Riita-asioille ehdotetaan uudenlaista tuomioistuinsovittelua
Työryhmä ehdottaa uuden riita-asioiden sovittelumenettelyn luomista tuomioistuimiin. Tuomioistuinsovittelu olisi vaihtoehto oikeudenkäynnille. Se olisi vapaamuotoisempaa ja joustavampaa kuin nykyinen oikeudenkäynnin yhteydessä tapahtuva sovittelu. Tarkoituksena olisi ensisijaisesti tukea osapuolten omia sovintopyrkimyksiä eikä välttämättä tähdätä tiukasti lain mukaiseen ratkaisuun.
Sovittelutyöryhmä luovutti ehdotuksensa riita-asioiden sovittelujärjestelmän kehittämisestä tänään oikeusministeri Johannes Koskiselle.
Työryhmä ehdottaa, että tuomioistuin voisi ohjata käsiteltäväksi tulevia riita-asioita sovitteluun. Sovittelu voisi alkaa myös osapuolten tekemän hakemuksen perusteella. Nykyisin ei ole mahdollista hakea tuomioistuimelta pelkkää sovittelua, vaan sovittelu tapahtuu osana normaalia riita-asian oikeudenkäyntiä.
Edellytyksenä sovittelulle olisi, että kiistan molemmat osapuolet haluavat sitä. Sovittelijoina toimisivat yleensä kyseisen tuomioistuimen tuomarit. Myös muu henkilö voisi osapuolten suostumuksella olla sovittelijana lähinnä silloin, kun asiassa tarvitaan jonkin tietyn erityisalan asiantuntemusta.
Sovitteluun soveltuisivat esimerkiksi sopimuksiin, perhe- ja perintöoikeudellisiin suhteisiin tai vahingonkorvaukseen liittyvät riita-asiat. Rikosasioiden sovittelua työryhmä ei ole käsitellyt, sillä sitä koskevia ehdotuksia valmistellaan rikos- ja riita-asioiden sovittelun valtakunnallistamista koskevassa sosiaali- ja terveysministeriön hankkeessa.
Uuteen sovittelumenettelyyn tulisi todennäköisesti asioita, joita ei nykyisin panna vireille oikeudenkäyntikulujen vuoksi. Sovittelusta perittäisiin hakemusmaksu kaikkein pienimpien asioiden karsimiseksi. Esimerkiksi pienet kuluttajansuojaan liittyvät riita-asiat käsiteltäisiin jatkossakin lähinnä kuluttajaneuvonnassa.
Sovittelu olisi osapuolille edullista
Sovittelu olisi osapuolille edullista, koska yhteiskunta maksaisi sovittelijana toimivan tuomarin palkan. Sovittelussa ei voisi joutua maksamaan vastapuolen kuluja kuten oikeudenkäynnissä. Usein osapuolet kykenisivät hoitamaan asiaa itse, mutta myös avustajaa saisi käyttää. Oikeusapua sovitteluun voitaisiin myöntää, jos hakija täyttää oikeusavun saamisen edellytykset ja avustajan käyttö on asian laadun takia tarpeen.
Sovittelijalla välittävä rooli
Työryhmä korostaa, että sovittelijan rooli olisi nimenomaan välittävä ja osapuolten näkemyksiä yhteen sovitteleva. Hänen ei kuuluisi tehdä ratkaisuehdotuksia, elleivät osapuolet sitä halua.
Sovittelu poikkeaisi oikeudenkäynnistä muun muassa siten, että sovittelija saisi neuvotella toisen osapuolen kanssa vastapuolen läsnä olematta. Myös osapuolten tarkoituksenmukaisena pitämä sovinto olisi mahdollinen, vaikka asia voisi lain nojalla ratketa eri tavalla.
Sovinnon sisältö kirjoitettaisiin aina asiakirjaksi. Se olisi pätevä osapuolten välisenä sopimuksena, jos asiasta myöhemmin syntyisi uutta kiistaa. Jos osapuolet haluavat, että sovinto on täytäntöönpanokelpoinen, se voitaisiin sovittelun yhteydessä vahvistaa. Vahvistetun sovinnon perusteella voitaisiin esimerkiksi sovittu korvaus periä ulosotossa.
Sovittelun voisi keskeyttää
Riidan osapuoli voisi milloin hyvänsä ilmoittaa lopettavansa sovittelun. Tuomioistuinsovittelu loppuisi myös, jos sovittelija päättää, ettei sitä kannata jatkaa.
Sovittelun keskeydyttyä olisi mahdollista käsitellä asia oikeudenkäynnissä. Sovittelijana toiminut tuomari ei silloin saisi olla tuomarina, jottei voitaisi epäillä hänen saamiensa luottamuksellisten tietojen vaikuttavan asian ratkaisuun. Jos sovinto olisi vahvistettu, ei oikeudenkäynti samassa asiassa enää olisi mahdollinen.
Tuomioistuinsovittelu koskisi ennen kaikkea käräjäoikeuksia. Myös hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa voitaisiin sovitella vireillä olevaa asiaa.
Yleisö ei saisi olla läsnä sovittelussa
Tuomioistuinsovittelun julkisuus osoittautui ehdotusta valmisteltaessa hankalimmaksi yksittäiseksi kysymykseksi. Työryhmä päätyi ehdotuksessaan siihen, että sovittelu toimitettaisiin yleensä luottamuksellisesti yleisön läsnä olematta. Asiakirjojen, diaaritietojen ja vahvistettujen sovintojen osalta noudatettaisiin yleisiä säännöksiä asiakirjojen julkisuudesta.
Perusteluna työryhmä toteaa, että sovittelun onnistuminen edellyttää luottamuksellista käsittelyä. Myös kansainvälinen vertailu osoittaa, että vastaavat sovittelut tapahtuvat yleensä luottamuksellisesti. Koska sovittelu ei ole oikeudenkäynti, vaan tuomioistuimen muuta palvelutoimintaa, sen julkisuutta voidaan arvioida samoilla perusteilla kuin hallintotoiminnan julkisuutta. Hallinnossa asioita käsitellään ja ratkaistaan melko yleisesti niin, ettei yleisövoi olla läsnä.
Työryhmän mietintöön liittyvän eriävän mielipiteen mukaan sovittelumenettelyn pitäisi olla julkista, koska tuomioistuinten toiminnan julkisuus on tärkeä ja yleisesti hyväksytty periaate.
Sovittelu oikeudenkäynnin yhteydessä säilyisi nykyisellään
Uusi tuomioistuinsovittelu ei aiheuttaisi muutoksia nykyiseen sovinnon edistämiseen, joka tapahtuu riita-asian oikeudenkäynnin alkuvaiheessa.
Nykyisin käräjäoikeuksissa yli 30 prosenttia riita-asioista päättyy sovintoon. Sovintojen lisääntymisen on arvioitu johtuvan muun muassa siitä, että kustannuksia säästyy ja asianosaisten välit säilyvät parempina.
Lisätietoja:
työryhmän puheenjohtaja, laamanni Teuri Brunila, puh. (02) 272 5511, [email protected]
erityisasiantuntija Sakari Laukkanen (09) 1606 7568, [email protected]