Suomen ja ruotsin kieli

Suomen viralliset kielet, eli kansalliskielet, ovat suomi ja ruotsi. Suomen kieli on maan eniten käytetty kieli. Ruotsia puhuvat suomalaiset asuvat pääasiassa rannikkoseudulla, mutta ruotsinkielisiä vähemmistöjä on myös sisämaan suurissa kaupungeissa. Suomessa on kuntia, joissa suomenkieliset ovat vähemmistössä ja kuntia, joissa ruotsinkieliset ovat vähemmistössä.

Perustuslain mukaan julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan. Tämä ei tarkoita vain muodollista, vaan tosiasiallista yhdenvertaisuutta. Kielellisiä oikeuksia koskevaa perusoikeussäännöstä täydentävät monet muut perustuslain säännökset. Kielellisten oikeuksien toteutuminen on usein edellytys muiden perusoikeuksien toteutumiselle, esimerkkinä voidaan mainita oikeussuojan, sivistyksellisten oikeuksien, osallistumisoikeuksien sekä sosiaalisten oikeuksien toteutuminen.

Kielilaki ja virkamiesten kielitaitolaki

Kielilaki

Kielilaissa säädetään tarkemmin perustuslaissa säädetyistä kielellisistä oikeuksista. Laki koskee suomen ja ruotsin kieltä. Tavoitteena on, että yksilön kielelliset oikeudet toteutetaan ilman, että niihin tarvitsee erikseen vedota. Suomessa viranomaiset ovat joko yksikielisiä tai kaksikielisiä. Valtion viranomaisessa ja kaksikielisessä kunnallisessa viranomaisessa jokaisella on oikeus käyttää suomea tai ruotsia. Viranomaisen on lisäksi järjestettävä asiassa kuultavalle mahdollisuus tulla kuulluksi omalla kielellään, suomeksi tai ruotsiksi. Vastaavasti kaksikielisen viranomaisen tulee palvella yleisöä suomeksi ja ruotsiksi sekä tiedottaa molemmilla kielellä.

Kielilaki ei koske Ahvenanmaata, vaan sitä koskevat kielisäännökset sisältyvät Ahvenanmaan itsehallintolakiin. Ahvenanmaan itsehallintolaissa on säännökset maakunnan ruotsinkielisestä asemasta sekä yksilön oikeudesta käyttää suomea maakunnassa toimivassa tuomioistuimessa ja muussa valtion viranomaisessa. Lisäksi itsehallintolaki sisältää säännöksiä muun muassa valtion ja maakunnan viranomaisten välisestä kirjeenvaihtokielestä.

Kielitaitolaki

Virkamiesten kielitaidosta säädetään kielitaitolaissa. Henkilöstön rekrytoinnissa on kiinnitettävä huomiota tehtävän edellyttämään tosiasialliseen kielitaitoon. Valtion virkamiehille voidaan asettaa kielitaitovaatimuksia vain lailla tai asetuksella. Kunnat ja kuntayhtymät päättävät itse henkilöstönsä kielitaitovaatimuksista. Opetushallitus vastaa kielitutkinnoista.

Valtioneuvoston kansalliskieliverkosto

Kansalliskieliyhteyshenkilöistä koostuva verkosto edistää kieliasioihin liittyvää yhteydenpitoa ja tiedonvaihtoa eri hallinnonalojen ja viranomaisten välillä. Verkosto laatii toimikaudelleen kielellisten oikeuksien edistämiseksi ja kehittämiseksi toimintasuunnitelman, jossa pääpainona ovat kansalliskielet. Valtioneuvoston kansalliskieliverkoston jäsenet koordinoivat oman ministeriönsä osalta verkoston tehtäviin liittyviä kokonaisuuksia. Verkoston jäseninä ovat ministeriöiden kansalliskieliyhdyshenkilöt sekä asiantuntijat Opetushallituksesta, Suomen Kuntaliitosta sekä Kotimaisten kieltenkeskuksesta. Valtioneuvoston kansalliskieliverkoston valmistelu- ja koordinaatiovastuu on oikeusministeriöllä.