Tehostettu matkustuskielto ja tutkinta-aresti käyttöön vaihtoehtoina tutkintavankeudelle

Oikeusministeriö 15.2.2016 11.30
Tiedote

Oikeusministeriön työryhmä ehdottaa juuri valmistuneessa mietinnössään, että tutkintavankeuden vaihtoehtoina otettaisiin käyttöön tehostettu matkustuskielto ja tutkinta-aresti. Vaihtoehtojen etsimisen taustalla on mm. tarve vähentää tutkintavankiloiden tilanahtautta.

Tutkintavankeudella tarkoitetaan aikaa, jonka rikoksesta epäilty on vangittuna rikoksen johdosta ennen tuomiota ja sen täytäntöönpanoa. Tutkintavankeuden tarkoituksena on ennen kaikkea turvata rikoksen esitutkinta, tuomioistuinkäsittely ja rangaistusten täytäntöönpano. Tutkintavankeuden kesto oli vuonna 2015 keskimäärin 3,6 kuukautta.

Ehdotuksen mukaan tehostettu matkustuskielto voitaisiin määrätä ennen epäillyn tuomitsemista rangaistukseen. Sen jälkeen kun hänet olisi tuomittu ehdottomaan vankeusrangaistukseen, tuomioistuin voisi vangitsemisen tai vangittuna pitämisen sijasta määrätä hänet teknisin välinein valvottuun tutkinta-arestiin, jos tuomittu rangaistus olisi vähemmän kuin kaksi vuotta vankeutta. Tutkinta-arestia ei siten voitaisi käyttää törkeissä rikoksissa.

Edellytyksenä tehostetulle matkustuskiellolle ja tutkinta-arestille olisi myös, että rikoksesta epäilty tai tuomittu sitoutuisi noudattamaan hänelle asetettuja määräyksiä ja että määräysten noudattamista voitaisiin pitää hänen tapauksessaan todennäköisenä.

Tutkinta-arestiin liittyisi aina velvollisuus pysyä asumispaikassa tuomioistuimen määrääminä aikoina. Tehostetussa matkustuskiellossa asunnossa pysymisen velvoitteen määrääminen olisi tuomioistuimen harkinnassa.

Poliisi vastaisi tehostetun matkustuskiellon valvonnasta ja Rikosseuraamuslaitos tutkinta-arestin valvonnasta. Molempien pakkokeinojen teknisestä valvonnasta vastaisi Rikosseuraamuslaitos. Jos tehostettuun matkustuskieltoon tai tutkinta-arestiin määrätty henkilö rikkoisi hänelle asetettuja määräyksiä, hänet voitaisiin pidättää ja vangita. Lievissä tapauksissa tutkinta-arestiin määrätylle voitaisiin antaa kirjallinen varoitus.

Työryhmä pohti myös mm. vakuuden käyttöönottoa mutta arvioi, että sen käyttöala saattaisi jäädä vähäiseksi. Tämän vuoksi työryhmä katsoo, että tätä vaihtoehtoa on tarpeen harkita vasta, kun tehostetusta matkustuskiellosta ja tutkinta-arestista on saatu riittävästi kokemuksia.

Tutkintavangit poliisin tiloista vankiloihin

Työryhmä pohti myös mahdollisuuksia siirtää vastuu tutkintavankien säilyttämisestä poliisilta Rikosseuraamuslaitokselle. Poliisin säilytystilat eivät vastaa vankien säilyttämiselle asetettavia vaatimuksia, joten tutkintavankien siirtäminen poliisivankiloista tavallisiin vankiloihin parantaisi tutkintavankien oloja ja oikeusturvaa. Euroopan neuvoston kidutuksen vastainen komitea CPT on vaatinut, että rikoksia tutkivan viranomaisen tulisi olla eri kuin vankeja säilyttävän, jotta tutkintavankeuteen ei voisi liittyä painostusta.

Myös työryhmän mielestä tutkintavangit tulisi poikkeustilanteita lukuun ottamatta siirtää vankilaan vangitsemisen jälkeen. Koska Rikosseuraamuslaitoksella ei tällä hetkellä ole riittävästi tiloja kaikkien noin 80 päivittäisen tutkintavangin asuttamiseen vankiloihin, tulisi tähän tavoitteeseen pyrkiä vaiheittain lähivuosien aikana.

Ensimmäisenä vaiheena työryhmä ehdottaa, että aikaa, jonka tutkintavankia voitaisiin säilyttää poliisin ylläpitämässä säilytystilassa, lyhennettäisiin ja sijoittamisen edellytyksiä tiukennettaisiin. Tutkintavankia ei saisi säilyttää poliisin tilassa 7 vuorokautta pidempää aikaa, ellei siihen olisi poikkeuksellisen painavaa, tutkintavangin turvallisuuteen tai erillään pitämiseen liittyvää syytä. Nykyisin tutkintavankeuden pituus poliisin tilassa on keskimäärin 14 vuorokautta.

Lisätietoja:
työryhmän puheenjohtaja, hallitusneuvos Ulla Mohell, puh. 02951 50576