Oikeusministeri Tuija Brax lautamiespäivillä Kouvolassa 20.3.2010

Kiitän mahdollisuudesta tuoda oikeusministeriön tervehdys tähän tilaisuuteen. Lautamiespäivien järjestämisellä on jo pitkä perinne. On tärkeää, että eri puolilla Suomea toimivat lautamiehet kokoontuvat vuosittain lautamiespäiville keskustelemaan ajankohtaisista asioista. Lautamiespäivien tämän vuoden teemana on lähisuhdeväkivalta ja seksuaalinen hyväksikäyttö. Aihe on ajankohtainen ja tärkeä. Samalla se on myös kipeä. Palaan tähän aiheeseen myöhemmin. Käsittelen aluksi eräitä oikeuspoliittisessa keskustelussa viime aikoina esillä olleita aiheita ja lainkäyttötoimintaa koskevia vireillä olevia hankkeita.

Oikeushallinnon ajankohtaisia asioita

Viimeaikaisessa oikeuspoliittisessa keskustelussa esillä ovat olleet erityisesti oikeudenkäyntien kesto ja oikeudenkäyntien viivästyminen. Tämä johtuu osaksi siitä, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut Suomea vastaan yli 40 tuomiota, joissa on todettu, ettei oikeudenkäynti Suomessa ole tapahtunut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan edellyttämässä kohtuullisessa ajassa. Lisäksi tuomioistuin on vahvistanut Suomea koskevan oikeudenkäynnin pituutta koskevan sovinnon yli 30 tapauksessa ja todennut oikeudenkäynnin pituutta koskevan Suomen hallituksen antaman yksipuolisen julistuksen yli 10 tapauksessa. Ihmisoikeustuomioistuimen tuomiot ovat koskeneet yksittäisiä, pääasiassa 1990-luvulla alkaneita oikeudenkäyntejä. Kysymys on ollut usein talousrikosasioista.

Oikeus saada asia käsitellyksi ilman aiheetonta viivytystä toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa on yksi kansalaisten perusoikeuksista. Tämän vuoksi oikeudenkäyntien viivästyminen on vakava ongelma. Oikeusministeriö on kahden viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana toteuttanut runsaasti erilaisia toimenpiteitä viivästymisongelman ratkaisemiseksi. Käräjäoikeuksissa ja hovioikeuksissa toteutettiin 1990-luvulla oikeudenkäyntimenettelyn välttämättömät kokonaisuudistukset, joilla oikeudenkäynti näissä tuomioistuimissa saatettiin vastaamaan nykyajan vaatimuksia. Toteutettujen uudistusten taustalla olivat ihmisoikeussopimuksissa ja perustuslaissa turvatut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeet. Uudistusten painopisteenä oli oikeudenkäynnin varmuuden lisääminen ja keskeisiksi periaatteiksi muodostuivat oikeudenkäynnin suullisuus, välittömyys ja keskitys. Prosessiuudistusten seurannan perusteella viimeksi kuluneella vuosikymmenellä ryhdyttiin lainsäädännön tarkistustoimenpiteisiin. Tarkistustoimenpiteiden tavoitteena on ollut pyrkimys joutuisampaan, joustavampaan ja edullisempaan oikeudenkäyntiin kuitenkin siten, että kokonaisuudistusten perusperiaatteet säilytetään.

Tämän vuoden alusta voimaan tulleiden käräjäoikeuksien rakenneuudistuksen ja asian kiireelliseksi määräämistä koskevan lainsäädännön sekä eduskunnan käsittelyssä olevan muutoksenhakua käräjäoikeudesta hovioikeuteen koskevan lakiehdotuksen lisäksi oikeudenkäyntimenettelyä on pyritty nopeuttamaan muun muassa vuonna 2003 voimaan tulleilla riita-asioiden oikeudenkäyntimenettelyn muutoksilla, vuonna 2006 tapahtuneella kirjallisen menettelyn käyttöönotolla rikosasioissa ja vuonna 2003 hovioikeuksissa käyttöön otetulla seulontamenettelyllä. Näiden lisäksi julkisen oikeusavun järjestelmä on uudistettu vuonna 2002, oikeudenkäynnistä erillistä tuomioistuinsovittelua koskeva laki on tullut voimaan vuonna 2006 ja käräjäoikeuksienkokoonpanoja on vuoden 2009 alusta lukien kevennetty vähentämällä lautamiesten käyttöä erityisesti rikosasioissa ja kohdentamalla näin vapautuvat resurssit pahiten ruuhkautuneisiin käräjäoikeuksiin. Niin ikään eduskunnan käsittelyssä olevilla rangaistusmääräysmenettelyn uudistamista koskevalla lakiehdotuksella ja ehdotetulla tiedoksiantoa oikeudenkäynnissä koskevien säännösten muuttamisella pyritään jouduttamaan oikeudenkäyntejä yleisissä tuomioistuimissa. Järjestelmän toimivuuden kannalta tärkeä merkitys on myös sillä, että kaikkia lainsäädännön sallimia mahdollisuuksia aiheettomista poissaoloista johtuvien pääkäsittelyjen peruuntumisten estämiseksi käytetään tehokkaasti.

Oikeudenkäyntien kestoa voidaan lyhentää paitsi lainsäädännöllä, myös toimintaa muuten kehittämällä. Tällaisia kehittämishankkeita ovat muun muassa tuomioistuimissa käynnissä olevat erilaiset laatuhankkeet sekä oikeusministeriössä vireillä olevat tuomioistuinten toiminnanohjauksen, johtamisjärjestelmien, asianhallinnan ja dokumentinhallinnan kehittäminen. Asianhallinnan ja dokumentinhallinnan kehittämisen tavoitteena on tuottaa asian käsittelyä tehostava ja yhtenäistävä tietoturvallinen järjestelmä, joka mahdollistaa sähköisen poikkihallinnollisen yhteistyön ja kansalaisten sähköiset asiointipalvelut asian eri vaiheissa. Presidentti Niemisen johtama yleisten tuomioistuinten asianhallinnan kehittämistä pohtiva työryhmä luovuttaa ensi viikolla mietintönsä oikeusministeriölle.

Käräjäoikeuksien rakenneuudistuksen lisäksi oikeusministeriön tarkoituksena on käynnistää vuoden 2010 aikana hovioikeuksien ja hallinto-oikeuksien rakenteita koskeva selvityshanke. Hankkeen aikana tullaan laaja-alaisesti tarkastelemaan näiden tuomioistuinten lukumäärää ja maantieteellistä sijoittumista sekä mahdollisilla uudistuksilla saavutettavia etuja ja niistä aiheutuvia haittoja. Hovioikeuksien maantieteellistä sijoittumista ja niiden lukumäärää tarkastellaan useasta eri näkökulmasta. Tällaisia ovat muun muassa taloudelliset, historialliset, alueelliset, kielelliset ja oikeusturvan toteutumisen turvaavat seikat. Niin ikään vuoden 2010 aikana ryhdytään selvittämään tuomioistuinten keskushallinnon kehittämisvaihtoehtoja.

Joissakin yhteyksissä on esitetty, että myös Suomessa otettaisiin käyttöön Ruotsissa marraskuun alussa 2008 käyttöön otettu menettely, jossa todistelutarkoituksessa kuultavan henkilön kuulustelusta tehdään ääni- ja kuvatallenne kaikissa käräjäoikeuksissa käsittelyissä asioissa. Muutoksenhakuvaiheessa todistelu otetaan vastaan ääni- ja kuvatallenteelta. Suomessa kaikki käräjäoikeudet, hovioikeudet, hallinto-oikeudet ja vankilat on tällä hetkellä varustettu videoneuvottelulaittein. Videoneuvottelun käyttö tuomioistuimissa on laajentunut ja seon vähentänyt pääkäsittelyjen peruuntumista. Sillä voidaan myös säästää kustannuksia ja nopeuttaa asian käsittelyä, kun todistajien ja asiantuntijoiden ei tarvitse saapua tuomioistuimeen. Nykyisin käytössä olevat videoneuvottelulaitteet mahdollistavat vain äänen tallentamisen. Kuvan tallentaminen vaatii uusien laitteiden hankkimista, mistä aiheutuu huomattavia kustannuksia. Menettely edellyttää lisäksi lainsäädäntöön tehtäviä muutoksia. Asiaa koskeva kansanedustaja Södermanin ynnä muiden lakialoite on otettu eduskunnassa käsiteltäväksi yhdessä edellä mainitun muutoksenhakua käräjäoikeudesta hovioikeuteen koskevan lakiehdotuksen kanssa. Jäämme odottamaan tältä osin eduskunnan vastausta asiassa.

Edellä mainituista Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioista ei voida tehdä suoria päätelmiä siitä, mikä tilanne tuomioistuimissa on tällä hetkellä. Oikeusministeriön käsityksen mukaan oikeudenkäyntien viivästyminen ei ole enää siinä määrin ongelma kuin 1990-luvulla ja kuluneen vuosikymmenen alussa. Keskimääräiset käsittelyajat ovat meillä hyvällä tasolla. Tästä huolimatta työtä oikeudenkäyntien viivästymistä vastaan on jatkettava kaikilla tasoilla.

Kaksi vuotta sitten lautamiespäivät järjestettiin Joensuussa. Tuolloin keskustelun kohteena olivat muun muassa viime vuoden alusta voimaan tulleet käräjäoikeuksien ratkaisukokoonpanoa koskevat muutokset. Nämä muutokset ovat vähentäneet lautamiesten osallistumista käräjäoikeuksien lainkäyttötoimintaan. Keskustelu lautamiesten osallistumisesta lainkäyttötoimintaan jatkuu edelleen. Näkökulma on kuitenkin jonkin verran muuttunut. Tällä hetkellä keskustelun kohteena on pääasiassa se, onko lautamiesten käytön vähentämisestä johtuvat säästyneet varat käytetty hallitusohjelman edellyttämällä tavalla pahiten ruuhkautuneiden käräjäoikeuksien vahvistamiseen. Kuten oikeusministeriö on eduskunnan lakivaliokunnalle joulukuussa 2009 ja viimeksi kuluvalla viikolla selvittänyt, säästyneet varat on kohdennettu hallitusohjelman edellyttämällä tavalla lisäämällä ruuhkautuneissa käräjäoikeuksissa tuomareiden virkoja. Hallitussihteeri Risla käsittelee omassa puheenvuorossaan tarkemmin lautamiesten osallistumista käräjäoikeuden istuntoihin ja niin kutsuttujen lautamiessäästöjen kohdentamista. Jo toteutuneista ja vireillä olevista oikeudenkäyntimenettelyjen muutoksista huolimatta lautamiesten osallistuminen käräjäoikeuksien lainkäyttötoimintaan on edelleen tärkeää. Lautamiehillä on keskeinen tehtävä pidettäessä yllä ihmisten luottamusta tuomioistuinlaitokseen. Tätä tehtävää ei ole toteutettujen ja vireillä olevien uudistusten yhteydessä unohdettu.

Lähisuhdeväkivallasta ja sen torjumisesta

Ja tämän jälkeen päivän teemaan. Perheväkivalta ja lähisuhdeväkivalta ovat väkivaltaa, jota ympäröi hiljaisuus. Väkivallasta ei puhuta ulkopuolisille. Hiljaisuus tekee uhrin auttamisen vaikeaksi.

Meillä Suomessa on kuitenkin muutamia luotettavia tietolähteitä, joista saamme tietoa tästä vaietusta ongelmasta. Perheväkivallasta kärsivät eniten ne, jotka ovat riippuvuussuhteessa, kuten naiset ja lapset.

Kuten monet varmaan tietävätkin, korkea henkirikollisuuden määrä leimaa Suomen väkivaltaongelmaa. Kaikista henkirikoksista perhepiirissä tapahtuu runsas kolmasosa. Perhepiirissä tapahtuvista henkirikoksista yleisempiä ovat tapaukset, joissa parisuhdekumppani surmaa naisen.

Suhteutettuna väkilukuun Suomessa surmataan 1,2 naista 100 000 naista kohden vuodessa. Tämä on 11. korkein luku Euroopan Unionin jäsenmaista. Moni näistä kuolemista olisi ollut mahdollisesti ehkäistävissä, sillä henkirikosta on usein edeltänyt pitkään jatkunut väkivalta parisuhteessa. Naisen ollessa uhrina lähes puolessa puolison tekemistä henkirikoksista tekijä on pahoinpidellyt uhria aiemmin.

Vanhempien lapsiin kohdistamat henkirikokset ovat onneksi Suomessa harvinaisempia. Silti keskimäärin 12 pikkulasta kuolee vuosittain omien vanhempiensa väkivaltaisen kohtelun seurauksena. Vuosittain jopa 200 000 lasta joutuu väkivallan uhriksi ja heistä 300 vammautuu pysyvästi. Luvut käyvät ilmi moniammatillisesta projektista, joka selvittää lasten kuolemaan johtavia pahoinpitelyjä ja niiden ehkäisemistä. Projektin ensimmäinen väitöstutkimus valmistuu tuleva syksynä. (Keskisuomalainen 17.3.2010, Helsingin Sanomat 18.3.2010)

Kyselytutkimusten pohjalta tiedämme, että lähes joka kymmenes parisuhteessa oleva nainen on kokenut väkivaltaa tai sillä uhkailua nykyisessä parisuhteessaan. Useiden tutkimusten mukaan etenkin parisuhdeväkivalta on luonteeltaan toistuvaa, se muuttuu vakavammaksi toistuessaan ja uhri kykenee harvoin katkaisemaan kierteen omin avuin. Parisuhdeväkivalta on usein jatkunut pitkään ennen kuin siitä ilmoitetaan poliisille. Lisäksi liian moni lapsista näkee vanhempien toisilleen tekemää väkivaltaa kotonaan. Usein samat lapset ovat sekä väkivallan uhreja että sen todistajia.

Lasten kokema ja näkemä väkivalta vaikuttaa monella tavoin psyykkiseen kehitykseen. Väkivallan kokeminen ja sen todistaminen voi aiheuttaa ongelmia myöhemmin sosiaalisissa suhteissa, oppimisessa ja rikoskäyttäytymisessä. Ennalta ehkäisyn kannalta tärkeää olisikin puuttua kaikkeen perheessä esiintyvään väkivaltaan.

Väkivallan uusimisen riskiä on mahdollista arvioida eri tavoin. Englannin Cardiffissa on kehitetty Multi-Agency Risk Assessment ConferenceMARAC -menetelmä. Menetelmän avulla on onnistuttu vähentämään toistuvaa väkivaltaa. Tämän menetelmän kokeilemista on suunniteltu myös Suomessa.

Cardiffissa on käytössä standardoitu kyselylomake, jonka pohjalta tehdään arviointi. Kysymykset liittyvät perheen väkivaltahistoriaan ja laajemminkin perheen tilanteeseen. Tilannetta analysoimalla voidaan muodostaa melko yksinkertaisesti käsitys siitä, kuuluuko uhri riskiryhmään.

Yksi kysymyksistä on, tunteeko uhri olevansa eristyksissä perheestä tai ystävistä, yrittääkö väkivallan tekijä esimerkiksi estää uhria tapaamasta ystäviä, perhettä tai vaikkapa lääkäriä tai muita viranomaisia. Tämä eristäminen on yksi riskitekijä ja voi kertoa tilanteesta.

Riskikartoituksen perusteella osa tapauksista ohjataan moniammatilliseen työryhmään. Cardiffissa riskin arviointi tapahtui säännöllisesti kokoontuvissa moniammatillisissa työryhmissä, joissa olivat osallisia kaikki uhrin elämäntilanteen kannalta relevantit tahot. Kokouksissa keskusteltiin uhrin tilanteesta ja laadittiin suunnitelma hänen tilanteensa parantamiseksi.

Tämä on kokeilu, joka Suomen kaltaisessa maassa kannattaa toteuttaa, ja mikäli kokemukset ovat hyviä, laajentaa käyttöön koko maassa.

Oikeusministeriössä olemme etsineet uusia keinoja puuttua myös rikosoikeuden keinoin lähisuhdeväkivaltaan. Oikeusministeriön asettama parisuhde- ja työpaikkaväkivaltaa ja pahoinpitelysäännöksiä pohtinut työryhmä on kesäkuussa 2009 luovuttamassaan mietinnössä esittänyt, että tietyt läheissuhteissa tapahtuneet lievät pahoinpitelyt säädetään perustunnusmerkistön mukaisiksi pahoinpitelyiksi. Lisäedellytyksenä on, ettei teko tästä huolimatta ole vähäinen. Uudistuksella voitaisiin parantaa puuttumista lähisuhteissa tapahtuvaan väkivaltaan sekä käytännössä ankaroitettaisiin lähisuhteessa tapahtuvan lievänkin väkivallan rangaistusasteikkoa.

Lievä pahoinpitely on Suomessa asianomistajarikos. Tutkinnan käynnistäminen, syyttäminen ja sen myötä rangaistukseen tuomitseminen edellyttävät uhrin myötävaikutusta. Sen sijaan törkeä pahoinpitely ja pahoinpitelyn perustekomuoto ovat virallisen syytteen alaisia. Kun pohditaan rajaa lievän pahoinpitelyn ja perusmuotoisen pahoinpitelyn välillä, poliisin harkintaan voi vaikuttaa se, että uhrilla halutaan säilyttää päätösvalta asiassa.

Läheissuhteisiin liittyy usein fyysisiä ja psyykkisiä alistussuhteita, jotka vaikuttavat asianomistajan harkintakykyyn. Läheissuhteessa voi esiintyä suoraa painostusta "luopua syytteistä". Toisaalta suoraa tai epäsuoraa painostusta voi tulla muulta lähipiiriltä. Nykyään kun uhri ei tee rangaistusvaatimusta, myös rikoksen esitutkinta jätetään tekemättä.

Aikanaan yksityisellä paikalla tapahtuvat pahoinpitelyt olivat asianomistajarikoksia, vaikka sama tapahtuma julkisella paikalla oli virallisen syytteen alainen teko. Tästä erottelusta luovuttiin vuonna 1995. Vuonna 2004 rikoslaista kumottiin niin sanottu vakaan tahdon pykälä, joka mahdollisti syyttämättä jättämisen pahoinpitelystä, jos asianomistaja sitä omasta vakaasta tahdosta pyysi, eikä tärkeä yleinen tai yksityinen etu vaatinut syytteen nostamista. Nyt samaa painotusta halutaan edelleen vahvistaa: läheissuhteissa tapahtuva lieväkin väkivalta saatettaisiin virallisen syytteen alle.

Muutos olisi myös vaikuttava, koska jatkossa esitutkinta olisi aina käynnistettävä väkivallan kohdistuessa läheiseen. Tämän seurauksena yhä useampi tällainen lähisuhteessa tapahtunut pahoinpitely johtaisi myös rangaistukseen. Esitutkinnan ja rangaistuksen yhdessä voidaan arvioida parantavan uhrin asemaa niin, että se voi auttaa katkaisemaan rikoksen uusimiskierteen.

Asiaa koskeva hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle vielä tänä keväänä. Esityksen on arvioitu maksavan 10 miljoonaa euroa, koska syyttäjän, poliisin ja tuomioistuimen työmäärät kasvaisivat. Uudistuksen rahoituksesta päätetään hallituksen kehysriihessä.

Rikosoikeuden ja lopulta valtionkin keinot ovat rajallisia. Kaikkea väkivaltaa ja kaikkia kauheita tapahtumia emme voi estää. Vastuu omasta käytöksestä kuuluu meistä jokaiselle, mutta laajemminkin voimme olla omalla toiminnallamme vaikuttamassa. Jokainen meistä näkee työssään, opinnoissaan ja arkielämässään väkivaltatilanteita. Yhteinen etumme on, että väkivallasta ilmoitetaan poliisille ja tietyissä tapauksissa myös sosiaaliviranomaisille ja väkivallan kierre saadaan katkeamaan.

Lapsiin kohdistuvista seksuaalisista rikoksista

Lapsiin kohdistuvat hyväksikäyttörikokset ovat vakavia ja joskus jopa elinikäisiä henkisiä vaurioita aiheuttavia rikoksia. Tietoon tulleiden tällaisten rikosten määrä on merkittävästi kasvanut 2000-luvulla. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että näiden rikosten kokonaismäärä olisi kasvanut. Esimerkiksi uhritutkimukset viittaavat siihen, että lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ei ole todellisuudessa lisääntynyt viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Nousu viranomaistilastoissa saattaa selittyä ainakin osaksi ilmoittamisherkkyyden lisääntymisellä.

Piiloon jäävien rikosten määriä ei tarkkaan tiedetä. Arvioiden mukaan poliisin tietoon tulee kuitenkin vain murto-osa hyväksikäyttötapauksista. Erityisesti perheen tai tuttavapiirin sisällä tapahtuvasta hyväksikäytöstä ei useinkaan ilmoiteta viranomaisille.

Kysymyksessä olevat rikokset vaihtelevat tekotavoiltaan ja siten myös vakavuudeltaan ja rangaistavuudeltaan huomattavasti. Lievimmillään kysymys voi olla seksuaalisväritteisestä puheesta, vakavimmillaan vuosikausia jatkuneesta painajaismaisesta hyväksikäytöstä.

Lapsiin kohdistuvista hyväksikäyttörikoksista voidaan tuomita ankaria rangaistuksia. Enimmäisrangaistus lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on neljä vuotta vankeutta ja törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä kymmenen vuotta vankeutta. Toisaalta rangaistusasteikot ovat laajoja, mikä antaa tapauskohtaiselle rangaistusharkinnalle huomattavasti tilaa.

Rikoslaissa ei ole erityisiä seksuaalirikoksia koskevia rangaistuksen määräämissäännöksiä. Tuomioistuin on rangaistusta määrätessään eli rangaistuksen pituutta mitatessaan ja esimerkiksi ehdottoman vankeuden ja ehdollisen vankeuden välillä valitessaan sidottu rikoslain 6 luvun säännöksiin, joiden mukaan rangaistukseen vaikuttavat tekoon, tekijään ja myös uhriin liittyvät tapauskohtaiset olosuhteet. Teko-olosuhteiden lisäksi merkitystä on esimerkiksi rikoksentekijän rikoshistorialla. Presidentti Nieminen käsittelee omassa puheenvuorossaan yksityiskohtaisemmin rangaistuksen määräämistä koskevia säännöksiä.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen huhtikuussa 2009 julkistaman tutkimuksen mukaan lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan yleensä ehdollista vankeutta keskimääräisen rangaistuksen ollessa puoli vuotta vankeutta ja törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä yleensä ehdotonta vankeutta keskimääräisen rangaistuksen ollessa yli kolme vuotta vankeutta. Samalla tavalla kuin muissakin rikoksissa rangaistukset siis painottuvat rangaistusasteikon alapäähän. Tästä ei voida kuitenkaan tehdä sellaista johtopäätöstä, että hyväksikäyttörikosten rangaistukset olisivat asettautuneet oikeaan uomaan. Rangaistustasoa arvioitaessa on otettava huomioon kunkin rikostyypin ominaispiirteet.

Tärkeitä ovat tiedot rangaistuksen lajiin ja määrään vaikuttavista seikoista yksittäistapauksissa. Tällaiset tiedot ovat arvokkaita pyrittäessä yhtenäiseen rangaistuskäytäntöön. Tässä suhteessa on parantamisen varaa. Eduskunnan käsittelyssä on parhaillaan oikeushallinnon valtakunnallista tietojärjestelmää ja siihen liittyviä lakeja koskeva laaja lakipaketti. Tässä yhteydessä on tarkoitus muuttaa muun muassa oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain säännöksiä siten, että tuomioistuin voi luovuttaa toiselle tuomioistuimelle salassa pidettävän oikeudenkäyntiasiakirjan, jota toinen tuomioistuin tarvitsee lainkäytön yhtenäisyyden varmistamiseksi käsiteltävänään olevan asian ratkaisua harkitessaan. Tällä lakiehdotuksella pyritään parantamaan tuomioistuinten mahdollisuuksia saada tietoa muun muassa toisessa tuomioistuimessa tuomituista rangaistuksista.

Rangaistuskäytännön yhtenäistämiseksi seksuaalirikoksista tuomittavista rangaistuksista voitaisiin keskustella myös tuomarikokouksissa ja seminaareissa, jotta tutkimustietoa saataisiin siirrettyä lainkäyttöön. Lisäksi tuomioiden perustelemisessa voisi olla parantamisen varaa. Perusteluiden hyvän kirjoittamisen kautta asian ratkaisija joutuu pohtimaan ratkaisunsa kestävyyttä myös tuomittavan rangaistuksen valossa.

On sinällään huomattava, että hyväksikäyttörikoksista tuomittavat rangaistukset ovat vain yksi, joskin tärkeä keino puuttua lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin. Tärkeässä asemassa ovat myös rikosten estäminen esimerkiksi tiedotuksen ja koulutuksen sekä rikoksentekijöiden hoidon kautta, uhrien auttaminen sekä tehokas ja uhrilähtöinen asioiden selvittäminen. Oikeusministeriön asettama työryhmä on helmikuussa 2009 antamassaan mietinnössä ehdottanut vakavista seksuaalirikoksista tuomittujen velvoitteellista lääkehoitoa. Asia on oikeusministeriössä jatkovalmistelussa.

Oikeusministeriö on asettanut huhtikuussa 2009 työryhmän, jolla valmistellaan aihepiiriin liittyvän laajan Euroopan neuvoston yleissopimuksen täytäntöönpano Suomessa. Työryhmän tehtäviin kuuluu myös rangaistusasteikkojen ja tuomittujen rangaistusten asianmukaisuuden arvioiminen. Yleissopimus velvoittaa tuomitsemaan lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista tehokkaita ja varoittavia rangaistuksia, jotka ottavat huomioon tekojen vakavuuden. Työryhmä ei tule keskittymään pelkästään rangaistuksia koskeviin asioihin. Tarkasteltavaksi tulee esimerkiksi lasten kanssa työskentelevien rikostaustan tarkistamista koskeva lainsäädäntö. Yleissopimuksen mukaan tarkistamisen on koskettava myös sakkorangaistuksia. Lisäksi sopimuksen velvoitteet ulottuvat vapaaehtoistoimintaan. Yleissopimus myös velvoittaa järjestämään hoitoa seksuaalirikollisille. Sopimuksen mukaan on myös säädettävä rangaistavaksi uusia tekomuotoja, joista voidaan esimerkkinä mainita ns. grooming eli lasten nettihoukuttelu.

Työryhmän työ on loppuvaiheessa. Se tulee luovuttamaan mietintönsä oikeusministeriölle tämän kevään aikana. Työryhmä tulee luonnostelemaan tarvittavat lainsäädännön muutosehdotukset. Lasten suojeleminen seksuaaliselta hyväksikäytöltä on erityisen tärkeä kysymys ja tarvittavat muutokset pyritään saamaan aikaan vielä kuluvan vaalikauden aikana.

Lopuksi

Lopuksi toivotan kaikille läsnäolijoille antoisaa lautamiespäivää sekä menestystä Suomen lautamiehet ry:n huomenna pidettävälle vuosikokoukselle ja siellä tehtäville päätöksille.