Oikeusministeri Antti Häkkäsen puhe Sovittelijapäivillä kaupungintalolla 6.2.2019
Hyvät sovittelijapäivien osallistujat,
Kansainvälisen yhteistyön perustana on yhteiset säännöt ja niiden mukaan toimiminen. Viime aikoina tätä sääntöihin perustuvaa järjestelmää on kyseenalaistettu hyvin monella eri tavalla: Esimerkiksi Krimin miehitys ja sodankäynti Itä-Ukrainassa ovat olleet merkkejä sääntöperusteisen järjestelmän kyseenalaistamisesta. Toisaalta esimerkiksi kansainväliset monenkeskiset asejärjestelmien kontrollointisopimukset ovat tulleet vahvasti kyseenalaistetuksi viime viikkoina. Kansainvälisten valtioiden välisten konfliktien sovittelujärjestelmä ei ole toiminut toivotulla tavalla, vaan yhä useampi näistä valtioidenvälisistä konflikteista kärjistyy avoimeksi diplomaattiseksi konfliktiksi.
Toisaalta meillä EU:ssa on viime vuosina ollut myös haasteita. Kun pahimmasta EU:n talouskriisistä oltiin juuri pääsemässä yli, alkoivat uudenlaiset EU-politiikan kriisit. Toisaalta EU:ta on syytetty sisäpoliittisista lähtökohdista käsin, toisaalta EU:n perusarvoja on kyseenalaistettu. Maahanmuuttokriisillä on varmasti osansa ongelmien taustalla, mutta kyse on monimutkaisemmista ongelmista, eikä vain maahanmuuttoa voi syyttää EU:n ongelmista.
Ensinnäkin, oikeusvaltioperiaatetta EU:n perusarvona on kyseenalaistettu vahvasti. Erityisesti Puola ja Unkari ovat omassa toiminnassaan kyseenalaistaneet tämän yhden EU:n perusperiaatteista ja näin osaltaan kyseenalaistaneet unionin jäsenmaiden välisen yhteistyön perusmekanismien toimintaa. Komissio on yrittänyt ratkoa tätä konfliktia omalta osaltaan, ministerineuvostot ovat osaltaan pyrkineet ratkaisemaan tilannetta. Olen myös osaltani käynyt keskusteluja Puolan tilanteesta niin Puolan kuin komission edustajien kanssa. Lopulta EU-tuomioistuimen kannanotot ovat saaneet solmuun mennyttä Puolan tilannetta hieman paranemaan, mutta haasteita on vielä edessä.
Toisaalta, EU:n jäsenyyttä on kyseenalaistettu eri puolilla unionia. Iso-Britannia on jäsenmaista mennyt pisimmälle tässä, ja kuten mediasta näemme, kansanäänestyksestä asti alkanut avoin konflikti unionin ja Iso-Britannian välillä jatkuu edelleen. EU-tuomioistuimenkin toimintaa on kyseenalaistettu, mutta toistaiseksi se on osoittanut voivansa olla konfliktin ratkaisijan roolissa.
Hyvät kuulijat,
Nämä kansainväliset valtioidenvälisten konfliktien esimerkit kuvaavat hyvin sitä, että perinteistä sääntöperusteista maailmanjärjestystä on kyseenalaistettu yhä erilaisemmin keinoin. Siinä missä kansainvälisten konfliktien sovitteleminen on osoittautunut haastavaksi, on meidän syytä huolehtia, että maamme sisällä olevat soviteltavissa olevat konfliktit saataisiin ratkaistua mahdollisimman hyvin. Yhteiskunnan eri osa-alueilla on pyritty panostamaan yhä enemmän siihen, että eri konfliktit ratkaistaan asiaan ja tilanteeseen mahdollisimman sopivalla tavalla. Kaikkiin oikeudellisiin konfliktitilanteisiin täysimittainen tuomioistuinprosessi ei ole paras mahdollinen vaihtoehto. Toisaalta on asioita, kuten henkirikokset, joihin täysimittainen tuomioistuinprosessi on ainoa mahdollinen vaihtoehto. Onkin syytä arvioida tarkkaan, millaiset asiat ovat sellaisia, jotka voidaan oikeusturvan vaarantumatta hoitaa sovittelumenettelyssä.
Konfliktinratkaisukeinoissa tulee arvioida edelleen, miten saamme käytettyä resurssit mahdollisimman tehokkaasti kuhunkin konfliktitilanteeseen soveltuvalla tavalla. Tuomioistuinprosesseja on tällä vaalikaudella kevennetty ja tuomioistuinten organisaatiota on kehitetty tehokkaammin oikeusturvaa toteuttavaan suuntaan. Toisaalta linjauksestani on aloitettu välimiesmenettelylain uudistus, jotta voisimme vastata elinkeinoelämän riita-asioiden hoitamiseen.
Pidän tärkeänä, että ensi vaalikaudella otamme arvioitavaksi erilaisten vaihtoehtoisten konfliktinratkaisumenetelmien toiminnan. Erilaiset vaihtoehtoiset konfliktinratkaisumenetelmät ja niiden käyttö ovat lisääntyneet voimakkaasti viimeisten vuosikymmenten aikana niin Suomessa kuin muissakin maissa. Sovittelua käytetään konfliktinratkaisukeinona yhä useammalla yhteiskunnan osa-alueella. Sovittelun edut tulevat yhä selkeämmin näkyviin kiristyvän talouden aikoina, jolloin etsitään uusia kustannustehokkaita keinoja konfliktien ratkaisemiseksi.
Minulle on kunnia avata Suomessa ensimmäistä kertaa järjestettävä,koko sovittelukentälle tarkoitettu kaksipäiväinen seminaari. Mielenkiinto seminaaria kohtaan on ollut valtaisaa ja seminaaritila on ääriään myöten täynnä – selvästikin lisää tietoa tarvitaan ja kokemuksia halutaan jakaa.
Laaja osallistujalista osoittaa myös sen, että sovittelun eri muotoja toteutetaan useilla hallinnonaloilla ja monilla yhteiskunnan eri osa-alueilla. Avioliittolaissa säädetään perheasioiden sovittelusta, joka on tarkoitettu edistämään sovinnollisuutta perheiden ristiriitoja ratkottaessa. Suomen Asianajajaliitto tarjoaa sovittelua erityisesti liike-elämään, työsuhteisiin ja perheasioiden sovitteluun. Suomi on ollut edelläkävijänä rikos- ja riita-asioiden sovittelussa Euroopassa. Sen kehittäminen on sosiaali- ja terveysministeriön ja THL:n vastuulla. Vertaissovittelu on menetelmä, joka tuo vaihtoehtoisen ja vapaaehtoisen tavan ratkaista oppilaiden välisiä ristiriitoja koulujen ja päiväkotien arjessa. Katusovittelu edistää kauppakeskuksissa näpistelleiden nuorten ja liike-elämän edustajien kohtaamista ja puuttuu pitkittyneeseen koulukiusaamiseen. Naapuruussovittelu on menetelmä naapuri- ja väestösuhteiden ja asuinyhteisön ristiriitojen, sääntörikkomuksien ja vahingontekojen ratkaisemiseksi.
Sovittelua tehdään myös tuomioistuimissa. Viimeisten kahdeksan vuoden tilastot osoittavat, että käräjäoikeuksissa on lisääntyvässä määrin tehty päätöksiä sovittelun aloittamisesta ja päästy myös ratkaisuihin. Kun luku vielä vuonna 2010 oli reilusti alle 100, oli se vuonna 2018 jo yli 2200. Käräjäoikeuksissa on soviteltu hyvin monenlaisia riita-asioita, kuten lapsen tapaamisoikeutta, elatusapuja sekä kiinteistöjen tai irtaimiston kauppoihin liittyviä riitoja, vain muutaman mainitakseni. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvovaltuutetut sekä poliisi edistävät työssään sovintoa. Lisäksi useat kansalaisjärjestöt ja kunnat tuottavat sovittelupalveluja. Suomi on kuuluisa myös kansainvälisten konfliktien sovittelusta.
Tässä oli vain muutamia esimerkkejä useista toimijoista kentällä. Myös oikeusministeriössä on jatkettu vaihtoehtoisten riidanratkaisukeinojen kehittämistä. Sovittelumenettelyjä kehitetään mm. sosiaalitoimen kanssa ja selvitetään digitaalisten sovittelupalvelujen mahdollisuuksia. Oikeusministeriön strategia painottaa sen tärkeyttä, että kansalaiset voivat osallistua ja vaikuttaa asioiden valmisteluun ja päätöksentekoon. Vuonna 2017 sovittelulain mukaiseen rikos- ja riita-asioiden sovitteluun ohjattiin yhteensä hieman yli 15000 rikos- ja riita-asiaa. Riita-asioiden määrä on vielä hyvin pieni, alle 700. Rikosasioiden sovittelu helpottaa syyttäjien ankaraa työpainetta, koska poliisilta lähtee 84 % kaikista rikos- ja riita-asioiden sovitteluun lähetetyistä tapauksista. Syyttäjät voivat itsekin ohjata rikosasioita sovitteluun – heidän osuutensa sovitteluun lähetetyistä tapauksista oli vuonna 2017 tosin vain 13 %. Kaikista sovitteluun ohjatuista rikos- ja riita-asioista vajaa puolet oli väkivaltarikoksia. Myös vahingontekoja, varkauksia ja petoksia lähetetään sovitteluun.
Sovittelulla on jo melko pitkä historia Suomessa, sillä ensimmäiset rikos- ja riita-asioiden kokeilut käynnistyivät 1980-luvun puolivälin tienoilla. Sen jälkeen ala on voimakkaasti laajentunut, kehittynyt ja ammatillistunut. Laki rikosten ja eräiden riita-asioiden sovittelusta tuli voimaan vuonna 2006.
Suomessa toimii arvioiden mukaan tällä hetkellä ainakin 600 sovittelun ammattilaista ja noin 1200 vapaaehtoissovittelijaa. Kouluihin koulutetaan vuosittain noin 2 000 uutta vertaissovittelijaa ja aikuissovittelijaa. Voimme hyvällä syyllä sanoa, että sovittelulle on kysyntää. Sovittelun kehittäminen etenee parhaiten, kun kehittämistarpeet tunnistetaan ja niistä avoimesti keskustellaan.
Vaihtoehtoiset riidanratkaisukeinot ovat olennainen osa oikeuspalvelujen kokonaisuutta. Sovittelu voi tapahtua konfliktinkäsittelyn eri vaiheissa: ennen sen päätymistä oikeuskäsittelyyn, käsittelyn aikana ja jopa sen jälkeen. Sovittelu on usein perinteistä oikeusmenettelyä taloudellisempi, nopeampi ja joustavampi tapa ratkaista konflikteja. Sen tarkoituksena on ottaa molempien osapuolten tarpeet huomioon. Erityisesti nuorten kohdalla se parhaimmillaan edistää vastuunottoa ja ehkäisee uusintarikollisuutta. Tärkeää on kuitenkin pitää mielessä, ettei sovittelu välttämättä sulje pois oikeuskäsittelyä.
Vaikka sovittelun käyttö onkin levinnyt, tarvitsemme tällaisia Sovittelijapäiviä siksi, että tunnistamme edelleen kehittämistarpeita. Sovittelijat haluavat kehittää sovittelijan taitojaan, menetelmätaitojaan ja dialogiosaamistaan. Tunnistamme lisää tarpeita myös tutkimukselle. Sovittelun mahdollisuuksista on saatu jo jonkin verran tutkimusnäyttöä, lähinnä rikos- ja riita-asioiden ja naapuruussovittelun osalta, mutta tietoa sovittelusta pitäisi koota systemaattisemmin ja arvioida sen kustannuksia. Meille oikeusministeriössä on tärkeää, että voimme osoittaa tutkimusperusteisesti kustannukset ja hyödyt.
Sovittelijapäivät ovat tärkeitä myös siksi, että vaihtoehtoisten konfliktinratkaisukeinojen käyttöä tulee edelleen edistää suomalaisessa yhteiskunnassa. Kansalaiset tarvitsevat tietoa sovittelun käytön mahdollisuuksista. Tietoa sovittelun hyödyistä ja kustannussäästöistä tulee lisätä, sekä parantaa sovitteluhalukkuutta ja -taitoja viranomaisissa ja yhteiskunnassa laajemminkin.
Suomalainen sovittelukenttä on laaja. Tämä on rikkaus, mutta kentän moniäänisyys voi olla myös kehittämisen haaste. Toimijoiden kenttä on hajanainen ja järjestäytymätön. Myös sovittelijoiden koulutus ja koulutuksen saavutettavuus ovat jokseenkin epäyhtenäistä. Uskon, että näiden kahden päivän aikana nousee paljon ideoita, miten sovittelijaksi kouluttautumisen mahdollisuuksia tulisi edistää ja miten esimerkiksi kiinnittää huomioita sovittelun edellytysten arviointiin.
Näiden päivien ohjelma on niin monipuolinen kansainvälisine ja kotimaisine puheenvuoroineen, että se herättänee pohdintoja myös jatkosta. Sovittelun kehittäminen edellyttää eri hallinnonalojen yhteistyötä, haasteiden tiedostamista ja sovittelun näkyvyyden varmistamista, mutta toivon, että nämä sovittelijapäivät antavat aineksia senkin pohtimiseen, miten voimme varmistaa juuri mainitsemani tarpeet ja tarvitsemmeko esimerkiksi pysyviä rakenteita tai resursseja näiden varmistamiseksi.
Toivotan kaikille antoisia päiviä ja avointa ja kunnioittavaa dialogia, kuten sovittelun periaatteisiin kuuluu. Odotan mielenkiinnolla päivien johtopäätöksiä myös sen kannalta, tulisiko ensi vaalikaudella tehdä laajemmin sovittelujärjestelmän lainsäädännöllistä arviointia. Toivon, että saamme vahvistettua edelleen sovittelukulttuuria Suomessa. Toivottavasti me Suomessa pystymme yhä vahvemmin ratkaisemaan konflikteja sovittelun kautta, vaikka valtioiden välillä siihen ei pystyttäisikään.
Hyviä seminaaripäiviä teille kaikille!