Corinna Tammenmaa: Yksi kansa, monta kieltä

26.9.2016          fi | sv

Oikeusministeriö pyysi keväällä 2016 ihmisiä kertomaan kokemuksistaan kielellisten oikeuksien toteutumisesta Suomessa otakantaa.fi-palvelun kautta. Kysymykset koskivat asenneilmapiiriä sekä asiointia omalla kielellä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa. Kyselyyn vastasi lähes 2000 henkilöä, joista 75 % ilmoitti kielekseen muun kuin suomen. Kysely ei ollut tieteellinen, mutta eri kieliryhmiin kuuluvien kokemusten esiintuominen tässä laajuudessa on merkityksellistä.

Tieteellisempi tutkimus, Kielibarometri 2016, julkaistiin 14. syyskuuta. Barometriin osallistuivat vain omassa kunnassaan kielivähemmistöön kuuluvat suomenkieliset ja ruotsinkieliset, joten se on sikäli kyselyä kapeampi. Kiinnostavaa on, että barometrin tulokset tukevat otakantaa-kyselyn johtopäätöksiä.

Otakantaa-kyselyn vastauksissa ilmenee ennen kaikkea Suomen kieliolojen moninaisuus, vaikka maahanmuuton vaikutuksia ei otettaisikaan huomioon. Meillä on ruotsinkielisiä, jotka elävät kielivähemmistönä, ja ruotsinkielisiä, jotka harvoin edes kuulevat suomea. Meillä on kuntia, joissa suomenkieliset ovat vähemmistössä. Meillä on kolme eri saamenkieltä, joiden olosuhteet vaihtelevat suuresti riippuen siitä, mitä kieltä henkilöt puhuvat ja missä päin Suomea asuvat. Meillä on kaksi eri viittomakieltä, joista toinen on uhanalainen.

Meillä on vähemmistöjä vähemmistössä, kuten ruotsinkieliset ja saamenkieliset, joilla on erityistarpeita. Karjalankielisiä asuu ympäri maata, samoin romanikieltä puhuvia. Variaatioita riittää. Selkokielen tarpeen esiin nouseminen kyselyssä osoittaa, miten tärkeitä kielelliset perusoikeudet ovat muiden perusoikeuksien toteutumisen kannalta.

"Kuin olisin ulkopuolinen omassa maassani"

Maamme ruotsinkieliset, iästä ja asuinpaikasta riippumatta, jakavat pitkälti yhteisiä kokemuksia ikävistä kommenteista ja kyseenalaistamisesta, kun he ovat julkisesti puhuneet ruotsia. Ilmiö on kaikkea muuta kuin uusi. Moni kuitenkin arveli kieli-ilmapiirin kiristyneen viimeisen 15 - 20 vuoden aikana, ja sana "pelottaa" esiintyi vastauksissa.

Yksi selitys löytyy varmasti vihapuheesta. Toinen selitys saattaa löytyä yhä suurenevista hallinnollisista alueista. Ruotsinkieliset hoitavat asioitaan yhä useammin vähemmistöön kuuluvana. Etenkin virkamiesten ynseä suhtautuminen kielellisiin oikeuksiin loukkasi. "Tuntuu kuin olisin ulkopuolinen omassa maassani", oli eräs kommentti.

Kielibarometrin 2016 tulosten mukaan sekä suomenkieliset että ruotsinkieliset vähemmistöt kaksikielisissä kunnissa kokevat, että kieli-ilmapiirissä heidän kotikunnassaan on tapahtunut huonontumista viime vuosina. Joka toinen ruotsinkielinen ja joka viides suomenkielinen on kokenut äidinkieleen liittyvää häirintää. Suomenkielisistä 44 % ja ruotsinkielisistä 51 % koki kieliryhmien välit hyvinä omassa kunnassaan. Kuntakohtaiset erot ovat suuria.

Kieliryhmien oikeudet ja mahdollisuudet käyttää omaa kieltään poikkeavat toisistaan, mutta moni ongelma on yhteinen. Otakantaa-kyselyssä eräs ruotsinkielinen kuvaili tilannetta näin: " En tiedä miten vaatia, toistaa ja aina aloittaa asiointi ruotsiksi, ilman että vastapuoli loukkaantuu." Vähemmistössä elävän ristipaine on kova. Jos käyttää omaa kieltään, on pelkona että asian käsittely pitkittyy. Jos ei käytä omaa kieltään, on pelkona, ettei ymmärrä kaikkea.

Ihmiset myös välttävät leimautumista hankalaksi, ja ikävät kokemukset saattavat johtaa siihen että jopa kieltäydytään käyttämästä omaa kieltä. Eräs vastaajista kuvaili kokemuksiaan näin: "Tuntuu kuin olisi minun vikani, ettei hoitohenkilökunta osaa ruotsia." Kieliryhmille oli yhteistä kertomukset siitä, miten helpottavaa on toimia ympäristössä, jossa oman kielen käyttö on itsestään selvää.

Saamen kieliä puhuvat tuntuvat olevan erittäin pettyneitä mahdollisuuteen elää ja hoitaa asioitaan saameksi. Etenkin saamenkielisten lasten palvelut neuvolasta koulutukseen saivat kritiikkiä. Oletus että kaikki saamenkieliset osaavat suomea ei pidä paikkaansa, ja oletus haittaa kielten elpymistä.

Myönteinen suhtautuminen ei maksa mitään

Otakantaa-kysely ei anna valoisaa kuvaa kielellisten perusoikeuksien toteutumisesta Suomessa. Barometri vahvistaa tätä kuvaa. Mahdollisuudet parantaa tilannetta ovat kuitenkin suuret. Kieliryhmät eivät oleta, että kaikki osaavat heidän kieltään, vaan he toivovat ennen muuta ennakoitavuutta ja varsinkin sitä, että he tulevat ymmärretyiksi hätätilanteessa.

Siinä missä valtaväestön ennakkoluuloille voidaan jopa nauraa, koetaan viranomaisten väheksyvä ja kielteinen suhtautuminen asiakkaan kieleen erityisen loukkaavaksi ja haitalliseksi omalle asialle. Jos vastassa taas on omaa kieltä puhuva viranomainen, se koetaan helpotukseksi ja ilon aiheeksi. Myönteinen suhtautuminen kielellisiin oikeuksiin pelastaa monta tilannetta. Eikä se onneksi maksa mitään.

Otakantaa.fi-kysely ja kielibarometri ovat osa eduskunnalle 2017 annettavan kielikertomuksen valmistelua.

______________________

Kirjoittaja toimii kieliasiainneuvoksena oikeusministeriön demokratia-, kieli- ja perusoikeusasioiden yksikössä.



Ei kommentteja vielä Ole ensimmäinen.