Kielelliset oikeudet
Oikeusministeriö edistää kielellisten oikeuksien toteutumista. Oikeusministeriö seuraa kielilain täytäntöönpanoa ja soveltamista, antaa suosituksia sekä tarvittaessa tekee aloitteita ja ryhtyy muihin toimenpiteisiin epäkohtien korjaamiseksi.
Kielelliset oikeudet ovat yksilön perusoikeuksia. Viranomaisilla, kuten kunnilla, tai muilla julkisia tehtäviä hoitavilla on kielellisistä oikeuksista syntyviä velvollisuuksia.
Perustuslain 17 §:n mukaan suomi ja ruotsi ovat Suomen kansalliskieliä. Saman kohdan mukaan saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Perustuslain 17 § ohella kielellisistä oikeuksista säädetään suomea ja ruotsia koskevassa kielilaissa (423/2003), saamen kielilaissa (1086/2003), viittomakielilaissa (359/2015) ja kielitaitolaissa (424/2003).
Näiden lisäksi kielellisistä oikeuksista säädetään useissa muissa laeissa, kuten hallintolaissa (434/2003) sekä muun muassa koulutusta, sivistystoimintaa, sosiaali- ja terveydenhuoltoa sekä esitutkintaa ja oikeudenkäyntiä koskevassa lainsäädännössä.
Suomen kansainväliset velvoitteet
Suomi on osapuolena useissa kielellisiä oikeuksia koskevissa valtiosopimuksissa. Kielellisiin oikeuksiin liittyviä artikloita sisältyy YK:n, Euroopan neuvoston ja EU-oikeuden instrumentteihin.
Euroopan neuvoston voimassa olevista ihmisoikeussopimuksista kielellisten oikeuksien kannalta merkittäviä ovat erityisesti seuraavat sopimukset:
- Alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen peruskirja (SopS 23/1998)
- Kansallisten vähemmistöjen suojelua koskeva puiteyleissopimus (SopS 2/1998)
Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan välillä solmittu sopimus Pohjoismaiden kansalaisten oikeudesta käyttää omaa kieltään muussa pohjoismaassa (SopS 11/1987) eli Pohjoismainen kielisopimus tuli voimaan 1.3.1987. Kielisopimuksen mukaan Pohjoismaan kansalaisen on tarvittaessa voitava käyttää omaa kieltään asioidessaan toisen Pohjoismaan viranomaisen tai julkisen laitoksen kanssa. Tällaisia ovat esimerkiksi sairaan- ja terveydenhoito-, sosiaali-, työvoima-, vero-, poliisi- ja kouluviranomaiset sekä tuomioistuimet. Sopimus ei koske puhelinyhteydenottoja. Kyseisen viranomaisen tulee huolehtia tarvittavan tulkkaus- ja käännöspalvelun järjestämisestä, mikäli mahdollista. Rikosasioissa on aina järjestettävä tarvittava tulkkaus.
Myös useat YK:n voimassa olevat ihmisoikeussopimukset sisältävät säännöksiä kielellisistä oikeuksista.
Ohje kielellisten vaikutusten arviointiin
Ohje kielellisten vaikutusten arviointiin täydentää oikeusministeriön ohjetta säädösehdotusten vaikutusten arvioinnista.
Ohje kielellisten vaikutusten arviointiin 46/2016
Kielellisten vaikutusten ennakkoarviointi lainsäädännön ja hallinnon muutosten arvioinnissa 68/2012
