Josefina Nogina, Lahden yhteiskoulu: Suomen kansalaisuus: Enemmän kuin pieni viininpunainen vihkonen

25.4.2017

Olen asunut Suomessa 13 vuotta. Kun sain ensimmäisen Suomen passini 12-vuotiaana, en pitänyt sitä muuna kuin tavallisena passina. Tiesin tulevani näyttämään sitä, jos menisin ulkomaille. Tiesin myös voivani näyttää sitä todisteena siitä, että minä olen minä. Tosin sen ikäisenä tarve todistaa henkilöllisyyteni oli harvinaisuus. Niinpä annoin passin äidille, joka laittoi sen omansa viereen lipastoon, missä se oli hyvässä tallessa. En edes ajatellut, että passin myöntämiseen vaadittiin Suomen kansalaisuutta. Näemmä olin ehtinyt saada sellaisenkin.

Nyt, seitsemän vuotta myöhemmin, olen huomannut, että Suomen kansalaisuus ei tarkoita ainoastaan mahdollisuutta hankkia valtion passia. Tiedän, että perustuslaki määrittelee Suomen kansalaisuuden seuraavasti:

"Suomen kansalaisuus saadaan syntymän ja vanhempien kansalaisuuden perusteella sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään. Kansalaisuus voidaan myöntää laissa säädetyin edellytyksin myös ilmoituksen tai hakemuksen perusteella."

Se, miten kukin kansalaisuuteensa suhtautuu, on kuitenkin jokaisen oma valinta. Suomen kansalaisuuteen liittyy niin oikeuksia kuin velvollisuuksiakin, joten se voi tarkoittaa jokaiselle jotain omaa – niin kuin myös minulle.

Olen ehtinyt matkustella paljon niin Euroopan sisällä kuin sen ulkopuolellakin viimeisten vuosien aikana. Minulla on takanapäin niin kielimatkaa Yhdysvalloissa, nuorisovaihtoa Japanissa kuin Suomen edustamista Euroopan nuorten parlamentissa vähän lähempänä, Puolassa. Jokainen matka on saanut minut huomaamaan ja arvostamaan asioita, joihin olen oikeutettu täällä Suomessa maan kansalaisena.

Jo astuessani koneeseen tutulla Helsinki-Vantaan lentokentällä olen näyttänyt Suomen passiani ja todistanut olevani Suomen kansalainen. Toimi on niin vaivaton ja helppo, että harvemmin tulee edes ajatelleeksi, kuinka paljon valtaa ja vapautta maamme kansalaisuudella on. Hyvin suuri osa maista ei vaadi Suomen kansalaisilta erikseen viisumin hakemista, ja mahdollisuutemme liikkua ovat paljon suuremmat kuin monilla muilla kansalaisuuksilla. Matkustaminen Pohjoismaissakin on mahdollista ilman passia!

Pieni viiden miljoonan asukkaan maa, joka täyttää tänä vuonna ensimmäiset sata itsenäistä vuottaan, on saanut maailmalla hyvän maineen. Suomeen luotetaan ja suomalaisia pidetään usein rehellisinä, ahkerina sekä sivistyneinä kansalaisina, jotka ovat onnistuneet rakentamaan lyhyessä ajassa toimivan hyvinvointivaltion. Kuten muillakin valtioilla, Suomi on kohdannut haasteita ja vaikeuksia menneisyydessä, kohtaa niitä parhaillaan ja tulee kohtaamaan myös tulevaisuudessa. Kuitenkin olemme onnistuneet säilyttämään itsestämme positiivisen kuvan.

Kyseltyäni omanikäisiltä ulkomaalaisilta kavereilta, mitä he tietävät Suomesta, en saanut yhtäkään negatiivista vastausta. Osittain oletin heidän joko tietävän Suomesta äärettömän vähän, mikä olikin jossain määrin totta, tai keksivän jotain suomalaisesta juroudesta tai muusta stereotyyppisestä piirteestä. Sain kuitenkin huomata olettaneeni väärin. Osa amerikkalaisista osasi liittää Joulupukin Suomeen, japanilaiset tunsivat Muumit, eurooppalaiset tuttuni olivat kuulleet hyvästä koulutuksesta, kun taas puolalaiset tiesivät jopa kotikaupungistani Lahdesta, mikä ihmetytti itseäni suuresti. Kysyttyäni asiasta he kertoivat jonkun suositun puolalaisen mäkihyppääjän kisanneen Salpausselän kisoissa. Valitettavasti oma muistini ei ole niin hyvä kuin heidän, ja urheilijan nimi on päässyt unohtumaan. Itse tapaus jäi kuitenkin sitäkin paremmin mieleeni huomattuani, kuinka maineemme on pysynyt positiivisena ympäri maailman ottaen huomioon, kuinka paljon nopeammin ja pidemmälle negatiivisella maineella ja skandaaleilla on tapana levitä.

Harva omista tutuistani on koskaan käynyt Suomessa, ja heille mielikuva Suomen kansalainen on henkilö, jolle on annettu kaikki mahdolliset mukavat asiat, joista nauttia. Minulle Suomen kansalainen ei kuitenkaan tarkoita henkilöä, joka on yksi onnekkaista "paratiisilaisista", joilla on korkea koulutus, Muumimaailma sekä Joulupukki. Minulle Suomen kansalainen on henkilö, jolla on mahdollisuuksia ja oikeuksia.

Perustuslain mukaan minulla on oikeus äänestää pelkäämättä vaalitulosten olevan väärennettyjä.

Perustuslaki takaa minulle oikeuden ilmaista mielipiteeni, tulla kuulluksi asioista, ja nostaa epäkohdat näkyviin ilman että mielipidettäni sensuroidaan.

Suomen kansalaisena minulla on oikeus tietää oikeuteni. Perustuslaki turvaa minulle on kunnioitetun ja turvallisen olon.

Nyt näemme, mihin olemme sadassa vuodessa päässeet. Nykyajan lääketieteen avulla nuorimmat meistä voivat olla näkemässä, mihin tämä valtio on päätynyt toisen sadan vuoden kuluttua. Matka siihen merkkipaaluun ei ala huomenna eikä viikon päästä, sillä se on jo alkanut. Suomi on saanut näin paljon aikaan tähän asti, ja aivan varmasti pystymme entistä parempaan, jotta tulevaisuuden Suomen kansalaiset voisivat olla ajatella menneitä ja tuntea ylpeyttä. Mitä korkeammat tavoitteet asetamme ja mitä enemmän olemme valmiita niiden eteen tekemään, sitä korkeammalle pääsemme.

Minulle Suomen kansalaisuus on jotain, mistä saan olla ylpeä. Itseäni henkilökohtaisesti koskeva kaksoiskansalaisuus sekä mahdolliset muutokset maamme suhtautumisessa kaksoiskansalaisiin ovat olleet viime aikoina keskustelun aiheena. Mahdollisesti minunkin asemani tulee tulevaisuudessa muuttumaan. Tällä hetkellä en kuitenkaan epäröi sanoa, että Suomen kansalaisuus ei ole taakka vaan monet ovet avaava avain. Pidetään maamme kansalaisten tulevaisuus sellaisena, että myös tulevaisuudessa ihmiset voivat ajatella kansalaisuudestaan samalla tavalla kuin minä ajattelen omastani ja olla ylpeitä siitä.

________________________________

Tämä blogikirjoitus on osa oikeusministeriön ja lukioiden Suomi100-juhlavuoden kirjoitussarjaa. Kirjoitussarjassa opiskelijat pohtivat perustuslakia.



Ei kommentteja vielä Ole ensimmäinen.