Avopuolison suojaa avoliiton purkautumiseen liittyvässä omaisuuden jaossa tarpeen parantaa
Oikeusministeriössä on valmistunut muistio, jossa arvioidaan avoliiton purkautumiseen liittyviä varallisuusoikeudellisia ongelmia sekä mahdollisuuksia ratkaista niitä lainsäädännön keinoin. Muistiossa ehdotetaan ongelmien ratkaisemiseksi lainsäädäntöä, jolla pyrittäisiin turvaamaan avopuolisoiden vähimmäissuoja omaisuuden jaossa.
Tällä hetkellä ei ole erityislainsäädäntöä, joka nimenomaisesti sääntelisi avopuolisoiden keskinäisiä varallisuussuhteita. Käytännössä niihin sovelletaan samoja säännöksiä ja periaatteita, joita sovelletaan myös toisilleen vieraiden henkilöiden välisiin varallisuussuhteisiin.
Lausuntokierrokselle lähteneessä muistiossa korostetaan, että mahdollisesta uudesta sääntelystä huolimatta avioliittoon ja rekisteröityyn parisuhteeseen liittyvät oikeusvaikutukset takaavat osapuolille edelleen olennaisesti vahvemman oikeudellisen turvan kuin avoliitto ja siihen rinnastettava parisuhde.
Taloudellinen yhteisyys huomioon omaisuuden jaossa
Avioliittolain omaisuuden ositusta avioerossa koskevat normit ottavat huomioon sen, että osapuolten välillä on avioliiton tai rekisteröidyn parisuhteen aikana vallinnut taloudellinen yhteisyys. Yhteisen talouden hyväksi annetut panokset koituvat osituksessa molempien hyväksi.
Avoliiton päättyessä lähtökohtana on, että kummallakin on oikeus pitää se omaisuus, jonka hän omistaa. Omistuksen perusteella tapahtuvajako ei kuitenkaan aina johda oikeudenmukaiseen tulokseen, sillä silloin ei voida ottaa riittävästi huomioon sitä, että avopuolisoiden välillä on avoliiton aikana vallinnut taloudellinen yhteisyys. Erityisesti irtaimen omaisuuden osalta erotilanteessa voi myös olla käytännössä mahdotonta selvittää, kumpi osapuoli omaisuuden on alun perin hankkinut.
Muistion mukaan avopuolisoiden osalta tulisi avioliittolakia vastaavasti säätää ns. yhteisomistusolettaman sisältävä säännös. Tällöin irtain omaisuus, josta ei voida selvittää, kummalle osapuolelle se kuuluu, olisi katsottava yhteiseksi omaisuudeksi. Säännöksen avulla tavanomainen koti-irtaimisto voitaisiin usein katsoa yhteiseksi omaisuudeksi.
Lisäksi tulisi säätää avopuolison oikeudesta hyvitykseen yhteistalouden hyväksi antamistaan panoksista, jos omaisuuden jako omistussuhteiden perusteella johtaisi siihen, että avopuoliso saisi perusteetonta etua toisen kustannuksella.
Asunnon tarpeessa olevalle suoja sekä avio- että avoliiton purkautuessa
Avopuolisoiden yhteisesti omistaman asunnon jakamiseen sovelletaan nykyisin yhteisomistuslain säännöksiä. Jos osapuolet eivät eron jälkeen pääse sopimukseen siitä, että toinen osapuoli lunastaa toisen omistaman osuuden asunnosta, ainoaksi keinoksi saada omaisuus jaettua jää yhteisomistussuhteen purkaminen myymällä asunto. Asunnon tarvetta ei näin ollen voida ottaa jaossa huomioon.
Suomessa ei ole edes aviopuolisoiden osalta voimassa säännöksiä, joiden mukaan aviopuolisoiden omaisuuden osituksessa voitaisiin ottaa huomioon se, kumpi puolisoista tarvitsee enemmän yhteisenä kotina käytettyä asuntoa.
Muistion mukaan tulisi ensisijaisesti selvityttää tarvetta säätää asunnon tarpeen huomioon ottamisesta avioliiton purkautuessa suoritettavassa osituksessa. Tämä voitaisiin toteuttaa esimerkiksi siten, että enemmän tarpeessa olevalla puolisolla olisi laissa säädetyin edellytyksin oikeus osituksessa saada yhteisenä kotina käytetty asunto sisällytetyksi hänelle osituksessa tulevaan omaisuuteen.Tässä yhteydessä voitaisiin harkita vastaavanlaisen tai rajoitetumman suojan ulottamista koskemaan myös avopuolisoita.
Pesänjakajan määrääminen mahdolliseksi myös avoliiton omaisuuden jakoon
Avioliiton tai rekisteröidyn parisuhteen purkamiseen liittyvää omaisuuden ositusta varten tuomioistuin voi määrätä pesänjakajan. Avoliiton purkautuessa pesänjakajan määrääminen ei sitä vastoin ole mahdollista. Jollei jaosta päästä sopimukseen, omistusoikeutta koskevat riidat ja muut omaisuuden jakoon liittyvät kysymykset on ratkaistava oikeudenkäynnissä käräjäoikeudessa.
Muistion mukaan pesänjakajan määrääminen olisi tehtävä mahdolliseksi myös toimittamaan avopuolisoiden omaisuuden erottelu ja ratkaisemaan mahdolliset hyvitysvaatimukset.
Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli vuonna 2004 kaikkiaan noin 1,4 miljoonaa perhettä. Näistä avopareja oli noin 290 000 eli 20,4 prosenttia. Noin 110 000 avoliittoperheessä eli avopuolisoiden ohella yksi tai useampi lapsi. Avoliittoperheet ovat yleistyneet nopeasti 1970-luvulta alkaen.
Lisätietoja:
lainsäädäntöneuvos Tuomo Antila, puh. (09) 1606 7716 (sähköposti: [email protected])