Kati Pärnänen: Kokeilimme anonyymia rekrytointia, mitä opimme?

10.10.2018

Oikeusministeriön tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmassa on yhtenä tavoitteena monimuotoisuuden lisääminen henkilöstöpolitiikalla. Osana tätä kokeilimme viestintäyksikön rekrytoinnissa niin sanottua anonyymin rekrytoinnin mallia.  Halusimme testata toimintamallia ja katsoa, paljastuuko samalla tiedostamattomia asenteita.

Olen itse lukenut, että Suomessa anonyymia rekrytointia olisivat testanneet Espoon ja Helsingin kaupungit. Ministeriöiden osalta minulla ei ole tietoa anonyymin rekrytoinnin kokeiluista.

Viestintäyksikössä oli haettavana vakituinen viestintäasiantuntijan tehtävä. Koska viestinnän tehtäviin hakeudutaan hyvin erilaisilla koulutuksilla ja taustoilla, arvoimme tämän tehtävän sopivan erityisen hyvin anonyymin rekrytoinnin testaamiseen. Lisäksi arvioimme, että hakemuksia tulee vähintään kymmeniä. Kerroimme hakuilmoituksessa anonymisoinnista.

Anonymisointi tehtiin käsin ja vei aikaa

Oikeassa olimme: saimme 107 hakemusta. Anonyymin rekrytoinnin ensimmäisessä vaiheessa hakemuksista poistettiin hakijan nimi, ikä ja sukupuolitiedot. Tämä vaihe tehtiin käsin, mikä vei runsaasti aikaa.

Anonymisointi vietiin sille tasolle, että jos itse hakemustekstissä esimerkiksi olisi lukenut: Olen 38-vuotias viestinnän ammattilainen, poistettiin tekstistä sana 38-vuotias. Samoin poistettiin hakijoiden kuvat ja sosiaalisen median profiilitiedot. Hakemukset myös numeroitiin. Kaikki hakemukset jouduttiin siis lukemaan ainakin kursorisesti läpi. Tämän työlään vaiheen suorittivat muut kuin minä, joka olin yksikkööni henkilöä palkkaamassa.

Anonyymista hakemuksesta nousi esiin kokemus

Sen jälkeen alkoi oma työni, mustattujen hakemusten lukeminen. Ensimmäisten hakemusten kohdalla en voinut välttää ajatusta, että kukahan tämä henkilö on, mies vai nainen? Mutta sitten kävi päässä naks. En miettinyt, keitä henkilöt olivat, vaan katsoin vain kokemusta, osaamista ja hakemustekstiä. Jäljellä oli vain ihminen, joka osasi jotain, ei maija tai matti. Itse asiassa hakemusten lukeminen nopeutui, kun hyppäsin henkilötiedon yli suoraan henkilön osaamiseen. 

Kaikkia tietoja ei voi täysin anonymisoida. Tällä tarkoita sitä, että kun joukossa oli joistakin minulle tutuista organisaatioista henkilöitä, pystyin tunnistamaan heidät kokemuksen perusteella. Samoin oli iän suhteen, jos henkilöllä oli yli 20 vuotta kokemusta, voi päätellä, ettei kyse ole ihan juniorista.

Valitsimme kuusi numeroa haastatteluun, jonka jälkeen meille selvisi, keitä he olivat. Kaikki hakijat olivat hyviä ja koska niitä hyviä oli niin paljon, koin, että pystyin hyvin puolueettomasti valitsemaan haastateltavat, kun en tiennyt, keitä he olivat. Vain kokemuksella, osaamisella ja hakemuksella oli merkitystä. Kahden haastattelukierroksen perusteella saimme sitten valittua parhaimman hakijan meille töihin. Valituksi tuli tällä kertaa nainen. En muuten edelleenkään tiedä, keitä loput 101 olivat, sillä en pitänyt tarpeellisena selvittää asiaa.

Itse koin, että tästä hakuprosessista oli minulle hyötyä. Pystyin keskittymään siihen, mitä paperissa luki. Sillä on tunnustettava: kuten romaania lukiessaan jokainen lukija kuvittelee romaanissa kuvatun maiseman omanlaisekseen, tekee päässään myös työnhakijoista eräänlaisen kuvan hakemuksen perusteella. Nyt tuo kuva muodostui vain osaamisesta. En muuten myöskään saanut yhtään vinkkiä, että tämä hakija kannattaisi huomioida. Kas, kun se oli mahdotonta, en olisi voinut erottaa suositeltua hakijaa anonyymeistä. 

Mitä sitten opimme prosessista?

  • Anonyymi rekrytointi sopii tilanteisiin, joissa hakijoita on jonkin verran ja heidän osaamisensa erilaista. Jos haetaan tekijää hyvin syvän erityisosaamisen tehtävään  ja hakijoita arvioidaan olevan vain muutamia, ei anonymisoinnista ole merkittävää hyötyä.
  • Anonyymissa rekrytoinnissa olisi tullut ohjeistaa hakijoita tarkemmin eli kertoa, ettei hakemukseen kannata laittaa kuvia tai sosiaalisen median linkkejä, joista hakijan sukupuoli tai ikä on pääteltävissä. Nyt nämä tiedot jouduttiin poistamaan hakemuksista.  
  • Anonymisointi korosti hakijan hakemusta, osaamisen esille tuomista ja kokemusta. Hyvät hakijat siis erottuivat erityisen hyvin.

Voin itse suositella anonyymia rekrytointia kokeiltavaksi. Prosessi oli mielenkiintoinen ja voisin rekrytoida tällä mallilla uudestaan.

_____________________________

Kirjoittaja on oikeusministeriön viestintäjohtaja.

 

 



Ei kommenteja vielä. Ole ensimmäinen.