa. Nämä kaikki ovat asioita, joista meidän tulee olla ylpeitä.

Oikeusministeriö osallistuu juhlavuoteen usein eri tavoin. Yhtenä hankkeena käyn-nistimme viime keväänä yhteistyön lukioiden kanssa. Siinä lukiolaiset kirjoittavat pe-rustuslaista. Emmepä arvanneet, kuinka ajankohtainen aihe onkaan. Ensimmäinen blogikirjoitus julkaistiin eilen oikeusministeriön verkkosivuilla. Siinä Kaustisten mu-siikkilukion Hanna Pulkkinen ja Anna-Sofia Tastula pohtivat, onko niin, että perustuslaki huolehtii oikeuksistamme jopa silloin kun emme huomaa. He toteavat myös, että Vaikka perustuslaki ei kokonaisuudessaan miellyttäisikään kaikkia, se on sentään rehellinen. Rehellisyys lieneekin ominaisuus, jonka haluamme liittää niin suomalaisiin, hallintokulttuuriimme kuin lainsäätämiseen. Kaikille läsnäolijoille toivotan oikein antoisaa asianajajapäivää ja hyvää Suomi100-juhlavuotta!