Rikoksen johdosta tapahtuva luovuttaminen

Yleistä

Rikoksen johdosta tapahtuvassa luovuttamisessa on kysymys vieraassa valtiossa rikoksesta epäillyn tai siitä tuomitun henkilön siirtämisestä kyseiseen valtioon oikeudenkäyntiä tai rangaistuksen täytäntöönpanoa varten.

Luovuttamista Suomesta säädellään rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta annetussa laissa (456/1970). Laki sisältää ainoastaan joitakin luovuttamista Suomeen koskevia säännöksiä. Vieraan valtion velvollisuus luovuttaa henkilö sekä siinä noudatettavat muodot ja menettelyt määräytyvät kansainvälisten sopimusten ja vieraan valtion lain mukaisesti.

Euroopan neuvoston jäsenvaltioiden välillä noudatetaan rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevaa yleissopimusta. Yleissopimukseen on liittynyt myös joitakin EN:n ulkopuolisia valtioita, kuten Israel, Korea ja Etelä-Afrikka.

Euroopan unionin jäsenvaltioiden välinen luovuttaminen perustuu eurooppalaista pidätysmääräystä (EAW) koskevaan Suomessa lailla (1286/2003) voimaan saatettuun puitepäätökseen.

Pohjoismaiden (Suomi, Ruotsi, Tanska, Norja ja Islanti) välillä noudatetaan niin ikään lailla (1383/2007) voimaan saatettua pohjoismaista pidätysmääräystä (NAW). Sekä EAW:tä että NAW:tä sovellettaessa luovuttamisesta Suomesta päättää Helsingin käräjäoikeus.

Suomi on lisäksi tehnyt kahdenvälisiä luovuttamissopimuksia muun muassa Yhdysvaltojen, Kanadan ja Australian kanssa.

Menettelystä

Suomi voi luovuttaa rikoksesta epäillyn tai siitä tuomitun henkilön vieraaseen valtioon kansallisen lakinsa nojalla ilman kansainvälisoikeudellisen velvoitteen olemassaoloa. Luovuttaminen on tällöin kuitenkin harkinnanvaraista.

Vastaavasti Suomi voi pyytää rikoksesta epäillyn tai siitä tuomitun luovuttamista Suomeen. Yleensä tällöin edellytetään kansainvälisoikeudellisen velvoitteen olemassa oloa Suomen ja kyseisen valtion väillä.

Luovuttaminen edellyttää tiettyjen vähimmäisedellytysten täyttymistä. Tällaisia ovat esimerkiksi epäillyn rikoksen vakavuusaste, kaksoisrangaistavuus ja tuomitun rangaistuksen pituus.

Kaksoisrangaistavuutta koskeva vaatimus edellyttää teon tai menettelyn olevan säädetty rangaistavaksi kummassakin valtiossa. Yleensä edellytetään lisäksi, että teosta tuomittava enimmäisrangaistus on vähintään yksi vuosi vankeutta. Luovuttaminen rangaistuksen täytäntöönpanoa varten puolestaan edellyttää, että tuomitun rangaistuksen tulee olla vähintään neljä kuukautta vankeutta.

Luovuttamisen esteet liittyvät muun ohella omien kansalaisten luovuttamiseen, poliittisiin rikoksiin, syyteoikeuden olemassaoloon ja luovutettavan henkilön inhimillisiin olosuhteisiin. Suomi ei luovuta omia kansalaisiaan kuin tietyin ehdoin Euroopan unionin jäsenvaltioihin ja pohjoismaihin.

Luovuttamisen seurauksena rikoksesta epäilty tai siitä tuomittu henkilö siirretään sen valtion huostaan, joka luovuttamista on pyytänyt. Luovutuspäätös sitoo luovuttamista pyytäneen valtion viranomaisia. Luovutettu henkilö saadaan asettaa syytteeseen, rangaista tai hänen vapautensa saadaan määrätä menetettäväksi vain niistä teoista, joista hänet oli luovutettu. Näin syntyvää suojaa kutsutaan erityissäännöksi (rule of speciality).

Mikäli luovutettu henkilö halutaan asettaa syytteeseen muista kuin luovutuspäätökseen sisältyvistä teoista, tulee siihen pyytää erikseen luovuttajavaltion suostumus.

Euroopan unionissa ja pohjoismaissa erityissääntöä on rajoitettu tuntuvasti. Täysin vailla merkitystä se ei kuitenkaan ole.

Rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta päättää oikeusministeriö, kun taas EU:n jäsenvaltioiden ja pohjoismaiden välisestä luovuttamisesta päättää syyttäjän esityksestä Helsingin käräjäoikeus.

Lainsäädäntöä ja sopimuksia

Alla mainitut säädökset ja sopimukset löytyvät Finlex-tietopankista.

http://www.finlex.fi/fi/

Laki rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta (456/1970)

Laki rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden pohjoismaiden välillä (1383/2007)

Laki rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä (1286/2003)

Rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskeva eurooppalainen yleissopimus (SopS 32/1971).

Suomen ja Yhdysvaltojen välinen rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskeva sopimus (SopS 15/1980) ja siihen liittyvä pöytäkirja (SopS 4/2010)

Suomen ja Kanadan välinen rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskeva sopimus (SopS 6/1985)

Suomen ja Australian välinen rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskeva sopimus (SopS 24/1985) ja sen muutospöytäkirja (SopS 14/1986)

Suomen ja Hongkongin välinen rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskeva sopimus (SopS 68/2013)