Panu Artemjeff: Toinen vuosisata

3.6.2016          fi | sv

Suomi täyttää ensi vuonna sata vuotta. Tasavaltaa juhlitaan monella tavalla ja samalla voimme pohtia, mitä tasavaltana oleminen oikeastaan merkitsee ja mitä odotamme tulevaisuudelta. Ainakaan maahamme ei tullut kuningasta ja kaikki ovat tasa-arvoisia ihmisinä. Kukaan ei ole syntyään etuoikeutettu ja kaikilla tulisi olla yhdenvertaiset mahdollisuudet pärjätä elämässä. Klaus Helkaman Suomalaisten arvot -kirjan mukaan ihmisten välinen tasa-arvo on kiistatta tärkeimpiä ja kestävämpiä suomalaisten arvoja. Se tulee esiin kaikkialla populaarimusiikin sanoituksista kirjallisuuteen. "Me ollaan sankareita kaikki", lauloi J. Karjalainenkin 80-luvulla.

Englantilainen filosofi Alan de Botton pohtii kirjassaan Status Anxiety (2004) tasa-arvoisen tai oikeammin meritokratisen yhteiskunnan valoisia ja varjoisia puolia. Meritokratia on hänen mukaansa tuonut hyvinvoinnin ja oikeudenmukaisuuden lisäksi mukanaan ahdistusta ja jatkuvaa keskinäistä vertailua. Jos minusta ei tulekaan "sankaria", se on vain ja ainoastaan omaa heikkouttani. Vertaamme siis kuumeisesti saavutuksiamme muihin ympärillä oleviin ihmisiin ja ajattelemme, että menestykset ja tappiot ovat omissa käsissämme. Sattumalla ei ole sijaa tämän ajan hengessä.

Näin ei ole aina ollut. Antiikin kulttuureissa sattumaa pidettiin keskeisenä elämän osa-tekijänä ja esimerkiksi Antiikin Roomassa kolikkoja koristi onnen ja sattuman jumalatar Fortuna. Sattuman tai elämän kaltoin kohtelemia kutsuttiin Englannissa de Bottonin mukaan vielä viime vuosisadalla huono-onnisiksi (unfortunate) - tänä päivänä luusereiksi (loser). Sävyero on merkittävä.

Sattumalla on kuitenkin paljon tekemistä ihmisten elämässä. Emme esimerkiksi itse juurikaan voi vaikuttaa mihin tai millaiseen maahan tai perheeseen synnymme, mitä äidinkieltä puhumme tai miltä ihomme pigmentti näyttää. Erilaiset lähtökohdat sekä joihinkin ryhmiin kohdistuva syrjintä vaikuttavat ihmisten mahdollisuuksiin toimia muodollisesta yhdenvertaisuudesta huolimatta. Pyörätuolilla kulkeva henkilö ei pääse esteelliseen kauppaan, romanitaustainen lapsi voi joutua taustansa takia kiusatuksi ja ikääntyneen työttömäksi jääneen henkilön mahdollisuudet työllistyä ovat tutkitusti heikommat kuin häntä nuoremmilla.

Suomen perustuslaki ja viime vuonna uudistunut yhdenvertaisuuslaki menevät muodollista yhdenvertaisuutta pidemmälle ja edellyttävät tosiasiallisen tasa-arvon toteuttamista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi viranomaisten tulisi tunnistaa, mitkä tekijät vaikuttavat eri väestöryhmistä tulevien henkilöiden mahdollisuuksiin käyttää palveluita. Eikä tässä vielä kaikki. Tunnistamisen lisäksi viranomaisten tulisi etsiä keinoja edistää yhdenvertaisuutta esimerkiksi ikääntyneiden henkilöiden kohdalla. Onko tämä kiireisen työelämän keskellä ylipäätään mahdollista, kysyy skeptikko?

On se mahdollista ja hyvinkin kiintoisaa. Olen itse ollut mukana tekemässä oikeusministeriön juuri valmistunutta tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmaa, jonka yhteydessä pohdimme ministeriön toimintaa tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmista. Arvioinnissa selvisi muun muassa, että ministeriön sähköiset palvelut eivät ole kaikkien saavutettavissa, työntekijöiden keskuudessa on kokemuksia ikäsyrjinnästä, perhevapaiden käyttö on sukupuolittunutta, esteettömyyttä tulee edelleen kehittää toimitilojen osalta ja että useilla osastoilla ja yksiköissä on säännöllistä yhteistyötä eri väestöryhmiä edustavien kansalaisjärjestöjen kanssa. Etsimme myös konkreettisia toimenpiteitä, joilla tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta lähdetään parantamaan.

Viranomaisten, koulutuksen järjestäjien ja isompien työnantajien tulee yhdenvertaisuuslain mukaan tehdä yhdenvertaisuussuunnitelmansa vuoden 2017 alkuun mennessä. Tämä on hyvä yhteensattuma ja sopii mainiosti Suomi 100 -juhlavuoden Yhdessä-teeman henkeen. Yhdessä tekemisen perustahan on siinä, että kaikilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua. Toivon itse, että Suomen toinen vuosisata voisi olla tosiasiallisen tasa-arvon vuosisata.

Oikeusministeriön tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma 2016 - 2019

________________

Kirjoittaja työskentelee erityisasiantuntijana oikeusministeriön demokratia-, kieli- ja perusoikeusasioiden yksikössä.



Ei kommentteja vielä Ole ensimmäinen.