Oikeusministeri Tuija Brax seksuaalirikoksia koskevia hallituksen esityksiä esittelevässä tiedotustilaisuudessa 2.12.2010

Oikeusministeriö 2.12.2010 13.00
Puhe -

Arvoisat tiedotusvälineiden edustajat ja muut läsnäolijat,

Näinä viikkoina hallituksen käsiteltävinä on lukuisia tärkeitä esityksiä, joista tämän tiedotustilaisuuden aiheena olevat koskevat lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia ja raiskausrikoksia.

Yleisesti voidaan todeta, että seksuaalirikoksia koskevien rangaistussäännösten uudistamistarpeet arvioitiin perusteellisesti rikoslain kokonaisuudistuksen kolmannessa vaiheessa. Tästä on kuitenkin kulunut jo yli kymmenen vuotta, mikä vuoksi näiden säännösten muuttamistarpeet on arvioitava ja tarpeelliset lainsäädäntömuutokset tehtävä. Tämä työ on kuitenkin tehtävä huolellisesti ja riittäviin käytännön tietoihin pohjautuen.

Lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset

Mitä tulee ensinnäkin lapsia koskevaan osuuteen, oikeusministeriö asetti keväällä 2009 työryhmän valmistelemaan lasten suojelemista seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen voimaansaattamista ja samalla myös muuten arvioimaan nykyisten kansallisten toimenpiteiden riittävyyttä lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten ehkäisemisessä. Työryhmä luovutti mietintönsä tämän vuoden toukokuussa, minkä jälkeen ehdotukset olivat laajalla lausuntokierroksella. Arvokas lausuntopalaute on otettu huomioon asian jatkovalmistelussa.

Samaan aikaan työryhmän asettamisen kanssa julkaistiin oikeusministeriön toimeksiannosta tehty Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimus lapsiin kohdistuvien hyväksikäyttörikosten rangaistuksista. Tämän tutkimuksen tiedot ovat olleet uudistustyön tärkeänä tausta-aineistona.

Yleissopimuksen taustalla ja samalla nyt ehdotettavien lainsäädäntömuutosten taustalla on se, että tieto lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten luonteesta ja tekotavoista on lisääntynyt. Sinällään nämä rikokset, kuten rikokset yleensäkin, vaihtelevat tekotavoiltaan ja näin ollen myös vakavuudeltaan ja rangaistavuudeltaan huomattavasti. Rikollisuus on myös muuttanut ilmenemismuotojaan erityisesti informaatio- ja kommunikaatioteknologian kehittymisen ja niin sanotun seksiturismin myötä. Toisaalta reagoiminen rikosoikeuden keinoilla eli kriminalisointeihin turvautuminen ja rangaistusten tuomitseminen on vain yksi keino torjua nyt kysymyksessä olevaa rikollisuutta. Merkitystä on esimerkiksi hoidolla ja sitä vastaavilla interventiokeinoilla, joiden käytännön toteuttamisessa ja integroimisessa rikosoikeusjärjestelmään on vielä tekemistä. Tätä tavoitetta toteuttaa myös lähiviikkoina annettava seksuaalirikollisten lääkehoitoa koskeva hallituksen esitys.

Vaikka uudistustyön käynnistävänä voimana on yleissopimuksen velvoitteiden voimaansaattaminen, tässä yhteydessä ehdotetaan tehtäväksi eräitä sellaisiakin muutoksia, joita sopimukseen liittyminen ei edellytä. Tämä koskee erityisesti lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista tuomittavia rangaistuksia. On huolehdittava siitä, että rangaistustaso vastaa tekojen vahingollisuutta ja vaarallisuutta. Tähän liittyy muun muassa se, että lapsen seksuaalisen hyväksikäytön vähimmäisrangaistus korotettaisiin neljäksi kuukaudeksi vankeutta ja että sukupuoliyhteyden sisältävät hyväksikäyttörikokset katsottaisiin lähtökohtaisesti törkeäksi lapsen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi.

Yleissopimuksen asettamiin velvoitteisiin liittymätön ehdotus on myösse, että seksuaalisen teon määritelmästä poistettaisiin rangaistavuuden edellytys, jonka mukaan rikoksentekijän on tavoiteltava seksuaalista kiihotusta tai tyydytystä. Syytä on myös erikseen kiinnittää huomiota lainsäädännön muutosehdotuksiin, jotka oikeuttaisivat esimerkiksi terveydenhuollon ammattihenkilöt salassapitovelvollisuuden estämättä tekemään ilmoituksen poliisille epäilemästään lapseen kohdistuneesta seksuaalirikoksesta.

Mitä tulee yleissopimuksesta johtuviin lainsäädäntöehdotuksiin, voidaan ensinnäkin nostaa esiin ns. grooming, joka on saanut nimekseen "lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin". Kysymys on houkuttelusta, joka tehdään tarkoituksessa valmistaa lapsipornografiaa tai kohdistaa lapseen hyväksikäyttörikos. Usein tämä houkuttelu tapahtuu teknologiaa hyväksikäyttäen, mutta teon rangaistavuus ei edellyttäisi sitä.

Tärkeä muutos olisi se, että jatkossa lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisessä käytettävään rikosrekisterin otteeseen merkittäisiin myös pornografia- ja seksuaalirikoksista tuomitut sakkorangaistukset. Tässä yhteydessä ei ehdoteta tehtäväksi niitä muita rikostaustan selvittämiseen liittyviä muutoksia, joita työryhmä mietinnössään ehdotti ja jotka koskivat muun muassa vapaaehtoistoimintaa. Kuten jo työryhmä totesi, laajempi rikostaustan selvittämistä koskeva uudistus on vaikea valmistella ja toteuttaa tällaisen uudistuksen ohessa. Tarvitaan lisätietoa nykytilanteesta ja nykyisen lainsäädännön toimivuudesta. Tämä käsitys sai tukea myös lausuntokierroksella.

Muista yleissopimuksen velvoitteiden täyttämistä koskevista ehdotuksista voidaan tässä mainita erityisesti seuraavat:
- säädettäisiin rangaistavaksi sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta koskevan esityksen seuraaminen,
- lapsipornografian hallussapitoon voisi syyllistyä myös se, joka hankkii pääsyn kuvaan tai kuvatallenteeseen ilman aineiston fyysistä haltuun ottamista,
- kaikki yleissopimuksen mukaiset rikokset tulisivat virallisen syytteenalaisiksi,
- kaikkien yleissopimuksen mukaisten rikosten osalta luovuttaisiin kaksoisrangaistavuuden vaatimuksesta ja
- liiketoimintakieltoon voitaisiin määrätä henkilö, joka on liiketoiminnassa syyllistynyt pornografiarikokseen taikka kahdeksaatoista vuotta nuorempaan henkilöön kohdistuneeseen paritus- tai ihmiskaupparikokseen.

Yleissopimukseen liittyminen ja käytännön tarpeet eivät edellytä laajoja lainsäädäntömuutoksia. Syytä on kuitenkin jatkossakin kiinnittää huomiota siihen, että jo olemassa olevaa lainsäädäntöä toteutetaan tehokkaasti ja että käytännöt ovat toimivia. Aikaisemmin todettujen hoitoon ja vastaaviin interventioihin liittyvien kysymysten lisäksi tämä koskee erityisesti uhrin avustamista niin, että hän kykenee rikoksesta toipumaan.

Raiskausrikokset

Raiskausrikosten osalta aika on kypsä lainsäädännön kokonaisarvioinnille. Nyt ehdotetaan tehtäväksi selvimpiin muuttamistarpeisiin liittyvät kiireelliset muutokset.

Hallituksen esityksen mukaan raiskausrikoksiksi määritettäisiin kaikki teot, joissa rikoksentekijä on sukupuoliyhteydessä uhrin kanssa käyttämällä hyväkseen tämän puolustuskyvyttömyyttä riippumatta siitä, mikä on tekijän osuus puolustuskyvyttömyyden syntyyn. Vastaava muutos tehtäisiin seksuaaliseen tekoon pakottamista koskeviin säännöksiin. Ehdotukset perustuvat kesällä julkaistuihin selvitysmiehen ehdotuksiin, joihin suhtauduttiin myönteisesti lausuntokierroksella.

Ehdotusten taustalla on ennen kaikkea se, että seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaamisen vakavuus ei välttämättä riipu siitä, miten puolustuskyvyttömyys on syntynyt. Selkeät säännökset myös estävät hankalien laintulkinta- ja näyttötilanteiden syntymistä sekä vähentävät tarvetta kiinnittää huomiota uhrin omaan käyttäytymiseen. Kuten hallituksen esityksessä todetaan, tällaiset muutokset ovat omiaan suojaamaan erityisesti naisten sekä pysyvämmin puolustuskyvyttömien henkilöiden, kuten vammaisten ja sairaiden seksuaalista itsemääräämisoikeutta.

Mitä tulee raiskausrikoksia koskeviin säännöksiin yleisemmin, lainsäädäntömuutosten taustaksi tarvitaan tässäkin tapauksessa selvitystä rangaistuskäytännöstä. Julkisuudessa esiin nousevista yksittäisistä tapauksista ei vielä voida tehdä johtopäätöksiä rangaistuskäytännön suurista linjoista. Oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa tehdään parhaillaan selvitystä raiskausrikosten, seksuaaliseen tekoon pakottamisen ja seksuaalisen hyväksikäytön rangaistuskäytännöstä. Selvitys valmistuu lähikuukausina, minkä jälkeen on johtopäätösten ja tarvittavien lainsäädäntömuutosten paikka. Huomioon on otettava myös kansainvälinen vertailu. Myös raiskausrikoksia koskevien säännösten uudistamisen yhteydessä on pidettävä mielessä lapsiin kohdistuvien rikosten näkökulma.