Lunastuslaki on uudistunut

Maanomistajat on jo pitkään tuoneet julki tyytymättömyytensä lunastuskorvausten suuruuteen. Kritiikki on kohdistunut toisaalta eräisiin yksittäisiin lunastustilanteisiin, toisaalta yleisempiin korvauksen määräämistä koskeviin säännöksiin ja niiden soveltamiskäytäntöön.

Kiinteän omaisuuden arvonmääritykseen liittyy käytännössä aina epävarmuutta. Ehdotetuilla muutoksilla pyritään varmistamaan se, ettei arviointitoiminnan epätarkkuudesta lunastuskorvaukseen mahdollisesti syntyvä vaje jää lunastettavan omaisuuden omistajan kannettavaksi, eli että perustuslain edellyttämä täyden korvauksen vaatimus täyttyy kaikissa lunastustilanteissa.

Markkina-arvolla tarkoitetaan sellaista arvioitua rahamäärää, jolla omaisuus arvopäivänä vaihtaisi omistajaa liiketoimeen halukkaiden ja toisistaan riippumattomien myyjän ja ostajan välillä asianmukaisen markkinoinnin jälkeen osapuolten toimiessa asiantuntevasti, harkitusti ja ilman pakkoa. Markkina-arvo tulee määrittää arvioitavan omaisuuden parhaan ja tuottavimman käytön mukaan. Nykyisen käyttömuodon lisäksi voidaan ottaa huomioon muut mahdolliset käyttömuodot, jotka ovat nähtävissä tarkasteluhetkellä. Spekulatiivisille käyttömuodoille ei voida antaa merkitystä.

Markkina-arvo on määritettävä sellaisella luotettavalla menetelmällä, joka johtaa omaisuuden korkeimpaan arvoon. Arvioinnissa voidaan käyttää kiinteistöarvioinnin kaikki päämenetelmiä (kauppa-, tuotto- ja kustannusarvomenetelmä) ja niiden erilaisia sovellutuksia ja yhdistelmiä. Menetelmä tulee valita tapauskohtaisesti.

Kiinteistön tai sen osan lunastaminen tai kiinteistöön kohdistuva käytönrajoitus voi perustua lunastuslain lisäksi useisiin muihin eri lakeihin. Maanomistajan menetyksen korvaaminen voi perustua lunastuslakiin, erityislakiin tai niiden säännösten samanaikaiseen soveltamiseen. Erityislaista saattaa johtua, että korvaukseen määräämiseen ei sovelleta kaikkia lunastuslain säännöksiä. Eräisiin lunastuksiin puolestaan ei sovelleta lunastuslakia. Esimerkiksi kiinteistönmuodostamislakiin (554/1995) perustuvissa vesijätön, yhteisen alueen tai tontinosan lunastuksissa korvaus määrätään kiinteistönmuodostamislain säännösten mukaisesti.

Lunastuslain 38 a §:n mukainen 25 prosentin korotus kohteenkorvaukselle ja haitankorvaukselle määrätään lunastustoimituksessa viran puolesta. Maanomistajan ei tarvitse vaatia tätä erikseen.

1.8.2025 voimaan tulevat lainmuutokset koskevat ainoastaan korvauksen määräämisen perusteita. Muutokset eivät vaikuta siihen kuka voi lunastaa, kenen omaisuutta voidaan lunastaa, mitä tarkoitusta varten voidaan lunastaa tai millä edellytyksillä voidaan lunastaa.

Korvausten määrääminen sähkölinjojen, maanteiden ja rautateiden edellyttämistä alueista perustuu lunastuslakiin. Liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetussa laissa sekä ratalaissa on kuitenkin eräitä korvauksen määräämistä koskevia säännöksiä, jotka täydentävät lunastuslakia.

Sähkölinjasta maanomistajalle aiheutuneet menetykset korvataan lunastustoimituksessa samojen perusteiden mukaan siitä riippumatta, onko kyseessä kantaverkkoon tai jakeluverkkoon kuuluva johto vaiko voimalaitokselta tuleva liityntäjohto.

Lunastuslain muutokset tulivat voimaan 1.8.2025. Uusia korvaussäännöksiä sovelletaan myös 1.8.2025 vireillä olleeseen lunastustoimitukseen.

Asiaan sovellettava lainsäädäntö määräytyy tuomioistuimen päätöksen lopputuloksen perusteella. Jos maaoikeus kumoaa päätöksen, johon on sovellettu 1.8.2025 voimassa olleita säännöksiä ja palauttaa asian kokonaisuudessaan uudelleen käsiteltäväksi, korvauskysymykset käsitellään ja ratkaistaan uuden lain säännösten mukaisesti.

Kohteenkorvaus tarkoittaa korvausta itse lunastettavasta omaisuudesta, kuten maasta, rakennuksesta tai muusta omaisuuserästä. Se perustuu omaisuuden markkina-arvoon.

Haitankorvausta maksetaan silloin, kun omaisuudesta lunastetaan ainoastaan osa ja tästä tai lunastushankkeesta aiheutuu pysyväisluontoista haittaa jäljelle jäävän omaisuuden käyttämiselle.

Kiinteällä omaisuudella tarkoitetaan tässä laissa omistus- ja siihen verrattavaa oikeutta kiinteistöön taikka muuhun maa- tai vesialueeseen sekä näihin kuuluvaan rakennukseen tai rakennelmaan. Erityisellä oikeudella tarkoitetaan käyttö-, rasite-, irrottamis- ja näihin verrattavaa oikeutta toisen omistamaan kiinteistöön taikka muuhun maa- tai vesialueeseen sekä rakennukseen ja rakennelmaan.

Lunastuksessa maan omistus tai käyttöoikeus siirtyy maanomistajalta valtiolle, kunnalle tai yritykselle. Lunastuksen tarkoituksena on yhteiskunnan kehittäminen, kuten esimerkiksi tien tai voimajohtolinjan rakentaminen tai luonnonsuojelualueen perustaminen. Lunastusta voidaan käyttää esimerkiksi tilanteessa, jossa maanomistaja ei halua myydä valtiolle tai kunnalle näiden tarvitsemia alueita tai anna sijoittaa tontilleen esimerkiksi voimansiirtokaapelia.  

Tarkempaa tietoa lunastuksesta ja lunastustoimituksesta löytyy Maanmittauslaitoksen verkkosivuilta. 
Maanmittauslaitos: Lunastustoimitus