Hyppää sisältöön
Media

Oikeusministeri Tuija Brax Vammainen nainen ja väkivalta -seminaarissa 10.3.2011

oikeusministeriö
Julkaisuajankohta 11.3.2011 12.00
Puhe -

Hyvät seminaarin osallistujat,

valtioneuvosto antoi vuonna 2009 eduskunnalle Suomen ihmisoikeuspolitiikasta selonteon, jossa asetettiin painopoisteet tulevien vuosien toiminnalle kansainvälisessä ihmisoikeuspolitiikassa. Merkittävää oli, että nyt ensimmäistä kertaa - eduskunnan toiveiden mukaisesti - annettiin samalla katsaus Suomen omaan ihmisoikeustilanteeseen. Selonteon kansallisessa osuudessa tuotiin tarkemmin esiin sitä, miten Suomi täyttää valtiolle kuuluvan velvollisuutensa kunnioittaa, suojella ja edistää ihmisoikeuksia ja perusvapauksia. Ikävä on todeta, että Suomi ei tässä suhteessa ole mallimaa. Erinäisiä huomautuksia on saatu ihmisoikeussopimusten valvontaelimiltä ja poliittisilta foorumeilta.

Tämän seminaariin teemaan liittyy useita edellä mainitussa selonteossa esiin nostettuja osa-alueita: vammaisten henkilöiden oikeudet, naisten asema, naisiin kohdistuva väkivalta, uhrin asema. Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille, mutta vammaiset henkilöt eivät käytännössä pääse niistä nauttimaan tasavertaisesti. Vammaisten naisten osalta voidaan puhua jopa moniperusteisesta syrjinnästä. [Vammaisuuden esiintymisestä Suomen väestössä ei ole tarkkaa tietoa. YK:n arvioiden mukaan 10 % maailman
väestöstä on fyysinen tai psyykkinen toimintarajoite. Epäkohdat koskettavat monia.]

Väkivallan kokijoina vammaisetnaiset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa. Haavoittuvuus voidaan määritellä muun muassa sen mukaan, millaisessa yhteiskunnallisessa asemassa väkivallan uhri on, miten hänen asemansa lisää väkivallan uhriksi joutumisen todennäköisyyttä tai vaikuttaa mahdollisuuksiin saada apua. Fyysiset vammat vaikeuttavat konkreettista suojautumista, psyykkiset vammat vähentävät mahdollisuuksia ehkäistä tai suojautua väkivaltaista käyttäytymistä vastaan. Vammaisuus altistaa uhkailun ja hyväksikäytön uhriksi joutumiselle. Ihmisoikeusselonteossa mainitaan, että vammainen nainen voi elää avuntarpeensa vuoksi riippuvuussuhteessa häntä väkivaltaisesti kohtelevaan henkilöön. Tutkittua tietoa vammaisten naisten väkivallan kokemuksista on kuitenkin vain vähän.

Viime vuonna Suomessa valmistui kaksi poikkihallinnollista ohjelmaa, joita toteuttamalla voidaan puuttua vammaisten naisten kokemiin epäkohtiin ja myös olemassa olevaan tietovajeeseen: vammaispoliittinen ohjelma julkistettiin elokuussa, naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelma syyskuussa 2010. Kumpikin ohjelma linjaa tarvittavia lähivuosien konkreettisia toimenpiteitä vuoden 2015 loppuun. Ohjelmien onnistunut toteuttaminen vaatii lujaa tahtotilaa ja yhteistyökykyä useilta eri ministeriöiltä, viranomaisilta ja järjestöiltä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kehittämispäällikkö Aulikki Rautavaara on ilmaissut osuvasti, että vammaispoliittinen ohjelma kuroo umpeen lupausten ja arkipäivän välimatkaa. Haasteena on taata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen vammaisten ihmisten kohdalla myös käytännössä. Yhdeksi kehittämiskohteeksi VAMPO (vammaispoliittinen ohjelma) nostaa oikeusturvan, turvallisuuden ja koskemattomuuden - oikeusministeriönkin hallinnonalaa ajatellen keskeisen alueen. Rikosilmoitusten tekeminen, todistajanlausuntojen antaminen ja tutkintaprosessien käynnistäminen väkivalta- ja hyväksikäyttötilanteissa on vammaisille henkilöille hankalaa, jopa mahdotonta. Turvallisuuteen ja koskemattomuuden suojaan liittyvät puutteet ovat vakavia eriarvoistavia tekijöitä, sillä vammaisten henkilöiden - etenkin naisten ja tyttöjen - riski joutua väkivallan ja hyväksikäytön uhriksi arvioidaan muita suuremmaksi.

Ohjelmassa esitetään toimia vammaisten henkiöiden oikeussuojan ja -turvan vahvistamiseen sekä hyväksikäytön ja väkivallan ehkäisyyn. Tarvitaan laajaa keinovalikoimaa, johon kuuluvat muun muassa oikeussuojan valvonnan vahvistaminen, väkivallan tunnistaminen, henkilöstökoulutus, tiedotus- ja valistustyö sekä tutkimus, jossa kuullaan vammaisia henkilöitä itseään. Vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia rikosilmoitusten tekemiseen ja todistajanlausuntojen antamiseen on varmasti tarpeen vahvistaa kehittämällä ilmoitus- ja lausunnonantomenettelyjä ja tarvittaessa niitä koskevia säädöksiä. Ohjelma kehottaa ottamaan vammaiset henkilöt huomioon väkivallan ehkäisyä edistävissä ohjelmissa ja parantamaan heihin kohdistuvien väkivaltarikosten tunnistamista. Keskeiset ministeriöt
vastuutetaan oman hallinnonalansa osalta ja johtavien virkamiesten toivotaan aiempaa selkeämmin sisällyttämään vammaispoliittinen ote osaksi omaa työtään.

Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelma vastaa hyvin vammaispoliittiseen ohjelmaan. Se tarjoaa keinoja puuttua haavoittuvassa asemassa olevien naisten kokemaan väkivaltaan ja ottaa huomioon vammaiset henkilöt. Useat toimista kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriön toimialaan ja edellyttävät yhteistyötä vammaisjärjestöjen kanssa. Projektipäällikkö Minna Piispa tulee omassa alustuksessaan esittelemään ohjelmaa tarkemmin, joten keskityn tässä vain muutamiin oikeusministeriön toimiin. Oikeusministeriön hallinnonalalla naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen keskeisimmät toimet liittyvät väkivallan uusiutumisen ehkäisemiseen sekä rikosprosessin laadun ja tehokkuuden vahvistamiseen.

Voin hyvillä mielin todeta, että meillä on lainvalmistelussa jo pidempään viety systemaattisesti eteenpäin kokonaisuutta, jolla tähdätään naisiin ja lapsiin kohdistuvan seksuaalisen ja muun väkivallan vähentämiseen. Tämän vuoden alusta voimaan tuli lakimuutos, jonka mukaan lievät pahoinpitelyt ovat virallisen syytteen alaisia silloin, kun ne kohdistuvat alaikäiseen tai tekijälle läheiseen henkilöön taikka työtehtäviään suorittavaan. Esitutkinnan käynnistäminen ja tekijän vastuuseen saattaminen eivät enää ole riippuvaisia uhrin tahdosta kuten aikaisemmin. Uudistuksella halutaan parantaa erityistä suojaa tarvitsevien uhrien asemaa ja osoittaa entistä
selvemmin tekojen moitittavuus. Sen toivotaan lisäksi auttavan rikoksen uusimiskierteen katkaisemiseen lähisuhteissa.

Lainsäädännön muutosten keskeinen tavoite on saattaa rangaistussääntely johdonmukaiseksi ja sellaiseksi, että se vastaa rikosten vahingollisuutta ja paheksuttavuutta. Raiskausrikosten osalta aika alkaa olla kypsä lainsäädännön kokonaisarviolle. Oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa tehdään parhaillaan selvitystä raiskausrikosten, seksuaaliseen tekoon pakottamisen ja seksuaalisen hyväksikäytön rangaistuskäytännöstä. Selvityksen valmistuttua on johtopäätösten ja tarvittavien lainsäädäntömuutosten paikka. Selvimpiin muutostarpeisiin liittyen hallitus on jo tehnyt esityksen, jonka mukaan sukupuoliyhteys puolustuskyvyttömän henkilön kanssa määriteltäisiin aina raiskausrikokseksi. Vastaava muutos tehtäisiin seksuaaliseen tekoon pakottamista koskeviin säännöksiin. Säännökset ovat sukupuolineutraaleja, mutta käytännössä uudistus parantaisi erityisesti naisten seksuaalisen itsemääräämisoikeuden rikosoikeudellista suojaa. Muutos on omiaan suojaamaan myös pysyvämmin puolustuskyvyttömien henkilöiden kuten vammaisten seksuaalista itsemääräämisoikeutetta.

Oikeusministeriön toimialaan kuuluu lainvalmistelun ohella paljon muuta, jolla on keskeinen merkitys naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyssä. Oikeusministeriö vastaa rikoksentorjunnan ja muun kriminaalipolitiikan yleisestä suunnittelusta sekä tuomioistuinten ja syyttäjälaitoksen toiminnan ja rangaistusten täytäntöönpanon kehittämisestä. Tehtävänä on myös
rikoksen uhrien asemasta kehittäminen, jos asia ei kuulu toisen ministeriön toimialaan.

Pidän rikoksen uhrin asemaan liittyvänä yhtenä suurena epäkohtana sitä, että uhreilla ei ole yhdenvertaista mahdollisuutta saada henkilökohtaista tukea ja apua maan kattavasti. Asia on tuotu esiin myös ihmisoikeuspoliittisessa selonteossa. Ministeriömme tulevaisuuskatsauksessa keskeiseksi tavoitteeksi onkin nostettu uhrin tukipalvelujen järjestäminen maan kattavasti ja tukipalvelujen edelleen kehittäminen On kuitenkin vielä pitkä matka siihen, että uhrien erilaisuus otettaisiin huomioon uhreille tarkoitettuja palveluja suunniteltaessa - ja resursoitaessa.

Ministeriömme tulostavoitteissa rikoksen uhrin aseman parantamisessa erityisinä tavoitteina ovat uudelleen uhriksi joutumisen ehkäiseminen sekä lasten ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien uhrien tarpeiden nykyistä parempi huomioon ottaminen oikeusprosessissa ja tukitoimissa. Uhrien hienovaraisen kohtelun parantamiseksi oikeuslaitoksen ja oikeusaputoimen henkilöstöä on koulutettu ja koulutusta jatketaan edelleen. Koulutusta sensitiivisestä uhrien kohtaamisesta on järjestetty yhteistyössä Tukinainen ry:n SENJA-projektin kanssa. Koulutuskokonaisuudessa on ollut mukana Kehitysvammaisten Tukiliiton osio vammaisen naisen kohtaamisesta seksuaalisen ja lähisuhdeväkivallan uhrina, erityiskysymyksenä kehitysvammaisuus. Tässä ollaan sellaisten tarpeiden edessä, joiden huomioon ottamisessa tarvitaan aivan erityistä osaamista. Suomessa on diagnosoituja kehitysvammaisia noin 30 000, lievistä vaikeasti vammaisiin. Kuulemani mukaan on arvioitu, että lisäksi olisi jopa 300 000 - 400 000 lievästi kehitysvammaista henkilöä, joilla tätä diagnoosia ole.

Hyvät seminaarivieraat,

Näiden kysymysten äärellä tulen entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että on todellinen tarve yhdessä linjatulle rikosuhrien tukemisen politiikalle. Oikeusministeriössä ollaan parhaillaan laatimassa uhripolitiikan tavoitteista ja toimista toimenpidesuunnitelmaa uhrin asemaa koskevien tutkimustietojen, selvitysten ja kansainvälisten velvoitteiden pohjalta. Linjattavan uhripolitiikan tavoitteenasettelussa on otettava huomioon ongelmat, joita tutkimuksissa ja selvityksissä on tullut esiin ja tähdättävä keskeisten epäkohtien poistamiseen. Kyse on oikeusvaltion kehittämistä koskevasta keskeisestä kysymyksestä, jossa on aihetta sekä ministeriöiden että muiden tahojen välisen yhteistyön tiivistämiseen. Yhteistyön ja yhdessä valittujen tavoitteiden arvo näkyy ennen kaikkea hallituskauden määrärahakehyksiä valmisteltaessa ja hallitustyötä käynnistettäessä. Aiheesta järjestetään meillä ministeriössä keskustelutilaisuus maaliskuun lopulla. Pidän huolen, että tässä keskustelussa esiin otetaan myös vammaiset naiset.

Antoisaa seminaaripäivää kaikille!

Tuija Brax
Sivun alkuun