Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson Kriminaalihuollon tukisäätiön 10-vuotisjuhlassa 25.10.2011

Oikeusministeriö 26.10.2011 7.00
Puhe -

Hyvä Krimimaalihuollon tukisäätiön juhlaväki,

Kriminaalihuollon tukisäätiö täyttää tänä syksynä 10 vuotta. Tässä yhteydessä on luontevaa hahmotella niitä kehitysvaiheita, joiden kautta säätiö syntyi.

Rikosseuraamuksiin tuomittujen kiinnittyminen yhteiskuntaan on ollut huolenaiheena jo toista sataa vuotta. Kriminaalihuoltotyö nykyisessä merkityksessään aloitettiin 1800-luvun lopulla yksityisenä uskonnolliselta pohjalta kumpuavana hyväntekeväisyystoimintana. Vuonna 1870 perustettiin Suomen Wankeusyhdistys, joka keskittyi aluksi lähinnä vankilassa olevien valistus-, opetus- ja työtoimintaan sekä sielunhoitoon. Yhdistys hankki varoja myös vankilasta vapautuneiden vankien olojen turvaamiseen ja auttoi asunnon ja työn hankkimisessa. Huollon tavoitteeksi asetettiin uusintarikollisuuden estäminen ja vankilassa olevien ja sieltä vapautuvien siveellinen parantaminen.

Ännu hundra år senare, på 1980-talet, sköttes eftervården av frigivna fångar på föreningsbasis. Fängelseföreningens efterträdare Kriminalvårdsföreningen övervakade villkorligt frigivna fångar och tillhadahöll bostäder för frigivna fångar. Då ansåg man det var statens uppgift att ordna eftervård för fångar, men justitieministeriet hade delegerat dessa uppgifter till en förening. Staten var starkt representerad i Kriminalövårdsföreningens förvaltning. Föreningen fick sin finansiering nästan uteslutande från statsbudgeten.

(Vielä sata vuotta myöhemmin, 1980-luvulla, vankilasta vapautuneiden jälkihuoltoa hoidettiin yhdistyspohjalta. Vankeusyhdistyksen seuraaja Kriminaalihuoltoyhdistys suoritti ehdonalaisessa vapaudessa olevien vankien valvontoja ja sillä oli antaa asuntoja vankilasta vapautuville vangeille. Tuolloin katsottiin, että vankien jälkihuolto kuului valtion tehtäväksi, mutta oikeusministeriö oli delegoinut näitä tehtäviä yhdistykselle. Valtiovalta oli vahvasti edustettuna Kriminaalihuoltoyhdistyksen hallinnossa. Yhdistyksen rahoitus tuli lähes yksinomaan valtion budjetista.)

Yhteiskunnallinen ja lainsäädännöllinen kehitys 1900-luvun loppupuolella johti siihen, että työnjaossa valtio ja kuntien välillä vankien jälkihuollon katsottiin kuuluvan henkilön kotikunnalle ja Kriminaalihuoltoyhdistyksen varaan rakennettua jälkihuoltojärjestelmää ryhdyttiin purkamaan. Myös seuraamusjärjestelmää kehitettiin. Saatiin aikaan uusia vapaudessa toteutettavia seuraamusmuotoja: yhdyskuntapalvelu ja nuorisorangaistus. Näiden uusien seuraamusmuotojen täytäntöönpanotehtävä osoitettiin Kriminaalihuoltoyhdistykselle. Tehtäviin ei kuitenkaan pystytty osoittamaa uusia varoja, minkä seurauksena asumispalveluista jouduttiin pitkälti luopumaan.

Pian kriminaalihuollon havaittiin edenneen pitkälle rangaistuksia toimeenpanevaan suuntaan. Oli selvää, ettei viranomaiselle kuuluvaa rangaistuksen täytäntöönpanotehtävää ollut enää asianmukaista järjestää julkisoikeudellisen yhdistyksen toimesta. Samalla oli tehty pesäero perinteisiin kuntouttaviin ja sosiaalisiin palvelumuotoihin. Alkuperäinen tavoite ja tehtävä - vapautuvien vankien jälkihuolto - oli jäänyt pieneen sivuosaan.

Tarkoituksena tuolloin oli, että vapautuvien vankien jälkihuolto siirtyisi kuntien sosiaalitoimen huoleksi. Tätä painotettiin myös 1980-luvulla säädetyssä sosiaalihuoltolaissa. Nyt jälkikäteen voidaan todeta, että näin ei ole käynyt, vaan vapautuvat vangit ovat monilla paikkakunnilla jääneet järjestelmän väliinputoajiksi. Näin on käynyt erityisesti 1990-luvun lamavuosien jälkeisen kuntatalouden heikkenemisen vuoksi

Hyvät kuulijat,

Usealla taholla pidettiin 1990-luvun kuluessa tärkeänä, että tehtävä vankilasta vapautuneiden olojen parantamiseksi tulisi järjestää uudelleen. Tähän tarjoutui mahdollisuus, kun vuoden 2001 elokuussa rikosseuraamusalan organisaatio uusittiin. Organisaatiouudistuksessa perustettiin oikeusministeriön alaisuuteen uusi keskusvirasto Rikosseuraamusvirasto, joka koostui Vankeinhoitolaitoksesta ja Kriminaalihuoltolaitoksesta. Samassa yhteydessä Kriminaalihuoltoyhdistys lakkautettiin ja yhdistyksen koko henkilökunta ja omaisuus siirrettiin valtiolle.

Lakkautettavan Kriminaalihuoltoyhdistyksen piirissä katsottiin, että vapaaehtoiselle kriminaalihuoltotyölle, kriminaalipoliittiselle vaikuttamiselle ja vankien ja kriminaalihuollon asiakkaiden edunvalvontaa varten tarvitaan jatkaja. Niinpä yhdistys ennen lakkauttamistaan perusti Kriminaalihuollon tukisäätiön KRITS:in, jonka taustayhteisöiksi tulivat oikeusministeriön lisäksi A-klinikkasäätiö, Kirkkohallitus, Sininauhaliitto, Suomen kuntaliitto, Suomen Mielenterveysseura, Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto, Takuu-Säätiö sekä Y-säätiö. Säätiön peruspääomaksi luovutettiin kiinteistöomaisuutta Helsingissä ja Tampereella. Säätiö sai ensimmäiseksi toiminnanjohtajakseen Jukka Mäen, joka johtaa menestyksellisesti KRITS:in toimintaa edelleenkin.

Hyvät kuulijat,

Ei ole kyetty systemaattisesti osoittamaan, missä määrin kunnan järjestämät normaalipalvelut ovat korvanneet aikaisemmin kriminaalihuollon järjestämiä palveluita. Mielestäni joka tapauksessa tämän moniongelmaisen kohderyhmän auttamiseen tarvitaan erityishenkilökuntaa, joka tuntee tähän elämäntapaan liittyvän kokonaistilanteen ja jonka perustehtävänä olisi tämän asiakaskunnan eduista huolehtiminen.

Monessa maassa on luotu erillinen vankien jälkihuoltojärjestelmä, mutta Suomessa on ajateltu asian hoituvan kuntien peruspalveluilla. Kuntien sosiaali- ja terveyspuolella on kuitenkin nykyään niin isot talouspaineet, ettei laskennallinen valtionosuus näytä riittävän. Ongelmana on myös se, että millään organisaatiolla ei ole vastuuta asiakkaan kokonaistilanteesta.

Vapautuvien vankien asemaa pitäisikin pystyä kohentamaan. Tilanteen parantamiseksi tarvittaisiin nykyistä kiinteämpää yhteistyötä seuraamusjär¬jestelmän, vapautuvan kotikunnan ja palvelujen tuottajien välillä. Ainakin suuremmissa kunnissa tarvittaisiin työntekijöitä, jotka olisivat perehtyneet nimenomaan rangais¬tuksesta vapautuvien erityisongelmiin.

Kuntoutustoimet vankilassa jäävät helposti tuloksettomiksi, jos kuntoutus ei jatku vapau¬dessa.
Miltei puolelta vangeista puuttuu vankeuslain edellyttämä suunnitelma vapautumisen jälkeisestä ajasta, ja suuri osa suunnitelmista on tehty ilman kotikunnan yhteistyötä. Vapauttamissuunnitelmien sisältö vaihtelee vankilakoh¬taisesti. Suunnitelmiin pitäisi sisällyttää asumista, toimeentuloa, koulutusta ja työpaikkaa sekä tukiverkkoa koskevat asiat. Itse asiassa on edelleen mahdollista, että vanki vapautuu ilman, että hänen tilannettaan vapautumisen jälkeen on lainkaan kartoitettu.

Huolestuttavinta on, että osa vangeista vapautuu edelleen asunnottomiksi kaduille. Vankien asema asuntomarkkinoilla on huono ja asunnon saaminen vaikeaa. Asunnon saannin vaikeudet liittyvät usein vuokravelkoihin ja luottotietojen me¬netykseen. Kaikki tiedämme, mikä vaikutus asunnottomuudella on elämässä selviytymiseen, uusintarikollisuuteen ja yhteiskunnalliseen turvattomuuteen. Normaalisuusperiaatteen toteutumisessa on vielä suuria haasteita myös terveydenhuol¬lon, päihdehuollon, sosiaaliturvan, velkojen hoitamisen, työhön kuntoutuksen, kou¬lutuksen ja ammatillisen kuntoutuksen alueilla.

Men det är dock också möjligt att få till stånd betydande förbättringar. Ett bra exempel på detta är den föregående regeringens åtgärder för att minska bostadslösheten. I samarbete med olika organisationer och ett projekt som finansierades av Tekes lyckades de tio största städerna halvera långtidsbostadslösheten i fyra år. Minskandet av bostadslösheten har enligt uppskattningar medfört betydande inbesparingar genom minskade sjukhuskostnader, minskat behov av rehabilitering, minskad brottslighet och mindre fängelsestraff.

(Mutta merkittäviä parannuksiakin on mahdollista saada aikaan. Siitä hyvänä esimerkkinä on edellisen hallituksen asunnottomuutta vähentäneet toimet. Yhteistyössä järjestöjen kanssa ja Tekes-rahoitteisen hankkeen avulla kymmenen suurinta kaupunkia onnistuivat vähentämään pitkäkestoisen asunnottomuuden puoleen neljässä vuodessa. Asunnottomuuden vähentämisen on arvioitu tuottaneen merkittäviä säästöjä vähentyneinä sairaalamenoina, päihdehoitoina, rikollisuutena ja vankilatuomioina.)

Hyvät kuulijat,

Tässä vaikeassa tilanteessa on ensiarvoisen tärkeää, että meillä on jälkihuoltoa tekevä Kriminaalihuollon tukiyhdistys. Vaatimattomista lähtökohdistaan ponnistanut KRITS on onnistunut erinomaisesti tavoitteissaan edistää rikosseuraamusasiakkaiden yhteiskuntaan sijoittumista ja tarpeenmukaisten palvelujen saatavuutta. Viime vuosina säätiö on nostanut julkisuuteen mm. vankien asunto-ongelmiin, oppimisvaikeuksiin sekä vankien lasten ja perheiden kokemuksiin liittyviä epäkohtia. Järjestö on kasvanut kymmenen toimintavuotensa aikana merkittäväksi toimijaksi yhteiskunnan rattaiden väliinputoajien aseman parantamisessa ja uusintarikollisuuden vähentämisessä.

Haluankin kiittää toiminnanjohtajaa ja koko KRITS:in henkilökuntaa vahvasta ja yhteiskunnallisesti merkittävästä työpanoksesta.

ONNEA JUHLAVUODELLE, JUHLASEMINAARILLE JA TULEVALLE TYÖLLE!

Anna-Maja Henriksson