Tuomioiden täytäntöönpano

Tässä osiossa käsitellään vieraassa valtiossa annettujen siviilioikeudellisten tuomioiden (esim. maksutuomioiden) täytäntöönpanoa Suomessa. Sanottujen tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta on olemassa kansainvälisiä sopimuksia, EU-lainsäädäntöä ja kansallista lainsäädäntöä. Sopimukset ja lainsäädäntö voidaan jakaa yleisiin ja erityisaloja koskeviin instrumentteihin. Tässä yhteydessä ei käsitellä erityisalojen, esimerkiksi perhe- tai kuljetusoikeuden alaan kuuluvia järjestelyitä, eikä myöskään erityisalojen sääntelyn suhdetta yleislakeihin ja -sopimuksiin.

Suomessa ei lähtökohtaisesti tunnusteta tai panna täytäntöön vieraassa valtiossa annettua siviilituomiota. Tuomio tunnustetaan ja pannaan täytäntöön vain, jos siitä on erikseen sovittu Suomea sitovassa kansainvälisessä sopimuksessa taikka säädetty EU:n lainsäädännössä tai kansallisessa laissa (ks. kansainvälisestä oikeusavusta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun lain (426/2015) 30 §:n 1 mom.).

Ensisijaisesti sovellettavaksi tulee alan EU-lainsäädäntö, joka EU-valtioiden välisissä suhteissa menee kansainvälisten sopimusten ja kansallisen lainsäädännön edelle. Siviilioikeudelliset tuomiot ovat EU:n sisällä suoraan täytäntöönpantavissa. Suomessa EU-valtiossa annetun tuomion täytäntöönpano ei näin ollen enää edellytä sitä, että käräjäoikeus ensin vahvistaa tuomion täytäntöönpanokelpoiseksi. Täytäntöönpanohakemus tehdään suoraan ulosottoviranomaiselle.

Muissa valtioissa, käytännössä Islannissa, Norjassa ja Sveitsissä annettujen tuomioiden täytäntöönpano edellyttää, että käräjäoikeus sille tehdyn hakemuksen johdosta ensin vahvistaa tuomion täytäntöönpanokelpoiseksi.

Velkoja hakee itse tuomion täytäntöönpanoa. Hänen on hankittava ja toimitettava ulosottoviranomaiselle tai tuomioistuimelle täytäntöönpanoa varten tarvittavat asiakirjat ja käännökset.

Sovellettava lainsäädäntö ja Suomea sitovat sopimukset

Ulkomaisen siviilituomion täytäntöönpano voi perustua EU:n säädöksiin tai kansainväliseen tai kahdenväliseen sopimukseen riippuen siitä, missä valtiossa tuomio on annettu ja mitä se koskee.

EU-valtioiden osalta keskeisin tuomioistuinten toimivaltaa, tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskeva asetus on ns. uudelleenlaadittu Bryssel I –asetus (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1215/2012 tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla). Asetuksen soveltamisalaan kuuluvat tuomiot, tuomioistuimissa tehdyt sovinnot tai viralliset asiakirjat ovat pantavissa suoraan täytäntöön toisessa EU:n jäsenvaltiossa. Asetus on tullut täysimääräisesti sovellettavaksi 10.1.2015. Asetusta täydentää kansallisesti tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen soveltamisesta annettu laki (817/2014). Asetusta sovelletaan suhteessa Tanskaan.

Uudelleenlaadittu Bryssel I -asetus on tullessaan voimaan korvannut aiemman Bryssel I –asetuksen (EY) N:o 44/2001 . Tunnustamisessa ja täytäntöönpanossa uudelleenlaadittua Bryssel I -asetusta sovelletaan kuitenkin vain tuomioihin, jotka on annettu sellaisien oikeudenkäynnin johdosta, joka on tullut vireille 10.1.2015 tai sen jälkeen. Jos riita-asia on tullut vireille 9.1.2015, annettu tuomio tunnustetaan ja pannaan täytäntöön noudattaen Bryssel I –asetusta (EY) N:o 44/2001, vaikka tuomio olisikin annettu 10.1.2016. Viimeksi mainitun tuomion täytäntöönpano edellyttää näin ollen sitä, että täytäntöönpanovaltion tuomioistuin ensin vahvistaa tuomion täytäntöönpanokelpoiseksi siten kuin Bryssel I –asetuksessa (EY) N:o 44/2001 säädetään. Bryssel I -asetusta (EY) N:o 44/2001 sovelletaan myös suhteessa Tanskaan.

EU:n jäsenvaltioiden välillä on käytössä myös muita eurooppalaisia menettelyjä, joilla helpotetaan erityisesti saatavia koskevien tuomioiden rajat ylittävää tunnustamista ja täytäntöönpanoa:

Eurooppalaista täytäntöönpanoperustetta (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 805/2004) voidaan käyttää riitauttamattomien velkomustuomioiden, tuomioistuimessa tehtyjen sovintojen ja virallisten asiakirjojen rajat ylittävässä täytäntöönpanossa. Asetus eurooppalaisesta täytäntöönpanoperusteesta tuli täysimääräisesti sovellettavaksi 21.10.2005. Asetusta täydentää kansallisesti laki riitauttamattomia vaatimuksia koskevasta eurooppalaisesta täytäntöönpanoperusteesta (825/2005). Asetusta ei sovelleta suhteessa Tanskaan.

Eurooppalainen maksamismääräysmenettely (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1896/2006) on eurooppalainen summaarinen tuomioistuinmenettely, jota voidaan soveltaa riidattomien rahasaatavien oikeudellisessa perinnässä. Menettelyä voidaan soveltaa vain rajat ylittävissä asioissa, jotka koskevat maksuvelvoitetta. Asia on rajat ylittävä, jos vähintään yhdellä asianosaisella on kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa asiaa käsittelevä tuomioistuin sijaitsee. Eurooppalaista maksamismääräysasetus tuli täysimääräisesti sovellettavaksi 12.12.2008. Asetusta täydentää kansallisesti laki eurooppalaisesta maksamismääräysmenettelystä (754/2008). Asetusta ei sovelleta suhteessa Tanskaan.

Eurooppalainen vähäisiin vaatimuksiin sovellettava menettely (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 861/2007) on eurooppalainen oikeudenkäyntimenettely, jota voidaan soveltaa silloin, kun vaatimuksen arvo on enintään 2 000 euroa. Menettelyä voidaan käyttää myös muita kuin rahasaatavia koskevien vaatimusten käsittelyyn. Menettelyä voidaan soveltaa vain rajat ylittävissä asioissa. Eurooppalainen vähäisiin vaatimuksiin sovellettava menettely tuli täysimääräisesti sovellettavaksi 1.1.2009. Asetusta täydentää kansallisesti laki eurooppalaisesta vähäisiin vaatimuksiin sovellettavasta menettelystä (753/2008). Asetusta ei sovelleta suhteessa Tanskaan.

Vähäisiin vaatimuksiin sovellettavaa asetusta on tarkistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2015/2421. Vaatimuksen enimmäisarvo on muutosasetuksella nostettu 5 000 euroon. Muutosasetus tulee täysimääräisesti sovellettavaksi 14.7.2017 alkaen.

Eurooppalaisen tilivarojen turvaamismenettelyn (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 655/2014) avulla velkoja voi estää velallista siirtämästä tai nostamasta varoja miltä tahansa EU:ssa sijaitsevalta pankkitililtä. Asetus sisältää säännökset eurooppalaisen tilivarojen turvaamismääräyksen antamismenettelystä ja sen toteuttamisesta siinä jäsenvaltiossa, jossa määräyksen kohteena oleva pankkitili sijaitsee. Menettely muodostaa vaihtoehdon kansallisen lainsäädännön mukaisille menettelyille. Asetus tulee sovellettavaksi 18.1.2017 alkaen. Sitä ei sovelleta suhteessa Tanskaan ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.

Lisätietoja eurooppalaisista säädöksistä, toimivaltaisista viranomaisista sekä muuta käytännön tietoa löytyy Euroopan oikeusportaalista. Oikeusportaalista löytyvät myös tarvittavat vakiolomakkeet.

Siviilioikeudellisen tuomion tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta määrätään myös Luganon yleissopimuksessa (Luganossa 2007 tehty sopimus tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla) sekä sanottua sopimusta edeltäneessä Luganon vuoden 1988 yleissopimuksessa. Luganon sopimusta sovelletaan suhteessa Islantiin, Norjaan ja Sveitsiin. Luganon vuoden 2007 yleissopimus on tullut voimaan suhteessa Norjaan 1.1.2010, suhteessa Sveitsiin 1.1.2011 ja suhteessa Islantiin 1.5.2011. Luganon yleissopimuksia koskevia verkkosivuja ylläpitää Sveitsin oikeusministeriö. Verkkosivuille on koottu hyödyllistä tietoa.

Pohjoismaiden välillä on edelleen voimassa sopimus yksityisoikeudellista vaatimusta koskevien tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta (SopS 56/1977) ja siihen perustuva yhdenmukainen lainsäädäntö (588/1977). Pohjoismaiseen sopimukseen perustuvaa lainsäädäntöä ei kuitenkaan tuomioiden täytäntöönpanossa juuri sovelleta, koska Bryssel I -asetus ja Luganon yleissopimus tulevat sovellettaviksi sanotun lainsäädännön sijaan.

Ulkomaisten välitystuomioiden täytäntöönpanosta määrätään ns. New Yorkin sopimuksessa vuodelta 1958 (yleissopimus ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanosta, SopS 8/1962). Sopimuksen määräykset on sisällytetty välimiesmenettelylakiin (967/1992).

Tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevissa sopimuksissa tai asetuksissa ei ole määräyksiä keskusviranomaisen asettamisesta.

Aihepiiriin liittyvää kansallista lainsäädäntöä

Kansalliset säännökset ulkomaisten siviilioikeudellisten tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta Suomessa sisältyvät siviilioikeusapulain 8 lukuun (Laki kansainvälisestä oikeusavusta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla, 426/2015). Siviilioikeusapulaki on kuitenkin toissijainen EU-lainsäädäntöön ja kansainvälisiin sopimuksiin nähden.

Kansalliset lait ja valtiosopimukset löytyvät Finlex-tietopankista