Uusi hallintolaki voimaan vuonna 2004

Perustuslain mukaisesti hallintolakiin otetaan myös hyvää hallintoa koskevat perussäännökset. Sellaisia ei sisälly nykyiseen lainsäädäntöön.

Hyvän hallinnon perusteet edellyttävät, että viranomainen kohtelee hallinnossa asioivia tasapuolisesti ja käyttää toimivaltaansa vain lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on lisäksi oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Kansalaisten tulee voida luottaa siihen, että viranomainen toimii oikein ja sen tekemät päätökset ovat pysyviä.

Asiakasnäkökulma keskeisemmäksi

Viranomaisten neuvontavelvollisuutta laajennetaan. Viranomaisen on annettava toimivaltansa rajoissa asiakkailleen tarpeen mukaan hallintoasian hoitamiseen liittyvää maksutonta neuvontaa. Nykyisin laki velvoittaa viranomaisia antamaan vain menettelyä koskevia neuvoja. Käytännössä ero menettelyä ja itse asian hoitoa koskevien neuvojen välillä ei kuitenkaan ole ollut selvä.

Lisäksi viranomaisella on velvollisuus vastata asiointia koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin sekä pyrkiä opastamaan asiakas tarvittaessa toimivaltaiseen viranomaiseen.

Laissa edellytetään asian käsittelemistä ilman aiheetonta viivytystä. Asianosaiselle on hänen pyynnöstään annettava arvio siitä, kuinka kauan asian käsittely kestää.

Asiointi ja asian käsittely viranomaisessa on pyrittävä järjestämään sekä asiakkaan että viranomaisen kannalta mahdollisimman helpoksi ja joustavaksi sekä kustannuksia säästäen. Lakiin otetaan myös säännös viranomaisilta edellytettävästä hyvästä kielenkäytöstä.

Asianosaisten oikeusasema selkeämmäksi

Uusi laki selkeyttää muutenkin asianosaisten oikeuksia ja viranomaisen velvollisuuksia. Uudistuksella pyritään tukemaan sitä, että ihmiset voivat itse hoitaa omat hallintoasiansa.

Uudessa laissa määritellään asianosaisen käsite. Asianosainen on se, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee. Hän voi olla hallintopäätöksen välitön kohde tai muu henkilö, jonka oikeusasemaan asiassa tehtävä päätös saattaa välillisesti vaikuttaa. Kuten nykyisinkin, 15 vuotta täyttäneellä alaikäisellä ja hänen huoltajallaan on kummallakin oikeus käyttää puhevaltaa alaikäistä tai hänen oikeuttaan tai etuaan koskevassa asiassa.

Asianosaisten kuulemista koskevia säännöksiä täsmennetään. Viranomainen ei enää voi päätöksenteon kiireellisyyteen vedoten jättää kuulematta asianosaista. Asianosaiselle tulee ilmoittaa kuulemisen tarkoitus ja selityksen antamiselle varattu määräaika. Tarvittaessa on yksilöitävä, mistä seikoista selitystä pyydetään.

Asianosainen voi esittää nykyistä useammin asiansa myös suullisesti, jos se on tarpeen asian selvittämiseksi ja kirjallinen menettely tuottaa hänelle kohtuuttomia vaikeuksia. Asianosaisten oikeuksia täsmennetään myös ottamalla lakiin säännökset menettelystä viranomaisen suorittamassa katselmuksessa ja tarkastuksessa.

Hallintopäätös on annettava kirjallisesti. Päätösten perusteluvelvollisuutta koskevia poikkeuksia supistetaan. Lakiin otetaan myös valitusosoitusta koskevat säännökset.

Lain soveltamisala laajenee

Uutta lakia sovelletaan valtion viranomaisiin, kunnallisiin viranomaisiin, itsenäisiin julkisoikeudellisiin laitoksiin, kuten Kansaneläkelaitokseen, eduskunnan virastoihin ja tasavallan presidentin kansliaan.

Lakia sovelletaan myös valtion liikelaitosten sekä julkisoikeudellisten yhdistysten ja yksityisten hoitamiin julkisiin hallintotehtäviin eli välilliseen julkiseen hallintoon. Aikaisemmin hallintomenettelylainsäädännön soveltaminen välillisessä julkisessa hallinnossa on edellyttänyt, että asiasta säädetään erikseen.

Uutta lakia sovelletaan myös hallintosopimuksiin. Niillä tarkoitetaan sopimuksia julkisen hallintotehtävän hoitamisesta tai sopimuksia, jotka liittyvät julkisen vallan käyttöön. Hallintosopimusta tehtäessä tulee noudattaa hyvän hallinnon perusteita. Lisäksi sopimusten valmistelussa on turvattava niiden henkilöiden oikeudet, joita sovittava asia koskee.

Lain soveltamisalaa selkeytetään suhteessa hallintokanteluihin. Lakia ei sovelleta oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen toimintaan, ellei siitä erikseen toisin säädetä. Muiden viranomaisten käsittelemissä hallintokanteluasioissa on sen sijaan otettava huomioon hyvän hallinnon perusteet sekä turvattava niiden henkilöiden oikeudet, joita asia välittömästi koskee.

Sähköisestä asioinnista ja sähköisestä tiedoksiannosta säädetään erikseen laissa sähköisestä viranomaisasioinnista, joka tuli voimaan 1. helmikuuta 2003.

Esteellisyyssäännökset uudistuvat

Hallintolaki sisältää nykyistä kattavammat ja johdonmukaisemmat säännökset virkamiehen esteellisyydestä. Esteellisyysperusteisiin ei kuitenkaan ole tehty muutoksia. Esteellinen virkamies ei saa osallistua asian käsittelyyn eikä olla läsnä sitä käsiteltäessä.

Esteellisyyssäännösten mukainen lähisukulaisten piiri täsmennetään vastaamaan äskettäin uudistetuissa tuomareiden esteellisyyttä koskevissa säännöksissä tarkoitettuja läheisiä.

Lakiin lisätään myös säännökset esteellisyyden ratkaisemisesta. Yleensä virkamies ratkaisee itse kysymyksen esteellisyydestään. Monijäsenisessä toimielimessä, kuten kunnan lautakunnassa, jäsen tai muu läsnäoloon oikeutettu saa kuitenkin osallistua esteellisyyttään koskevan asian käsittelyyn vain, jos toimielin ei ilman häntä ole päätösvaltainen eikä tilalle saada esteetöntä jäsentä ilman huomattavaa viivytystä.

Esteellisen virkamiehen tilalle tulee määrätä esteetön virkamies. Esteellinen virkamies saa kuitenkin käsitellä sellaisen kiireellisen asian, jonka ratkaisuun esteellisyys ei voi vaikuttaa.

Tiedoksiantovelvollisuus laajenee

Tiedoksiantovelvollisuutta laajennetaan siten, että viranomaisen on annettava päätöksensä tiedoksi asianosaisen ohella myös muulle viranomaisen tiedossa olevalle, jolla on oikeus hakea siihen oikaisua tai muutosta valittamalla.

Uuden lain mukaan tiedoksianto voidaan yleensä toimittaa tavallisella kirjeellä. Todisteellisten tiedoksiantotapojen käyttö rajoitetaan koskemaan sellaisia velvoittavia päätöksiä, joiden tiedoksisaannista alkaa kulua muutoksenhakuaika tai muu vastaanottajan oikeuteen vaikuttava määräaika. Todisteellisia tiedoksiantotapoja ovat saantitodistusmenettely, haastetiedoksianto ja asiakirjan henkilökohtainen luovuttaminen. Myös sijaistiedoksianto luetaan todisteelliseksi tiedoksiannoksi.

Yleistiedoksiantoa voidaan käyttää silloin, jos tiedoksiantoa ei voida edellä tarkoitetuilla tavoilla toimittaa. Sama koskee tilanteita, joissa asiakirja on annettava tiedoksi yli 30 henkilölle tai kun vastaanottajien lukumäärää ei tiedetä.

Virheiden korjaaminen joustavammaksi

Uuden lain mukaan viranomainen voi itse korjata päätöksessä olevan asiavirheen lisäksi myös menettelyvirheen. Menettelyvirheellä tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että päätös on tehty väärässä kokoonpanossa taikka kuulemisessa tai päätöksen perustelemisessa on virhe. Uudistus nopeuttaa ja yksinkertaistaa selvien virheiden korjaamista ja vähentää muutoksenhakutarvetta.

Virheen korjaaminen asianosaisen vahingoksi edellyttää kuitenkin aina hänen suostumustaan, jollei virhe ole ilmeinen ja asianosaisen omasta menettelystä aiheutunut. Nykyisen lain tapaan korjaaminen voisi koskea myös kirjoitus- tai laskuvirhettä. Virheiden korjaamismahdollisuuksille säädetään viiden vuoden määräaika.

Lisätietoja:
lainsäädäntöjohtaja Matti Niemivuo, puh. (09) 1606 7690, [email protected]
erityisasiantuntija Marietta Keravuori, puh. (09) 1606 7707, [email protected]

Hallituksen esitys 72/2002 ja muut eduskuntakäsittelyyn liittyvät asiakirjat: www.eduskunta.fi