Hyppää sisältöön
Media

Oikeusministeri Antti Häkkäsen puhe kuluttajansuojan kehittämisestä National Consumer Dialogue -tilaisuudessa 1.6.2018

oikeusministeriö
Julkaisuajankohta 1.6.2018 12.53
Puhe

Hyvät kuulijat,

Nyt on juuri oikea aika kokoontua keskustelemaan EU:n kuluttajansuojan tulevaisuudesta ja siitä, mitä Suomi ja suomalaiset EU:lta tällä sektorilla odottavat. Olen erityisen tyytyväinen siitä, että EU:n komissio on loppukaudellaan päättänyt merkittävästi panostaa kuluttajansuojalainsäädännön uudistamiseen.   Osana New Deal for Consumers–hanketta päätimme yhteistyössä komission kanssa järjestää tämän tilaisuuden kansalaisten ja etujärjestöjen kuulemiseksi kuluttajansuojaan liittyvistä kysymyksistä. EU-työssä on jatkuvasti pystyttävä parantamaan lainvalmistelun avoimuutta.

Kuten muissa Pohjoismaissa, meillä on Suomessa pitkät perinteet kuluttajansuojan alalla. Kuluttajansuojalakimme täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Saman aikaisesti perustettiin myös viranomaiset kuluttajansuojalainsäädännön valvomiseksi ja kuluttajariitojen ratkaisemiseksi. Olemme vieneet kansallista linjaamme myös EU:hun, kun Amsterdamin sopimusta koskevissa neuvotteluissa Suomi oli vaikuttamassa siihen, että Euroopan yhteisön tehtäväksi asetettiin nimenomaisesti kuluttajien terveyteen, turvallisuuteen ja taloudellisiin etuihin myötävaikuttaminen sekä tiedonsaantioikeuden ja järjestäytymisoikeuden edistäminen. Merkittävä uudistus oli, että perussopimuksiin kirjattiin velvollisuus ottaa kuluttajansuojaa koskevat vaatimukset huomioon yhteisön muita politiikkoja ja muuta toimintaa määriteltäessä ja toteutettaessa.

Laakereille ei voida kuitenkaan jäädä lepäämään, vaan korkean kuluttajansuojan ylläpitämiseksi on työskenneltävä jatkuvasti. Uudet ilmiöt markkinoilla, kuten alustojen suurempi rooli kuluttajakaupassa ja ns. jakamistalous, edellyttävät sitä, että harkitsemme huolella, onko voimassa oleva lainsäädäntökehikko riittävä vai tarvitsemmeko muutoksia asianmukaisten ja kaikkien osapuolten kannalta kohtuullisten pelisääntöjen turvaamiseksi markkinoilla. Tätä pohdintaa joudumme tekemään jatkuvasti digitaalisen kehityksen edetessä.

Pohdinta näkyy myös tekoina. Juuri näinä päivinä olen asettamassa työryhmän valmistelemaan kuluttajansuojasääntelyn kehittämistä. Taustana tälle työlle on kuluttajaviranomaisten yhteistyötä koskeva EU:n ns. CPC-asetus. Mutta samassa yhteydessä kehitämme myös kansallista sääntelyä muun muassa tehostamalla kuluttajansuojan valvontaa ja parantamalla palveluja koskevaa kuluttajansuojasääntelyä.

Haluan tässä yhteydessä korostaa, että tavoitteena EU:ssa tulisi olla eri tuotteita koskevan sektorilainsäädännön sijasta yleinen kaikkien tavaroiden ja palveluiden tarjoamista koskeva kuluttajansuojalainsäädäntö, jota vain välttämättömiltä osin täydennettäisiin sektorikohtaisella lainsäädännöllä. Nykyisin EU-lainsäätäjä toimii päinvastaisen logiikan mukaisesti: yleisen lainsäädännön ajatellaan toimivan turvaverkkona erityislainsäädännössä olevien aukkojen osalta. Tämä on osaltaan johtanut EU-säännösten suureen, koko ajan kasvavaan määrään, mitä ei voida pitää kenenkään kannalta hyvänä kehityskulkuna – ei kuluttajien, eikä yritysten.

Tärkeää on myös se, että yksityiskohtien sijaan EU-lainsäädännössä keskityttäisiin enemmän periaatetason sääntelyyn. Periaatteisiin pohjautuva lainsäädäntö mahdollistaisi paremmin sen, että uusiin markkinailmiöihin voidaan ilman lainsäädäntömuutoksia tarvittaessa puuttua joustavasti, jos niistä aiheutuu kuluttajille haittaa.    

Lainsäädännön yksityiskohtaisuutta on näkemykseni mukaan vähennettävä erityisesti tiedonantovelvoitteita koskevien säännösten osalta. Varmistavatko nykyiset EU-säännökset sen, että kuluttajalle annetaan oikea-aikaisesti ja helposti ymmärrettävässä muodossa ne tiedot, jotka ovat kulloinkin olennaisia kuluttajan päätöksenteon kannalta? Onko riskinä se, että kaikkein oleellisin tieto ei erotu riittävästi useita sivuja pitkästä vakiotietolomakkeesta, joka on kirjoitettu juristien kapulakielellä?

On hyvä, että komissio on nyt aloittanut tiedonantovelvoitteiden yksinkertaistamisen. Toivon, että tuleva komissio jatkaa kunnianhimoisesti tätä työtä esim. hinnan ilmoittamista koskevien elinkeinonharjoittajien tiedonantovelvoitteiden osalta. Olemme esimerkiksi laskeneet, että EU:ssa on jo ainakin 13 säädöstä, joissa monenlaisin ja toisistaan poikkeavin sanakääntein kerrotaan, miten elinkeinonharjoittajan pitää hintatieto kuluttajalle ilmoittaa. Tavaran tai palvelun hinta on tietysti se ostajaa usein eniten kiinnostava tieto. Pitäisi olla täysin selvää, että se kerrotaan selvästi ja kattaen kaikki kuluttajalta perittävät maksut. Tarvitaanko tähän 13 säädöstä?

Itse kannatan periaatetta ”Vähemmän on enemmän”.

Siis: vähemmän sääntelyä, enemmän täytäntöönpanoa. Tänään koolla oleva joukko kuluttajajärjestöjä, kuluttajaviranomaisia ja elinkeinoelämän edustajia on se joukko, jolla voi olla lainsäädännön yksityiskohtia merkittävämpi rooli siinä, miten kuluttajan oikeudet todellisuudessa toteutuvat. Periaatepohjaisella sääntelyllä yhdistettynä eri toimijoiden väliseen yhteistyöhön saavutettaisiin monesti parempia tuloksia esim. kuluttajainformaation osalta kuin raskaslukuisilla vakiotietolomakkeilla, jotka myös huonosti sopivat digitalisoituvaan toimintaympäristöön.

Hyvät kuulijat,

Suomi tulee toimimaan vuoden 2019 jälkipuoliskolla EU:n puheenjohtajamaana. Meidän linjamme EU:ssa on integraatiota ja sisämarkkinoita edistävä, avoimuutta ja vuoropuhelua rakentava, hyvään sääntelyyn pyrkivä ja kansalaisten oikeudet turvaava linja. Tulemme osaltamme tarvittaessa viemään eteenpäin myös New Deal for Consumers–pakettia, koska uskomme sen hyviin tavoitteisiin. Kansalliset konsultaatiomme sekä neuvoston piirissä käydyt ensimmäiset keskustelut ovat jo osoittaneet, että ehdotuksista on keskusteltava perusteellisesti. Neuvottelujen aikana pitää pystyä varmistamaan, että ehdotuksilla saavutetaan asetetut tavoitteet ja että ne tarkoituksenmukaisella tavalla täydentävät olemassa olevaa lainsäädäntökehikkoa.

Hyvät kuulijat,

toivon, että panelistit ja yleisön jäsenet halutessaan esittävät tänään näkemyksiään myös siitä, mitä ne pitävät kuluttajansuojan sektorilla tärkeänä edistää Suomen puheenjohtajuuskaudella. Itselläni on mielessäni yksi aihe, koska eräs kansallinen prioriteettimme on tekoälyn käyttöönoton edistäminen. Aihe on laaja sisältäen myös kuluttajansuojan näkökulmasta olennaisia kysymyksiä. Ilman kuluttajien luottamusta ja elinkeinonharjoittajien kokemaa oikeusvarmuutta uusien teknologioiden käyttöönotto voi jäädä puolitiehen. Myös tämä aihe tulee epäilemättä olemaan esillä EU-pöydissä Suomen pj-kaudella.

Toivotan kaikille antoisia keskusteluja.

Sivun alkuun