Rikosoikeudellinen menettely
Rikosasian käsittelyssä on useita vaiheita. Poliisin ja muun esitutkintaviranomaisen (rajavartiolaitos, tulli) on toimitettava esitutkinta, kun sille tehdyn ilmoituksen perusteella tai muutoin on syytä epäillä, että rikos on tapahtunut.
Esitutkinta suoritetaan yhteistyössä esitutkintaviranomaisten ja syyttäjän välillä. Syyttäjän tehtävänä on lisäksi huolehtia rikosoikeudellisen vastuun toteutumisesta rikosasian käsittelyssä, syyteharkinnassa ja oikeudenkäynnissä asianosaisten oikeusturvan ja yleisen edun vaatimalla tavalla. Esitutkinnan valmistuttua siinä kertynyt aineisto toimitetaan syyttäjälle, joka päättää syyteharkinnassa, nostetaanko asiassa syyte vai tehdäänkö syyttämättäjättämispäätös.
Jos syyttäjä päättää nostaa syytteen, hän panee asian vireille käräjäoikeudessa. Käräjäoikeuden käsittelyssä syyttäjä esittää syytteen ja syytetty eli vastaaja vastaa siihen. Syyttäjän tulee näyttää syyte toteen. Näyttönä syyttäjä ja vastaaja voivat esimerkiksi kuulla todistajia ja esittää kirjallisia todisteita. Käsittely voi eräissä tapauksissa olla kirjallinen. Jos tekijä on tunnustanut rikoksen, voidaan asia laissa säädellyin edellytyksin käsitellä syyttäjän tuomioesityksen perusteella tunnustamisoikeudenkäynnissä. Tuomioistuinkäsittelyn viimeisenä vaiheena on tuomion antaminen. Jos tuomiosta valitetaan, asiaa käsitellään hovioikeudessa sitä koskevien säännösten mukaisesti.
Rikosprosessin tulee täyttää oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset. Rangaistusvaatimuksen kohteena olevan vastaajan samoin kuin asianomistajan oikeusturvan toteutuminen on erityisen tärkeää. Lainkäytön tavoitteisiin kuuluu myös asioiden käsittelyn joutuisuus ja rikosprosessin kustannusten kohtuullisuus.
Tehokkuus- ja kustannusnäkökulmaan liittyy mahdollisuus summaarisen sakkomenettelyn käyttöön lievähköissä rikkomuksissa.
Sakon ja rikesakon täytäntöönpanosta huolehtii Oikeusrekisterikeskus.
Vankeusrangaistusten ja yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta vastaa Rikosseuraamuslaitos.