Jussi Mäkinen:
Euroopan neuvosto: yli puoli vuosisataa oikeudellista yhteistyötä

5.7.2016          fi | sv

Oikeusministeriössä kartoitettiin keväällä osallistumista Euroopan neuvoston työhön. Mitkä ovat hyödyt maanosan vanhimman demokratiajärjestön työhön osallistumisesta ja miten järjestön työn luonne on muuttunut?

Oikeusministeriön toimialan asiat ovat Euroopan neuvoston (EN) ydinaluetta: oikeusvaltioperiaatteen edistäminen, oikeuslaitoksen itsenäisyyden ja riippumattomuuden vahvistaminen, korruption torjunta, vankeinhoito, perhe-oikeus, hallinto-oikeus, tietosuoja ja rikosoikeus kuuluvat järjestön kivijalkaan.

Näin ollen kartoituksen keskeinen löydös ei yllättänyt: Euroopan neuvosto on edelleen tärkeä oikeusministeriön toimialan kansainvälinen toimija, ja sen toimintaan osallistuminen ja järjestön tukeminen nähdään periaatteellisesti tärkeänä osoituksena yhteiseen arvopohjaan sitoutumisesta.

EN perustettiin vuonna 1949 tilanteessa, jossa sota ja totalitarismi olivat leimanneet Euroopan kehitystä lähes puoli vuosisataa. Euroopassa oli tarve järjestölle, joka juurruttaisi demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen maanosan kehitystä ohjaaviksi arvoiksi. Syntyi järjestö, jonka keskeisenä työkaluna ovat sen luomat jäsenvaltioita sitovat normit ja niiden valvonta.

Tähän päivään mennessä jäsenvaltioita sitovia yleissopimuksia on luotu runsaat 200, joista tärkeimmille on luotu omat elimensä, jotka valvovat sopimusvelvollisuuksien täyttymistä. Näin on luotu ainutkertainen ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta suojeleva ja valvova järjestelmä.

Nykyisellään järjestöön kuuluu 47 valtiota, mukaan lukien kaikki 28 EU-jäsenmaata. Euroopan valtioista ainoastaan Valko-Venäjä ja Kosovo eivät ole EN:n jäseniä. EN:n keskeinen lisäarvo onkin sen jäsenpohjan laajuus: se tarjoaa areenan keskustella, vaihtaa ajatuksia ja kontaktoitua. Useissa oikeusministeriön toimialan kysymyksissä tällainen keskustelufoorumi on korvaamaton lisä, jota ilman jokaisen maan tulisi luoda keskusteluyhteydet tai puitteet yhteistyölle kahdenvälisesti, EU-maat pois lukien.

Fokus siirtynyt sopimusten täytäntöönpanoon

Vaikka jäsenpohjan laajentuminen on vahvistanut järjestön roolia keskusteluareenana, on se osaltaan vaikeuttanut yhteisen arvopohjan löytymistä. Mitä laajempi jäsenpohja, sitä todennäköisempää, että näkemyksissä keskeisistä demokratia- ja ihmisoikeuskysymyksistä esiintyy eroavaisuuksia. Osittain tästä syystä järjestön työ onkin viime aikoina keskittynyt laajaa yhteisymmärrystä ilmaisevien yleissopimusten sijaan oikeudellisesti ei-sitovien suositusten ja suuntaviivojen laadintaan. Järjestön fokus on yhä enemmän sopimusten täytäntöönpanon kehittämisessä ja sopimusehtojen valvonnassa.

Jäsenpohjan laajuuden myötä EN:n jäsenmaiden kehittyneisyys oikeusvaltiosektorilla on epäsymmetristä. Karkeasti voidaan puhua rajanvedosta järjestön uudempien jäsenmaiden ja jo vakiintuneiden demokratioiden välillä. Toisaalta viime aikojen tapahtumat Euroopassa ovat osoittaneet, että EN:n perusarvot ovat uhattuina myös vakiintuneissa demokratioissa.

Kehittyneisyyden epäsymmetriasta johtuen järjestön tuottamat selvitykset, suositukset ja muut instrumentit palvelevat jäsenmaita eri tavoin. Suorien lainsäädäntövaikutusten lisäksi järjestön työ antaa yhä useammin käytännön ohjeistusta, vahvistaa muiden maiden järjestelmien tuntemusta sekä käsitystä oman järjestelmän toimivuudesta, osoittaa viiteryhmän, johon Suomi kuuluu sekä antaa tärkeää ja vertailukelpoista kansainvälistä tilastotietoa.

Hyöty voi olla erilaista kuin Suomen liittyessä EN:n oikeudellisen yhteistyön tarkkailijajäseneksi 1960-luvun alussa tai järjestön täysjäseneksi vuonna 1989, mutta se on silti tärkeää. Hyödyn ja toiminnan tavoitteiden tunnustaminen ei kuitenkaan tarkoita etteikö järjestön toimintaan osallistumista tule pohtia tarkkaan: rajalliset resurssit, niin kansallisesti kuin järjestötasollakin, korostavat tehokkaan priorisoinnin ja toimintojen tehostamisen tärkeyttä.

Keskusteluyhteyden säilyttäminen tärkeää

EN:n työ ei ole missään nimessä valmis, päinvastoin: järjestön perusarvot ovat haastettuina Euroopassa laajemmin kuin kenties kertaakaan aiemmin sen historiassa. Maahanmuuttokriisi ja sen oikeudelliset ulottuvuudet, lisääntynyt vihapuhe ja suvaitsemattomuus, terrorismin ja väkivaltaisen radikalisoitumisen ehkäiseminen ja oikeusvaltioperiaatteen toteutumiseen kohdistuneet loukkaukset EN:n jäsenmaissa vahvistavat tarvetta laajapohjaiselle järjestölle, jossa voidaan erimielisyyksistä huolimatta – tai juuri niiden vuoksi – säilyttää keskusteluyhteys erilaisten näkemysten välillä.

Vaikuttaisikin vahvasti siltä, että Euroopassa on edelleen tarve järjestölle, joka juurruttaisi demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen maanosan kehitystä ohjaaviksi arvoiksi.

______________________

Kirjoittaja työskentelee kansainvälisten asioiden sihteerinä oikeusministeriön lainvalmisteluosastolla, yleisten kansainvälisten ja EU-asioiden yksikössä.

 

 



Ei kommentteja vielä Ole ensimmäinen.