Kansalaisjärjestöstrategia synnyttää osallisuutta prosessina ja päätöksenä
Järjestöjen osallistuminen julkiseen päätöksentekoon kantaa kauas, sillä osallisuuden lisääminen syventää julkisen hallinnon ja järjestöjen välistä suhdetta. Oikeusministeriö valmistelee kansalaisjärjestöstrategiaa, jonka valmistelussa on kuunneltu laajasti järjestöjä. Kansalaisjärjestöstrategian valmistelijat muistuttavat kumppanuuden merkityksestä päätöksenteossa.
Kukaan meistä ei voi yksin vaikuttaa toiminnallaan kaikkiin niihin tekijöihin, joilla ratkaisemme monimutkaisia asioita yhteiskunnassa. Toimivassa demokratiassa tarvitsemme yhteistyötä julkisen hallinnon, järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa. Valmistelemme parhaillaan strategiaa, joka tähtää kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten ja osallisuuden kehittämiseen.
Strategian ytimessä on julkisen hallinnon ja järjestöjen välinen suhde. Julkinen hallinto on Suomessa perinteisesti tukenut kansalaisyhteiskuntaa. Kansalaisyhteiskunnan toimintaan osallistuminen taas lisää monin tavoin ihmisten hyvinvointia, osallisuutta ja luottamusta. Järjestöt edistävät kaikkialla Suomessa monia arvokkaita asioita, mikä tukee muun muassa yhteiskunnan kriisinkestävyyttä.
Sitra kehottaa julkista hallintoa avaamaan päätöksentekoa ja pohtimaan osallisuuteen liittyviä tavoitteitaan. Maaliskuun lopussa julkaistussa kirjoituksessa kuvataan hallinto-osallisuutta, jota voidaan syventää päätöksenteon edetessä aloitteista arviointiin ja tiedosta toimintaan.
Osallisuus on vuorovaikutusta ja odotustenhallintaa
Sitran kuvaama hallinto-osallisuus on yksi tapa vaalia julkisen hallinnon ja järjestöjen välistä suhdetta. Kerromme strategian valmistelusta kaksi esimerkkiä, joiden toivomme herättävän keskustelua suhteestamme päätöksentekoon ja laajemmin järjestöihin.
Järjestöt ovat monimuotoisia ja monessa suhteessa hyvin erilaisia keskenään. Haluamme lisätä ymmärrystä siitä, miten strategian ratkaisut vaikuttavat erilaisiin järjestöihin. Samalla on ilmeistä, ettei strategiasta voi muodostua kaikille järjestöille yhteistä ratkaisua eivätkä kaikki järjestöjen yksityiskohtaiset toiveet näy siinä.
Järjestöillä on paljon odotuksia nyt valmisteltavaa strategiaa kohtaan. Sen odotetaan vastaavaan isossa kuvassa siihen, mikä järjestöjen rooli on tulevaisuudessa osana suomalaista yhteiskuntaa. Järjestöt kaipaavat myös lisää osallistumismahdollisuuksia päätöksentekoon. Toisaalta huoli on kova kylätalon suuresta sähkölaskusta tai vapaaehtoisten jaksamisesta. Keskustelimme odotuksista ja huolista maaliskuussa kansalaisjärjestöakatemiassa, joka on yksi hyväksi havaittu vuorovaikutustapa.
Tietoon perustuva arviointi tuottaa parempia prosesseja ja päätöksiä
Käymme strategiaa toteuttaessamme kansalaisyhteiskuntapoliittista keskustelua, joka lisää yhteistä ymmärrystä järjestöjen toimintaedellytysten ja osallisuuden kehittämisestä sekä kansalaisyhteiskunnan tilasta ja tulevaisuudesta. Järjestöillä ja julkishallinnolla olevan tiedon yhdistäminen tukisi tässä keskustelussa. Kuulemme järjestöjä usein tapauskohtaisesti. Jos kuulemisten tietoja koottaisiin yhteen analysoitavaksi ja raportoitavaksi, tekisimme järjestöjen asiantuntemusta näkyväksi ja osoittaisimme julkisen hallinnon ja järjestöjen välisen suhteen kehittymistä ja jatkuvuutta yksittäisiä tapauksia laajemmin.
Virkahenkilöiltä on lupa odottaa osaamista ja osallisuustekoja. Vain siten tiedämme, tunnemmeko toisemme niin hyvin, että osaamme vahvistaa toistemme tahtoa toimia.
Kirjoittajat
Mikko Lehtonen ja Maria Wakeham-Hartonen valmistelevat oikeusministeriössä kansalaisjärjestöstrategiaa ja sen toimeenpanosuunnitelmaa yhdessä poikkihallinnollisen työryhmän kanssa. Strategia on tarkoitus antaa valtioneuvoston periaatepäätöksenä kevään 2024 aikana.