Kansainvälinen oikeusapu siviiliasioissa

 

Tässä osassa kerrotaan oikeusavusta siviiliasioissa. Siviiliasialla tarkoitetaan yksityisoikeudellista hakemus- tai riita-asiaa. Toisin sanoen rikos- tai hallintoasiat eivät ole siviiliasioita.

Kansainvälinen oikeusapu on oikeusviranomaisten välistä yhteistyötä sellaisessa käsiteltävänä olevassa asiassa, jolla on rajat ylittäviä ulottuvuuksia. Kansainvälisen oikeusavun tarpeen aiheuttaa tavallisimmin se, että oikeudenkäynnin vastaaja tai todistaja asuu ulkomailla. Perinteisiä oikeusavun muotoja ovat siten asiakirjojen tiedoksianto, todisteiden vastaanotto ja ns. lakitiedustelut vieraan valtion lainsäädäntöä koskien. Nykyisin myös oikeusviranomaisten välinen yhteistyö rajat ylittävissä perheasioissa on lisääntynyt.

Useimmiten oikeusavun pyytäminen ja sen antaminen perustuu kansainvälisiin instrumentteihin. Keskeisiä toimijoita oikeudellisen yhteistyön alalla ovat Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssi, Euroopan unioni, Euroopan neuvosto sekä Yhdistyneet Kansakunnat. Kansainväliset instrumentit voivat olla joko monenvälisiä yleissopimuksia, alueellisia sopimuksia tai kahdenvälisiä sopimuksia. EU-valtioiden välillä yhteistyö perustuu useimmiten EU-asetuksiin. Nämä instrumentit velvoittavat niihin kuuluvia valtioita antamaan pyytävän valtion viranomaisille oikeusapua sovittujen edellytysten täyttyessä. Sopimuksissa ja asetuksissa on myös luotu yhtenäiset menettelytavat pyyntöjen tekemiselle ja niiden toimittamiselle, mikä helpottaa ja nopeuttaa avun saamista. Sopimusten ja asetusten määräyksillä lisätään samalla oikeudenkäynnin asianosaisten oikeusturvaa. Toisaalta oikeusapua voidaan monissa tapauksissa antaa maan kansallisen lainsäädännön tai jopa pelkän kansainvälisen kohteliaisuuden nojalla.

Pohjoismaiden ja EU-valtioiden kesken pyynnöt kulkevat pääsääntöisesti suoraan oikeusapua pyytävän valtion toimivaltaiselta viranomaiselta vastaanottavan valtion toimivaltaiselle viranomaiselle. Muiden maiden välillä pyynnöt kulkevat useimmiten keskusviranomaisten välillä.

Kansainvälisen yhteistyön toteuttamisessa erityinen asema on oikeusministeriöllä, joka toimii useiden kansainvälisten sopimusten keskusviranomaisena. Sen tehtävänä on lähettää ja vastaanottaa oikeusapupyyntöjä niissä tapauksissa, joissa suora yhteydenpito viranomaisten välillä ei ole sallittu. Lisäksi keskusviranomainen seuraa kansainvälisten sopimusten kehittymistä sekä ohjaa ja kouluttaa sopimusten soveltamisessa. Keskusviranomaisen työ perustuu paljolti aktiiviseen toimintaan alan verkostoissa ja työryhmissä.