Oikeusministeri Tuija Brax kansalaisyhteiskuntafoorumia avaamassa 15.9.2010

Oikeusministeriö 15.9.2010 8.30
Puhe -

Arvoisat kansalaisyhteiskuntafoorumin osallistujat,

Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta KANE:n vuosittainen Kansalaisyhteiskuntafoorumi järjestetään nyt jo neljättä kertaa. Kansalaisyhteiskuntafoorumin perimmäisenä tavoitteena on ollut toimia foorumina kansalaisyhteiskunnan ja julkisen vallan vuoropuhelulle, ja samalla tuottaa näkökulmia siihen, miten kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä tulisi julkisen vallan toimenpitein vahvistaa.

Tänään olemme ensimmäistä kertaa koolla Kansainvälisenä demokratiapäivänä 15.9. jaarkoituksena on, että Kansalaisyhteiskuntafoorumi tulevina vuosina ajoittuisi aina tähän nimenomaiseen päivään.

On hyvä, että KANE on halunnut osaltaan ottaa demokratiapäivän haltuun. Järjestöjen roolia korostetaan tällä hetkellä paljon esimerkiksi kun pohditaan esimerkiksi, millä tavoin palvelut suomalaisessa yhteiskunnassa pystytään jatkossa turvaamaan. On kuitenkin tärkeä nähdä, että paljon puhuttu kolmas sektori ei ole vain tapa tuottaa palveluita. Vahva, monimuotoinen ja elävä kansalaisyhteiskunta on itseisarvo ja toimivan demokratian edellytys.

Olen tällä foorumilla todennut ennenkin, että demokratia ei ole vain äänestämistä vaaleissa. Se on jokapäiväistä osallistumista ja vaikuttamista ihmisten arjessa, järjestöissä, kansalaisverkostoissa, yksilötasolla. On olemassa paljon tutkimustuloksia siitä,mikä merkitys erilaisella yhdistys- ja vapaaehtoistoiminnalla ihmisten ja koko yhteiskunnan hyvinvointiin. Näin demokratiapäivänä on syytä alleviivata kansalaisyhteiskunnan elinvoimaisuuden valtavaa merkitystä myös sille, miten kansanvalta tosiasiassa Suomessa toteutuu.

Kansalaisjärjestöt tarjoavat areenan kansalaisten vaikuttamiselle ja osallistumiselle. Yksi järjestöjen keskeinen tehtävä on yhteiskunnallinen vaikuttaminen, jäsenten tarpeiden ja asiantuntemuksen välittäminen valmisteluun ja päätöksentekoon. Toisaalta myös toimimalla vaikkapa harrastusjärjestöissä ja vapaaehtoistyössä lapset, nuoret ja aikuiset saavat yleisemminkin valmiuksia yhteisten asioiden hoitamiseen, osallistumiseen ja vaikuttamiseen. Vahva kansalaisyhteiskunta luo edellytyksiä sosiaalisen pääoman ja luottamuksen rakentumiselle ja sitä kautta myös yhteiskuntarauhalle.

Oikeusministeriön johdolla on tällä hallituskaudella valmisteltu ensimmäinen demokratiapoliittinen asiakirjakokonaisuus, jonka pohjalta valtioneuvosto teki viime helmikuussa periaatepäätöksen demokratian edistämisestä Suomessa. Periaatepäätös sisältää yhteensä 32 toimenpidekokonaisuutta demokratian vahvistamiseksi Suomessa.

Kansalaisyhteiskunnan ja kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten turvaaminen nousee periaatepäätöksessä yhdeksi keskeiseksi ja läpileikkaavaksikin teemaksi. Konkreettiset toimet periaatepäätöksessä liittyvät muiden muassa verotuksen kehittämiseen, avustuskäytäntöihin ja avustuksiin liittyviin tuki- ja neuvontapalveluihin, hallinnon kuulemisvalmiuksien vahvistamiseen ja toimintatapojen kehittämiseen.

Periaatepäätöksessä nostetaan myös esille tarve demokratia- ja kansalaisyhteiskunnan tutkimuksen vahvistamiseen tukemaan hallinnon ja järjestöjen kehittämistyötä. On selvää, että tutkimus sinänsä ei suoraan vahvista minkään järjestön toimintaedellytyksiä. Tutkimusta kuitenkin tarvitaan, jotta kehittämistyö osataan kohdentaa oikein. Esimerkiksi muihin Pohjoismaihin verrattuna tämän alueen tutkimukseen on meillä panostettu valitettavan heikosti.

Hallituksen demokratiapoliittisissa linjauksissa tunnistetaan ihmisten osallistumisessa ja vaikuttamisen muodoissa tapahtunut muutos, jota on pohdittu myös aikaisemmissa Kansalaisyhteiskuntafoorumeissa. Eduskuntavaalien lähestyessä on tärkeää pohtia, mitä tutkimuksissakin vahvasti esille nousevalla osallisuuden polarisaatiolle, kahtiajaolle, voidaan tehdä.

Suomalaiset ovat edelleen vahvasti järjestökansaa. Äänestysaktiivisuus on meillä edelleen varsin korkealla tasolla. Ihmiset myös ottavat yhä aktiivisemmin suoraan yhteyttä virkamiehiin ja päätöksentekijöihin. Kuitenkin aivan liian monet eivät lainkaan usko omiin vaikuttamismahdollisuuksiinsa. Usein ajatellaan, että passiivisuus liittyy tyytyväisyyteen - kun asiat ovat kohtuullisen hyvällä tolalla, ei ole tarvetta nousta barrikaadeille. Mutta tosiasiassa kyse on usein heikommassa asemassa olevista, jotka varmasti toivoisivat muutosta elämäänsä ja yhteiskuntaan, mutta eivät näe sitä mahdolliseksi. Toisaalta myös nimenomaan nuorten usko omiin vaikutusmahdollisuuksiin on huolestuttavan alhainen.

Kesällä julkistui pitkään odotettu kansainvälinen vertailu nuorten poliittisyhteiskunnallisista valmiuksista. Valitettavasti tilanne ei näytä ratkaisevasti muuttuneen kymmenen vuoden takaisesta, usein lainatusta Civic-tutkimuksesta. Suomalaisnuoret sijoittuvat edelleen kärkijoukkoon tiedoillaan, mutta häntäpäähän poliittisyhteiskunnallisella kiinnostuksellaan ja valmiudellaan aktiiviseen kansalaistoimintaan. Tässä on meillä vanhemmilla ja myös suomalaisella koulujärjestelmällä itsetutkinnan paikka.

Perusopetuksen tuntijakoa ollaan parhaillaan uudistamassa ja tulevalla hallituskaudella uudistetaan myös opetussuunnitelmia. Tässä työssä on otettava vakavasti esille kysymys, millä tavoin suomalainen koulu voisi paremmin tukea vaikuttamisen motivaatiota ja valmiuksia. Tähän teemaan liittyy myös juuri lausuntokierrokselle lähtenyt työryhmäraportti äänioikeusikärajan laskemisesta 16-vuoteen - tarjoaisiko ikärajan lasku mahdollisuuden vahvistaa nuorten ääntä yhteiskunnassa, mutta myös koulun ja kotien tukea paremmin nuorta tilanteessa, jossa nuori miettii suhdettaan äänestämiseen ja muodostaa samalla näkemystä omista osallistumisen- ja vaikuttamisen mahdollisuuksistaan yhteiskunnassa.

Pohdintaa edellyttää myös se, miten kansalaisjärjestöjä ja kansalaisia kuullaan ja osallistetaan valmisteluun. Kuulemisen perinne on Suomessa vahva, mutta toimintatavat uudistuvat hitaasti. Valmistelussa tukeudutaan perinteisiin menetelmiin ja kuullaan niitä, joita on ennenkin kuultu. Helmikuisen demokratiaperiaatepäätöksen lisäksi valtioneuvosto teki viime kevätkaudella myös toisen periaatepäätöksen, jolla vahvistetaan kansalaisyhteiskunnan asemaa: tämä periaatepäätös määrittää, millä tavoin lainsäädäntöhankkeiden kuuleminen tulee minimissään toteuttaa. Demokratiaperiaatepäätös puolestaan velvoittaa ottamaan käyttöön uusia kuulemisen kanavia ja vahvistamaan hallinnon valmiuksia toimia vuorovaikutuksessa kansalaisyhteiskunnan kanssa.

On tärkeää, että kysymys demokratian tulevaisuudesta ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien vahvistamisesta säilyy yhteiskunnallisessa keskustelussa ja asialistalla myös jatkossa. Siksi on hyvä, että esimerkiksi KANE:ssa jo pohditaan vahvasti minkälaisia koko kansalaisyhteiskuntaa yhdistäviä kirjauksia tulevassa hallitusohjelmassa haluttaisiin nähdä. Tämä on myös tämänkertaisen Kansalaisyhteiskuntafoorumin teema. Kohta alkavassa eduskuntapuolueiden paneelikeskustelussa keskustelijoita haastetaan ottamaan kantaa myös joihinkin järjestöjen esille nostamiin hallitusohjelmatavoitteisiin

Yhtenä konkreettisena esityksenä on jo tuotu esille ajatus, että tulevassa hallitusohjelmassa demokratian ja kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen saisivat aivan oman lukunsa.

Hallituksen demokratiaperiaatepäätökselle on laadittu toimenpidesuunnitelma, jonka toteutus on parhaillaan käynnissä. On kuitenkin selvää, että työn periaatepäätöksen toteuttamiseksi ja demokratian ja kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytysten vahvistamiseksi on oltava pitkäjänteistä. Periaatepäätös on tässä työssä vain yksi etappi.

Valtioneuvostotasoisia demokratiapoliittisia linjauksia valmisteltaessa pidettiin tärkeänä, että myös eduskunta on mukana valmistelutyössä ja ottaa valmisteltuihin linjauksiin kantaa, vaikka varsinaisesta selonteosta ei ollutkaan kyse. Osana valmistelua järjestettiin viime vuoden lopulla seminaari eduskunnan perustuslakivaliokunnan kanssa. Seuraava tärkeä askel demokratiapoliittisessa keskustelussa otetaan kun pääministeri ensi viikolla, 22. syyskuuta pääministeri antaa eduskunnalle pääministerin ilmoituksen demokratian edistämisestä.

Periaatepäätöksen mukaisesti tarkoituksena on, että jatkossa eduskunnalle annettaisiin demokratiaselonteko noin kymmenen vuoden välein, ensimmäinen tämän vuosikymmenen puolivälissä. Selontekomenttelyllä voidaan osaltaan varmistaa, että demokratian ja kansalaisyhteiskunnan kehitystä seurataan systemaattisesti, ja kansanvallan toteutumiselle myös aktiivisesti luodaan edellytyksiä.

KANE:n ensimmäisen toimikauden neljäs ja viimeinen vuosi on pian alkamassa. Neuvottelukunta on tarjonnut foorumin hallinnon ja kansalaisyhteiskunnan vuorovaikutuksen ja keskinäisen ymmärryksen vahvistumiseen. Neuvottelukunta on tuonut esiin kansalaisyhteiskunnan tulevaisuudennäkymiin ja toimintaedellytyksiin liittyviä ongelmakohtia, ja myös yrittänyt hakea niihin ratkaisuja. KANE:n esityksiä on vuosittain käsitelty hallituksen iltakoulussa ja KANE:lla on myös ollut keskeinen rooli valmisteltaessa suomalaista demokratiapolitiikkaa.

KANE:n ensimmäinen toimikausi jatkuu yli vaalien ja päättyy lokakuun lopussa ensi vuonna. Itse näen, että KANE:n kaltainen foorumi on välttämätön myös tulevalla hallituskaudella turvaamassa, että kansalaisyhteiskunnan merkitys ja tarpeet välittyvät hallinnon valmisteluun ja päätöksentekoon.

Toivotan kaikille osallistujille hyvää demokratiapäivää ja vilkasta, demokraattista ajatustenvaihtoa.

Tuija Brax