Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson rikosseuraamusalan neuvottelukunnan seminaarissa 18.10.2012

Oikeusministeriö 18.10.2012 12.10
Puhe -

MUUTOSVARAUKSIN

Arvoisat seminaariosallistujat, bästa seminariedeltagare,

Nykyisen hallituksen keskeinen sosiaali- ja terveyspalvelujen tavoite on väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. Hallitus on käynnistänyt laaja-alaisen, köyhyyttä, eriarvoisuutta ja syrjäytymistä vähentävän toimenpideohjelman. Peruspalveluita uudistetaan, panostetaan sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien ennaltaehkäisyyn, mielenterveys- ja päihdepalveluihin, nuorisotakuuseen sekä puututaan koulupudokkuuteen. Tässä vain muutamia isoja kysymyksiä mainitakseni, jotka myös kaikki liittyvät tämän seminaarin teemaan.

Enligt nuvarande regeringsprogram ska fångarnas hälso- och sjukvård överföras till Tillstånds- och tillsynsverket för social- och hälsovården och dessutom ska det utredas hur ordnandet och finansieringen av dessa tjänster kan överföras till social- och hälsovårdsministeriet.

Hallitusohjelmassa todetaan myös, että vankeusaikana selvitetään vankien työkyky, kuntoutustarpeet ja koulutusmahdollisuudet, ja että päihdehuollon resurssit ja päihteettömyys turvataan. Tämä on suuri haaste, koska moniongelmainen asiakas tai potilas usein ei edes osaa hakea apua ongelmiinsa. Tutkimustiedot osoittavat, että vaikka väestö keskimäärin on aikaisempaa lainkuuliaisempaa, rikosseuraamusjärjestelmään on ajautunut yhäsairaampi ja huono-osaisempi väestönosa.

Hyvät kuulijat, bästa åhörare,

Rikosseuraamusasiakkaat muodostavat marginaalisen huono-osaisten ihmisten ryhmän, jonka koulutustausta, sosiaalinen asema, ammatillinen ura ja terveydentila ovat selkeästi heikommat kuin muulla väestöllä.

Vuonna 2010 toteutetun terveystutkimuksen mukaan vankien sairastavuus on jopa 6-7 kertainen yleisväestöön verrattuna. Erityisen sairaita ovat naisvangit ja varsinkin sakkovangit. Päihdehäiriöitä on 80-85 %:lla vangeista. Mielenterveyshäiriöistä yleisimpiä ovat persoonallisuuden häiriöt (lähes 70 %:lla), ahdistuneisuushäiriöt (30-50 %:lla) ja mielialahäiriöt (30-40 %:lla). Noin joka toisella vangilla on kaksoisdiagnoosi eli päihdehäiriö ja muu mielenterveyshäiriö yhdessä. Päihderiippuvuus on kymmenkertaista tavalliseen väestöön verrattuna. Myös ruumiilliset sairaudet olivat yleisiä ottaen huomioon otoksen ikäjakauma. Säännöllistä lääkitystä käyttää suurin osa vangeista, yleisimmin mielenterveys- ja unilääkkeitä.

Vain puolet tutkittavista vangeista todettiin työkykyisiksi, kolmanneksella työkyky oli alentunut ja lähes viidennes oli täysin työkyvyttömiä. Huolestuttavaa on, että mielenterveyshäiriöiden määrä on entisestään kasvanut. Erityisesti tämä koskee päihdehäiriöitä ja persoonallisuushäiriötä. Voi siis hyvin sanoa, että haasteita rikosseuraamusasiakkaiden terveyden ylläpidossa riittää niin vankiloissa kuin yhteiskunnassa laajemminkin. Vuonna 2009 julkaistussa lyhytaikaisvankitutkimuksessa yhdeksän lyhytaikaisvankia kymmenestä ilmoitti, että päihteiden käytöllä on ollut vaikutusta heidän rikollisiin tekoihinsa. Yli puolet oli tehnyt rikoksia päihteitä saadakseen. Vankilat ja yhdyskuntaseuraamustoimistot ovat myös jo pitkään järjestäneet päihdeohjelmia, joilla pyritään lisäämään asiakkaan kykyä päihteettömään elämään. Päihdeongelmaan puuttuminen on aivan keskeistä uusintarikollisuuden ehkäisyssä.

Mainitun tutkimuksen mukaan vangit eivät myöskään nähneet hoitoa ja kuntoutusta etujensa vastaisena kontrollina. Tulokset tukevat päinvastoin nykyistä kriminaalipoliittista pyrkimystämme lisätä kuntouttavia toimintamuotoja vankeusaikana.

Päihteiden käyttöön liittyy terveysuhkien ohella runsaasti sosiaalisia vaikeuksia, joiden käsittelyyn tarvitaan yhteistyötä eri toimijatahojen kanssa. Kumppanuuksien hyödyntäminen ja kehittäminen sekä verkostoituminen kuntien, kolmannen sektorin ja muiden toimijoiden kanssa tulevat korostumaan entistä enemmän. Onnistuakseen rikosseuraamusalalla tehtävä päihdetyö edellyttää tiivistä yhteistyötä kunnallisen terveydenhoidon, päihdehuollon, sosiaalitoimen sekä poliisin kanssa.

Hoitamattomina mielenterveys-, päihde- ja muut terveysongelmat voivat tulla yhteiskunnalle monella tavalla kalliiksi. Kokonaistaloudellisesti ajatellen nimenomaan syrjäytyneimpiin kannattaisi panostaa. Jos rikoskierre jatkuu, kyse ei ole vain rahasta, vaan myös meidän kaikkien turvallisuudesta. Rikoskontrollijärjestelmän nettokustannukset valtiolle vuonna 2011 olivat noin 1,6 miljardia euroa. Tämä pitää sisällään poliisin, syyttäjän, oikeuslaitoksen sekä rangaistusten täytäntöönpanon kulut.

On myös syytä muistaa, että yli puolet vankilasta vapautuneista ei palaa vapautumisen jälkeen vankilaan tai yhdyskuntapalveluun. Seuraamuksen aikaisilla tehokkailla toimilla on siis huomattava merkitys yhteiskuntaan palaamisessa.

Arvoisat kuulijat,

Yhdyskuntaseuraamusasiakkaat elävät osana normaalia yhteiskuntaa ja he saavat terveydenhuoltopalvelunsa yhteiskunnan normaalin palvelurakenteen kautta. Yhdyskuntaseuraamuksia koskeviin lakeihin on viime vuosina tehty muutoksia, joilla on lisätty muuhun kuin työpalveluun käytettävää aikaa eli lisätty kuntouttavan toiminnan osuutta.

Sen sijaan vangeilla on muusta terveydenhuollosta erillinen terveydenhoitojärjestelmänsä. Rikosseuraamuslaitoksen terveydenhuoltoyksikkö vastaa vankisairaalasta, psykiatrisesta vankisairaalasta ja vankiloiden poliklinikoista.

Sekä Maailman terveysjärjestö WHO (2007) että YK.n kidutuksen vastainen komitea (2011) ovat suosittaneet vankiloiden terveydenhuollon siirtämistä pois rangaistusjärjestelmästä eli oikeusministeriöiden alaisuudesta terveysministeriöiden alaisuuteen.

Oikeusministeriö on itse asiassa vastikään esittänyt valtion vaikuttavuus- ja tuloksellisuusohjelman hankkeeksi vankien terveydenhuollon järjestämisvastuun siirtoa sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle hallitusohjelmatavoitteen mukaisesti.

Vankiterveydenhuollon siirtohankkeelle tullaan asettamaan vaikuttavuutta, palvelukykyä, aikaansaannoskykyä sekä tuottavuutta ja taloudellisuutta parantavia tavoitteita. Vaikuttavuuden osalta vangit ovat kohderyhmänä erityisen tärkeä, kun tavoitteena on väestön terveyserojen kaventaminen ja syrjäytymisen vähentäminen.

Bästa åhörare,

Brottspåföljdsmyndighetens klienter, i synnerhet fångar, är oftast i behov av vård redan innan de hamnar inom brottspåföljdssystemet och behöver vård också efter det. Därför räcker det inte att vården begränsas till strafftiden. Det behövs modeller för vård som äger rum utanför fängelset och som når målgruppen samt möjliggör nödvändiga vård- och rehabiliteringskedjor. Att fångarnas hälsovård har skiljts åt från de övriga offentliga hälsovårdstjänsterna leder till att påbörjade vårdrelationer bryts och det är svårt att utveckla framgångsrika vårdkedjor. Genom att fångarnas hälsovård blir en del av den allmänna hälso- och sjukvården kan kontinuiteten i och effektiviteten av fångarnas hälsovårdstjänster förbättras betydligt.

Rikosseuraamuslaitoksen asiakkaiden ja erityisesti vankien hoidon tarve on useimmiten olemassa jo ennen rikosseuraamuksen piiriin joutumista ja jatkuu sen jälkeen. Tällöin ei riitä, että asiakkaiden terveydentilaan puututaan vain rangaistusaikana. Tarvitaan vapaudessa tapahtuvia hoitomalleja, jotka saavuttavat kohderyhmän ja mahdollistavat tarpeelliset hoito- ja kuntoutusjatkumot. Vankeusaikaisen terveydenhuollon erillisyys muista julkisista palveluista katkaisee olemassa olevat hoitosuhteet ja haittaa tuloksellisten hoitojatkumoiden kehittämistä. Vankien terveydenhuollon siirto osaksi normaalia terveydenhuoltoa parantaisi merkittävästi vankien terveyspalvelujen jatkuvuutta ja vaikuttavuutta.

Tiedämme, että vangeilla on heti vapautumisen jälkeen kohonnut riski lääkkeiden yliannostukseen ja kuolemiin. Vankilaoloissa saavutettu päihteettömyys ei riitä turvaamaan päihdeongelman pysymistä hallinnassa vapautumisen jälkeen ilman ulkoisia tukitoimia vapaudessa. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että vanki pääsisi vapautumisen jälkeen tavanomaisen palvelu- tai tukijärjestelmän piiriin ilman viivytystä. Päihdekuntoutuksen jatkumoiden luominen ja vakinaistaminen vankilan ja päihdehuollon asiantuntijaorganisaation välillä on siten erittäin keskeistä. Vapautumisvaiheeseen valmistavat erityisesti päihdekuntoutusjakso ulkopuolisessa laitoksessa vankeuden lopussa ulkopuolisena sijoituksena tai valvotun koevapauden aikana. Tiedämme, että asteittain vapauttaminen ja kuntoutukseen kiinnittyminen jo vankeusaikana tuottavat hyviä tuloksia ja lisäävät koko yhteiskunnan turvallisuutta.

Järjestämisvastuun siirto sosiaali- ja terveysministeriölle toisi myös synergiaetuja henkilöstön osaamisen kehittämisessä ja varmistaisi ammatilliset kehittymismahdollisuudet. Myös vankien terveyspalvelujärjestelmän toiminnallinen ja lainsäädännöllinen kehittyminen varmistettaisiin nykyistä paremmin.

Samansuuntaista keskustelua palvelujen tuottamisen erillisyydestä on käyty mm. asumisen, sosiaalitoimen ja koulutuksen sektoreilla. Viime vuosina eri hallinnonalojen välisissä keskusteluissa on tuotu esiin niin sanotun normaalisuusperiaatteen toteuttamisen tärkeys. On onnistuttu saamaan aikaan käytäntöjen muutoksia, joiden ansiosta normaalisuusperiaatteen toteutuminen on laajentunut myös vankeusrangaistusta suorittavien henkilöiden kohtelussa ja olosuhteissa. Erityisesti mahdollisuudet hankkia yleisen koulutusjärjestelmän mukaista koulutusta vankeusrangaistuksen suorittamisen aikana ovat parantuneet olennaisesti. Normaalisuusperiaate toteutuu yhdyskuntaseuraamusten suorittamisen ja valvotun koevapauden aikana varsin hyvin.

Pelkästään terveydenhuollon hallinnollinen organisoiminen ei ratkaise kaikkia vaativan vankiterveydenhuollon ongelmia. Keskeiset tavoitteet ovat samat kuin muussakin julkisessa terveydenhuollossa. Ja lopuksi haluan vielä mainita, että vaikka lakisääteiset viranomaisjärjestelmät palvelujen ja tuen saatavuuden kannalta ovat ensisijaisia ja niiden toimintaa on syytä kehittää, niin kansalaisjärjestöjen arvokas täydentävä ja kohdennettu työ näyttää olevan aivan välttämätöntä erityisryhmien tuen tarpeeseen vastaamisessa.

Hyvät seminaariosanottajat,

Haluan lopuksi toivottaa teille kaikille antoisaa seminaaripäivää ja kiittää teitä siitä arvokkaasta työstä jota teette rikosseuraamusasiakkaiden, tämän yhteiskuntamme marginaalisen huono-osaisen ryhmän puolesta.

Bästa seminariedeltagare,

Jag vill önska er alla en givande seminariedag och tacka er för det värdefulla arbete ni gör till förmån för våra brottspåföljdsklienter, en grupp av människor som ofta hör till vårt samhälles mest marginaliserade.

Kiitos. Tack.

Anna-Maja Henriksson