Blogit

Arto Jääskeläinen: Nettiäänestyksessä paljon pohdittavaa: Selvitys käyntiin

Julkaisupäivä 16.12.2016 13.10 Blogit OM

Arto Jääskeläinen:
Nettiäänestyksessä paljon pohdittavaa: Selvitys käyntiin

 fi | sv

Suomessa toimitettavien vaalien äänestysmenettelyä pidetään yleisesti hyvin toimivana, luotettavana ja äänestäjien helposti saavutettavana. Tätä käsitystä vahvisti Tilastokeskuksen marraskuun lopulla julkistama "Suomi maailman kärjessä" kokooma. Se sisälsi mm. Harvardin ja Sydneyn yliopistojen tutkimukseen perustavan kansainvälisen vertailun vuonna 2015 eri valtioissa toimitettujen vaalien luotettavuudesta. Suomi sai vertailussa koko maailman korkeimmat pisteet (86) yhdessä Tanskan kanssa.

Toisaalta kotimaisessa keskustelussa on moitittu äänestysmenettelyämme vanhanaikaiseksi ja ehdotettu nettiäänestykseen siirtymistä. Yhteiskunta digitalisoituu monilla eri aloilla ja on katsottu, että äänestysmenettelyidenkin tulisi seurata kehitystä.

Kansainvälisesti nettiäänestyksen käyttö vaaleissa on toistaiseksi harvinaista eikä sen nopea yleistyminen vaikuta todennäköiseltä. Ainoa valtio, jossa sitä käytetään kaikissa vaaleissa, on Viro (edellä sanotun vertailun 7. sija pisteillä 79).

Meillä pääministeri Sipilän hallitus linjasi 24.10.2016, että Suomessa otetaan tavoitteeksi nettiäänestyksen käyttöönotto sekä vaaleissa että kansanäänestyksissä nykyisten äänestysmenettelyiden rinnalle. Tämän linjauksen pohjalta oikeusministeriö on parhaillaan aloittelemassa vaiheittaista etenemistä kohti tavoitetta: ensimmäiseksi on tarkoitus vuoden 2017 aikana laatia asiasta esiselvitys. Työtä tullaan tekemään sekä parlamentaarisessa työryhmässä että teknisessä työryhmässä.

Nettiäänestys tarkoittaa sitä, että äänioikeutettu voisi äänestää esimerkiksi eduskuntavaaleissa mistä tahansa paikasta, jossa hänellä on käytössään nettiyhteys. Hänen ei siis tarvitsisi mennä äänestyspaikalle. Tämä epäilemättä kätevöittäisi äänestämistä niiden osalta, jotka käyttävät ja osaavat käyttää nettiä. Eniten nettiäänestys hyödyttäisi varmaankin ulkosuomalaisia ja muita ulkomailla oleskelevia, joille lähin äänestyspaikka on yleensä kaukana.

Olisiko nettiäänestyksellä sitten vaikutusta äänestysaktiivisuuteen, jäisi nähtäväksi. Vähäiset kansainväliset kokemukset eivät tue sitä uskomusta, että nettiäänestyksen kätevyys merkittävästi lisäisi aktiivisuutta.

Nettiäänestys myös vähentäisi, osin merkittävästikin, vaaliviranomaisten työtä mm. äänten logistiikan ja äänten laskennan osalta. Toisaalta vaaliviranomaisten ICT-tehtävät lisääntyisivät. Vaalivarmuutta voisi parantaa se, että nettiääni siirtyisi laskentaan aina oikean vaalipiirin, kunnan ja äänestysalueen kohdalle. Epäselvien äänestysmerkintöjen tulkinta poistuisi.

Äänestämisen kätevöityminen ja vaaliviranomaistyön väheneminen olisivat eittämättä hyvin tervetulleita uudistuksia. Niiden vastapainona nettiäänestys sisältää kuitenkin merkittävässä määrin myös hyvin haasteellisia kysymyksiä. Seuraavassa niistä keskeisimpiä:

  • Miten äänestäjän vaalisalaisuus ja vaalivapaus voidaan turvata silloin kun hän äänestää muualla kuin vaaliviranomaisen edessä, esimerkiksi kotonaan?
  • Mistä tiedetään, kuka tosiasiassa äänestää? Tunnistautumisvälineet voidaan esimerkiksi luovuttaa toiselle - vapaaehtoisesti, pakolla tai maksua vastaan.
  • Voiko äänestämisestä tulla yhä enemmän julkista? Äänestäminen on helppo kuvata ja julkaista omilla sivuilla netissä.
  • Voidaanko nettiäänestysjärjestelmä suojata kyberhyökkäyksiltä ja miten äänestäjä saa varmuuden siitä, että hänen antamansa ääni säilyy järjestelmässä ja lasketaan siellä siten kuin hän on tarkoittanut? Koska vaalit on toimitettava tiettynä ajankohtana, onnistunut palvelunestohyökkäys aiheuttaisi vakavia seurauksia. Nettiäänestys poikkeaakin oleellisesti monista muista verkkopalveluista: äänestäjää ja hänen antamaansa ääntä ei nimenomaan saa pystyä yhdistämään toisiinsa eikä vaaleissa saa äänestää enää äänestysajan päätyttyä vaikka yhteydet taas pelaisivatkin.

Monet tietoturva-asiantuntijat ovat viime aikoina esittäneet hyvinkin kriittisiä näkemyksiä nettiäänestyksen turvallisuudesta ja olleet sitä mieltä, että täysin tietoturvallista järjestelmää ei ole olemassa. Näihin puheenvuoroihin on mielestäni syytä suhtautua kunnioittavasti ja ottaa ne huomioon nettiäänestystä kehitettäessä.

Nettiäänestystä on hyvä peilata siihen, mistä vaaleissa on oikeastaan kysymys. Yleisissä vaaleissa saatu tulos on aina lopullinen ja sitova. Vaalien tulos määrää sen, mitkä puolueet ja ketkä ehdokkaat tulevat valituiksi. Tämä asettaa vaaleille erityisiä vaatimuksia: äänestäneiden vapaa tahdonmuodostus on turvattava, tahdon ilmaisun (äänestämisen) on oltava salaista ja äänestäjien tahto on saatava virheettömästi selville.

Nettiäänestyksen käyttöönotolle yleisissä vaaleissa ei sinänsä liene olemassa mitään ehdottomia esteitä. Mutta silloin täytyy vain hyväksyä ja tiedostaa seuraavat asiat:

1. Vaalien luonne muuttuu oleellisesti nykyisestä: Vaalisalaisuuden ja vaalivapauden toteutuminen äänestystilanteessa jää äänestäjien itsensä vastuulle, mikä puolestaan tarkoittaa käytännössä sitä, etteivät ne kaikkien äänestäjien osalta välttämättä toteudu. Täyttä varmuutta siitä, kuka äänen lopulta antaa, ei välttämättä saada.

2. Vaikka järjestelmä rakennetaan mahdollisimman tietoturvalliseksi, se voi esimerkiksi palvelunestohyökkäyksestä johtuen kaatua kesken äänestyksen ja siihen voidaan tehdä tietomurto. Nämä voivat johtaa nykyistä useammin epäilyihin tulosten luotettavuudesta, vaalivalituksiin ja sitä kautta vaalien uusimiseen.

Nettiäänestyksen käyttöönoton perusedellytys onkin käytännössä se, että siitä saatavat hyödyt arvioidaan tärkeämmiksi kuin siitä aiheutuvat haitat. Hallitus on nyt näin linjannut ja sen perusteella edetään. Pitäisin kuitenkin hyvin tärkeänä, että nettiäänestyksellä olisi hyvin laaja, yli hallituksenkin ulottuva poliittinen ja yhteiskunnallinen hyväksyntä, koska kyse on ehkä suurimmasta muutoksesta 110-vuotiseen vaalijärjestelmäämme.

Lopuksi: Nettiäänestyksen käyttöönoton jälkeenkin kansalaisten tulee voida luottaa vaalijärjestelmään. Luottamuksen rakentaminen nettiäänestykseen onkin ehkä kaikkein keskeisin edellytys sen käyttöönotolle. Luottamusta voidaan yrittää edistää muun muassa rakentamalla järjestelmä alusta pitäen ns. täysin avoimella lähdekoodilla, joka on kenen tahansa tarkistettavissa ja auditoitavissa. Luulen kuitenkin, että kaikista teknisistä innovaatioista huolimatta nettiäänestyksen yhdeksi perusominaisuudeksi tulee jäämään se, että äänestäjän on vain luotettava siihen, että se toimii niin kuin on luvattu.

_______________________________

Kirjoittaja toimii vaalijohtajana oikeusministeriön demokratia-, kieli- ja perusoikeusasioiden yksikössä.