Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson Seksin osto rikoksena ja ilmiönä -seminaarissa 7.11.2012

Oikeusministeriö 8.11.2012 10.30
Puhe -

MUUTOSVARAUKSIN

Hyvät seminaariosallistujat ja kollegat!

Olemme tänään kokoontuneet kuulemaan useiden asiantuntijoiden näkemyksiä ja vaihtamaan mielipiteitä aiheesta, joka on puhuttanut meitä jo pitkään ja joka herättää voimakkaitakin tunteita ja mielipiteitä. Seksin oston kriminalisoiminen on viimeisen kymmenen vuoden aikana useasti ollut kriminalipoliittisen keskustelun polttopisteessä. Tämä ei kuitenkaan koske pelkästään Suomea, vaan esimerkiksi myös muita Pohjoismaita. Norja ja Islanti ovat seuranneet Ruotsin esimerkkiä ja muutama vuosi sitten kriminalisoineet yleisesti seksin oston.

Eduskunnan valitseminen seminaaripaikaksi ja se, että oikeusministeriö ja eduskunnan lakivaliokunta järjestää seminaarin yhdessä ei ole mikään sattuma. Päinvastoin, ottaen huomioon että keskustelu jatkossakin tulee vaatimaan aktiivista otetta ja myöhemmässä vaiheessa kannanmuodostusta meiltä kaikilta kansanedustajilta, en voisi ajatella sopivampaa paikkaa.

Hyvät kuulijat,

Suomessa seksin oston kieltämistä on viimeksi vakavammin ja laajemmin pohdittu seitsemän vuotta sitten. Hallitus antoi joulukuussa 2005 esityksen, jossa ehdotettiin yleistä seksin oston kriminalisointia. Sekä eduskunnassa että yhteiskunnassa käyty keskustelu jäi tuolloin joiltakin osin melko yksitahoiseksi. Eduskuntakäsittelyn lopputuloksena päädyttiin kompromissiin, joka kriminalisoi seksin oston parituksen ja ihmiskaupan kohteilta. Eduskuntakäsittelyssä muun ohessa rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen katsottiin edellyttävän tunnusmerkistön rajaamista paritus- ja ihmiskauppatilanteisiin.

Hallituksen esityksessä aikanaan esitetyt yleisen seksinostokiellon puolesta puhuvat seikat ovat edelleenkin ajankohtaisia. Koska seksin myyjinä usein ovat heikossa asemassa olevat naiset, tavoitteena on edelleen torjua rikokselle altistumista ja hyväksikäyttöä sekä edistää sosiaalista ja sukupuolten välistä tasa-arvoa. Vaikka toimintaan ei liity paritusta tai ihmiskauppaa, on syytä painottaa ettei prostituutioon ei useinkaan ajauduta täysin vapaaehtoisen valinnan seurauksena. Kyse on usein pikemminkin siitä, että heikossa asemassa olevalla ihmisellä ei ole valittavanaan muita kuin huonoja vaihtoehtoja. Kantavana ajatuksena hallituksen esityksessä oli se, että prostituutio loukkaa ihmisarvoa ja ett ihmistä ja hänen ruumistaan ei voida nähdä kauppatavarana.

Hyvät seminaariosanottajat,

Seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöä koskeva rikoslain 20 luvun 8 § on ollut voimassa kuusi vuotta. Paljon on tapahtunut tänä aikana. Pykälän säätämisen yhteydessä lakivaliokunta edellytti oikeusministeriön antavan valiokunnalle selvityksen pykälän soveltamisesta kolmen vuoden kuluttua sen voimaantulosta. Selvitys annettiin loppuvuodesta 2009, mutta vaalikauden lopun kiireet estivät sen perusteellisemman käsittelyn. Eräs selvityksen johtopäätöksiä oli se, että kolme vuotta on kohtuullisen lyhyt aika arvioida rangaistussäännöksen toimivuutta. Nyt tuosta ajankohdasta on edetty jälleen kolme vuotta eteenpäin, mikä samalla tarkoittaa parempia mahdollisuuksia arvioida sitä, missä mennään. Tarpeeseen kattavasti arvioida seksin ostoa koskevaa Suomen lainsäädäntöä onkin kiinnitetty huomiota hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa, joka hyväksyttiin tämän vuoden kesäkuussa.

Hyvät seminaarin osallistujat!

Kuten alussa viittasin, tilanne Suomen lähialueilla on muuttunut. Yleinen seksin ostokielto on säädetty Norjassa ja Islannissa vuonna 2009. Ruotsissa kriminalisointi on ollut voimassa vuodesta jo 1999, minkä vuoksi siellä vuosina 20082010 tehdyllä laajalla lainsäädännön arvioinnilla on pitkäaikaisten kokemusten vuoksi tärkeä merkitys myös Suomen kannalta. Onkin erityisen hienoa, että selvityshenkilönä toiminut oikeuskansleri Anna Skarhed on lupautunut meille tänään kertomaan selvityksestä. Lisäksi Ruotsin kriminalisoinnin vaikutuksista on meille kertomassa ihmiskaupparaportoija Kajsa Wahlberg.

Mutta ensin vielä hetkeksi takaisin Suomen tilanteeseen. Jo aikanaan oikeusministeriön lakivaliokunnalle antamasta selvityksestä ilmeni, että seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöä koskevaa säännöstä on sovellettu harvoin. Tilanne ei näytä muuttuneen selvityksen antamisen jälkeen. Jo pykälän säätämisen yhteydessä arvioitiin näyttövaikeuksia liittyvän sen edellyttämään olosuhdetahallisuuteen, toisin sanoen siihen että ostaja on tiennyt tai pitänyt todennäköisenä, että henkilö, jolta hän ostaa palvelun on seksikaupan uhri. Korkeimman oikeuden tämän vuoden kesäkuussa antama ennakkopäätös osoittaa selvästi, että näyttökynnys on korkea. Tietyissä tapauksissa seksin ostajan onkin varmasti ostotilanteen olosuhteista vaikea päätellä sitä, onko myyjä parituksen tai ihmiskaupan kohde vai ei.

Tämä tapaus sai ainakin minut vakuuttuneeksi siitä, että nykyinen seksin ostoa koskeva rangaistussäännös ei ole paras mahdollinen tapa rikosoikeuden keinoin suojella parituksen ja ihmiskaupan uhreja. Koska todistustaakka on korkea, seksin ostajaa ei voida asettaa vastuuseen. Näin siitä huolimatta, että hänen objektiivisesti arvioiden olisi pitänyt olla tietoinen hyväksikäytetyn henkilön asemasta, muun muassa sillä perusteella, että tämä on hyvin nuori, epävarma ja ujo tai vaikuttaa poissaolevalta. Olenkin vakuuttunut siitä, että meidän tulisi harkita Ruotsin mallin mukaista yleistä kriminalisointia.

Toinen erittäin tärkeänäkökohta, jonka haluan nostaa esiin on, että nykyinen lainsäädäntö ei myöskään riittävästi suojaa alaikäisiä hyväksikäytöltä prostituutiossa. Tahallisuuden edellyttäminen rikoksentekijältä tarkoittaa sitä, että seksiä alaikäisiltä ostavat eivät joudu vastuuseen, jollei voida osoittaa, että he tiesivät hyväksikäytettävän henkilön olevan alaikäinen, tai elleivät he pidä sitä hyvin todennäköisenä. Minusta on täysin selvää, että tarvitsemme lainmuutosta, kun oikeuskäytäntömme valossa vaikuttaa lähes mahdottomalta saattaa vastuuseen henkilöitä, jotka hyväksikäyttävät alaikäisiä prostituutiossa.

On kuitenkin lisättävä, että varmuudella ei tietenkään voida sanoa, että tämä on ainoa syy rangaistussäännöksen vähäiselle soveltamiselle, mutta merkittävä syy se varmaankin on. Muita syitä voitaisiin löytää muun muassa selvittämällä tarkemmin kuinka tärkeänä näiden rikosten tutkintaa pidetään verrattuna muiden rikosten tutkintaan sekä kuinka hyvät valmiudet viranomaisilla on ymmärtää seksikauppaan liittyvän hyväksikäytön luonnetta.

Hyvät kuulijat,

Kun seksin osto parituksen tai ihmiskaupan kohteelta säädettiin rangaistavaksi vuonna 2006, lakivaliokunnan mietinnössä todettiin ulkonaisesti havaittavia seikkoja, jotka ilmentävät sitä, että myyjä on parituksen tai ihmiskaupan kohde. Tiedämme kuitenkin, että nämä seikat, esimerkiksi yhteyden ottaminen välikäden kautta tai ilmoituksen oleminen osa ilmoituskokonaisuutta, eivät usein ilmene käytännössä. Voidaan olettaa, että toiminta näissä tilanteissa järjestetään nimenomaisesti niin, että ulkoiset paritusta tai ihmiskauppaa osoittavat seikat häivytetään. Tämä samalla vääjäämättä tarkoittaa sitä, että rikosoikeudellisen vastuun ulkopuolelle jää paritukseen tai ihmiskauppaan tosiasiallisesti liittyviä tapauksia.

Hyvät ystävät, odotukset päivän seminaarille ovat korkeat. Meidän tulevien asiantuntevien puhujien ja panelistien ansiosta uskoisin, että edellytykset erittäin hyödylliselle ja onnistuneelle seminaarille ovat olemassa. Toivotan omasta puolestani oikein hyvää seminaaria teille kaikille!

Anna-Maja Henriksson