Oikeusministeri Brax Lasten suojeleminen seksuaaliselta riistolta ja hyväksikäytöltä -mietinnön luovutustilaisuudessa

Oikeusministeriö 4.5.2010 8.00
Puhe -

Hyvät työryhmän edustajat ja muut läsnäolijat,

Oikeusministeriö asetti runsas vuosi sitten työryhmän valmistelemaan lasten suojelemista seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen voimaansaattamista ja samalla muutenkin arvioimaan nykyisten kansallisten toimenpiteiden riittävyyttä lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten ehkäisemisessä.

Yleissopimuksen voimaansaattamisen valmistelemisen lisäksi työryhmän tuli tarkastella myös muita kysymyksiä, kuten esimerkiksi lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämistä koskevaa lainsäädäntöä sekä lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistustason tehokkuutta ja oikeasuhtaisuutta. Samaan aikaan työryhmän asettamisen kanssa julkaistiin oikeusministeriön toimeksiannosta tehty Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimus lapsiin kohdistuvien hyväksikäyttörikosten rangaistuksista. Tämän tutkimuksen tiedot ovat olleet työryhmän työn tärkeänä tausta-aineistona.

Lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten torjuminen on niin kansainvälisesti kuin kansallisestikin tehostunut merkittävästi tämän vuosituhannen aikana. Useat seikat ovat vaikuttaneet tähän. Tietoon tulleiden rikosten lukumäärä on merkittävästi kasvanut, mistä eisinällään voi tehdä sitä johtopäätöstä, että rikosten kokonaismäärä olisi kasvanut. Piiloon jäävien rikosten määriä ei tarkkaan tiedetä.

Tieto lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten luonteesta ja tekotavoista on lisääntynyt. Uhrin seksuaaliseen ja psyykkiseen kehitykseen liittyvät vahingot voivat olla vakavia ja pitkäkestoisia, jopa elinikäisiä. Sinällään nämä rikokset, kuten rikokset yleensäkin, vaihtelevat tekotavoiltaan ja näin ollen myös vakavuudeltaan ja rangaistavuudeltaan huomattavasti. Lievimmillään kysymys voi olla seksuaalisväritteisestä keskustelusta, vakavimmillaan vuosien painajaismaisesta hyväksikäytöstä. Rikollisuus on myös muuttanut ilmenemismuotojaan erityisesti informaatio- ja kommunikaatioteknologian kehittymisen ja niin sanotun seksiturismin myötä.

Yleissopimuksen velvoitteet voidaan toteuttaa lainsäädäntötoimenpiteillä tai muilla toimenpiteillä.

Työryhmä ehdottaa lainsäädäntömuutoksia, erityisesti rikoslainsäädäntöön liittyen. Osa näistä liittyy yleissopimukseen, osa sopimuksesta erilliseen hyväksikäyttörikoksista tuomittavien rangaistusten tason arviointiin. Ehdotetaan esimerkiksi säädettäväksi rangaistavaksi ns. grooming, joka työryhmän ehdotuksessa on saanut nimekseen "lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin". Tärkeä on myös ehdotus, jonka mukaan sukupuoliyhteys alle 16-vuotiaan lapsen kanssa katsottaisiin lähtökohtaisesti törkeäksi lapsen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi. Rikoslainsäädännön muutosehdotukset eivät rajoitu rangaistussäännöksiin, vaan koskevat myös esimerkiksi seksuaalisen teon määritelmää sekä rikosten vanhentumista ja saattamista virallisen syytteen alaiseksi.

Lapsipornografia- ja seksuaalirikoksia koskevien rikoslain 17 ja 20 luvun säätämisestä on vasta kymmenen vuotta. Vaikka lukuja on joissakin määrin muutettu ja täydennetty niiden säätämisen jälkeen, nyt on tullut laajemman uudistamisen paikka. Tämä ei koske pelkästään lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia, vaan seksuaalirikoksia laajemmin. Parhaillaan on erikseen selvitettävänä, pitäisikö puolustuskyvyttömän uhrin hyväksikäyttö säätää kaikissa tapauksissa raiskaukseksi. Lisäksi Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos selvittää raiskausrikosten rangaistuskäytäntöä. Kansainvälinen vertailu ja kansainväliset velvoitteet huomioon ottaen tarkoituksena on saattaa seksuaalirikoksia koskeva rangaistussääntely johdonmukaiseksi sekä rikosten vahingollisuutta ja paheksuttavuutta vastaavaksi.

Tässäkin yhteydessä on syytä korostaa sitä, että seksuaalirikoksista tuomittavat rangaistukset ovat vain yksi keino puuttua lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin. Tätä ajattelutapaa heijastaa myös työryhmän käsiteltävänä ollut erittäin laaja yleissopimus. Rikollisuutta ennalta ehkäisevistä keinoista on syytä nostaa esiin lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittäminen sekä rikoksentekijöille annettava hoito. Työryhmä on mahdollisuuksiensa rajoissa tarkastellut rikostaustan selvittämistä koskevaa lainsäädäntöä ja ehdottanut siihen merkittäviä muutoksia, muun muassa selvittämisen ulottamista sakkorikoksiin ja vapaaehtoistoimintaan. Hoidon ja vastaavien interventiomuotojen järjestämisessä on käytännön toteuttamisen ja rikosoikeusjärjestelmään integroimisen kannalta vielä tekemistä. Näin siitäkin huolimatta, että oikeusministeriön työryhmämietinnön pohjalta parhaillaan viimeistellään seksuaalirikollisten lääkehoitoa koskevia säännöksiä.

Syytä on erikseen kiinnittää huomiota lainsäädännön muutosehdotuksiin, jotka oikeuttaisivat esimerkiksi terveydenhuollon ammattihenkilöt salassapitovelvollisuuden estämättä tekemään ilmoituksen poliisille epäilemästään lapseen kohdistuneesta seksuaalirikoksesta.

Toimeksiannon laajuudesta ja siihen nähden suhteellisen tiukasta aikataulusta sekä melkoisen haastavista kysymyksistä huolimatta työryhmä on tehnyt hyvää, huolellista ja yksimielistä työtä. Ehdotukset ovat pääosin hyvin perusteltuja. Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö ehdotukset varmaankin tule herättämään keskustelua. Työryhmän ehdotukset laitetaankin heti laajalle lausuntokierrokselle. Sen kautta ja muutenkin saatava palaute on arvokasta ja tervetullutta ja otetaan huomioon.

Lausuntokierroksen jälkeen tapahtuvassa jatkovalmistelussa on joka tapauksessa kiinnitettävä huomiota eräisiin seikkoihin. Työryhmän ehdotuksista ja niiden perusteluista heijastuu se, että laaja rikostaustan selvittämistä koskeva lainsäädäntöuudistus on vaikea valmistella ja toteuttaa tällaisen uudistuksen sivutuotteena. Lainsäädäntöuudistusten tulee perustua huolelliseen nykytilanteen arviointiin, jonka perustana ovat käytännön kokemukset, mahdollinen tutkimustieto ja asianmukaiset kansainvälisen vertailun tiedot. Mahdollisimman pikainen liittyminen yleissopimukseen on tärkeä tavoite, jota ei saa tarpeettomasti viivyttää sellaisten muutosten valmistelu, joilla ei ole välttämätöntä yhteyttä sopimukseen. Joka tapauksessa arvokasta on se, että nykyistä taustanselvittämismenettelyä ja siihen liittyvää lainsäädäntöä on mietinnössä analyyttisesti pohdittu.

Myös ehdotusten vaikutusten arviointiin on jatkovalmistelussa syytä kiinnittää huomiota. Tämä koskee vaikutuksia vankilukuun ja Oikeusrekisterikeskuksen toimintaan. Sinällään selvää on se, että vaikutuksia on ja että uudistuksella on hintansa. Tästä huolimatta uudistusten läpivientiä edistää se, että lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten vakavuudesta ja vahingollisuudesta sekä niiden estämisen tärkeydestä vallitsee suuri yksimielisyys.

Kiitän työryhmää sen tekemästä työstä.