Pohjoismaista yhteistyötä nuoriso- ja jengirikollisuuden torjunnassa

Monet rikollisuuteen liittyvät ongelmat ovat Suomessa samoja kuin muissa Pohjoismaissa. Siksi on perusteltua etsiä myös ratkaisuja rikollisuusongelmiimme yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa. Ruotsin tilanne korostaa, että toimiin tulee ryhtyä ajoissa. Yhä nuoremmat ajautuvat rikosten tielle ja siksi esimerkiksi rikosten ennaltaehkäisyn täytyy alkaa aikaisin. Pohjoismainen yhteistyö myös kriminaalipoliittisissa kysymyksissä on nyt konkreettisempaa ja tärkeämpää kuin ehkä koskaan aikaisemmin.

Rikollisuus ei tunne rajoja, ja siksi rajat ylittävä yhteistyö myös rikollisuuden torjunnassa on ensiarvoisen tärkeää. Monet rikollisuuteen liittyvät ongelmat ovat Suomessa samoja kuin muissa Pohjoismaissa. Olen siksi etsinyt aktiivisesti ratkaisuja rikollisuusongelmiimme myös muiden Pohjoismaiden kokemusten pohjalta.

Olen tavannut Ruotsin oikeusministeri Gunnar Strömmerin jo useita kertoja – Helsingissä, Brysselissä ja Tukholmassa. Kun hän viime syksynä vieraili Helsingissä, saimme karun tilannekuvan Ruotsin tilanteesta – esimerkiksi ampuma-aserikosten määrä oli kymmenessä vuodessa kolminkertaistunut. Ruotsissa on käynnistetty lukuisia uudistuksia sekä lainsäädännön että käytännön tasolla, jotta esimerkiksi poliisilla on riittävät työkalut uudessa, hyvin huolestuttavaan suuntaan muuttuneessa turvallisuustilanteessa. Ruotsin kokemuksena on, että ne toimet, joita Ruotsissa nyt tehdään tilanteen korjaamiseksi olisi pitänyt aloittaa jo 15 vuotta sitten.

Puhuimme ruotsalaisen kollegani kanssa myös siitä, miten lasten ajautuminen rikollisen toiminnan piiriin voitaisiin estää. Usein vanhemmilla ja perheellä on tässä ratkaiseva rooli. Ruotsissa toteutetaan nyt rinnakkain kahta toimintalinjaa: yhtäältä lisätään tukea niille perheille, jotka ottavat tätä vastaan, ja toisaalta lisätään vaatimuksia niille, jotka eivät halua tehdä yhteistyötä.

Ruotsin kokemuksiin kuuluu se, että rikosten ennaltaehkäisyn täytyy alkaa hyvin aikaisin. Olisi jo aiemmin tarvittu enemmän tietoa myös siitä, miten lapset ja nuoret ajautuvat rikollisuuteen. Aikaisemmin ajateltiin, että näin tapahtuu vähitellen. Uusi ruotsalainen todellisuus on kuitenkin se, että tarvitaan ehkä vain muutama tekstiviesti ja hieman rahaa, ja jo nuoren ensimmäinen rikosteko voi olla erittäin vakava. Alle 15-vuotiaiden rikollisuus on Ruotsissa kymmenkertaistunut vain muutamissa vuosissa. Keskeistä on myös maahanmuuton hallinta – onhan tietyillä maahanmuuttajaryhmillä yliedustus rikollisuudessa. Ruotsin esimerkki on opettanut, että ongelmista on uskallettava puhua, jotta niihin voidaan myös puuttua.

Maaliskuussa osallistuin yhdessä sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuson kanssa Tukholmassa pohjoismaiseen pyöreän pöydän keskusteluun nuoriso- ja jengirikollisuudesta. Erityisesti Ruotsissa tilanne on jengirikollisuuden osalta huolestuttava, ja olikin hyödyllistä jakaa kokemuksia ja hyviä käytänteitä Pohjoismaiden kesken tähän ilmiöön puuttumiseksi. Totesimmekin yhdessä, että meidän on hyvä oppia toisiltamme. Esimerkkinä oikeusministeri Strömmer kertoi Ruotsissa helmikuussa voimaan tulleesta uudistuksesta, jonka perusteella tietyiltä henkilöiltä voidaan kieltää liikkuminen tietyllä alueella (preventiva vistelseförbud). Ensimmäiset tulokset ovat lupaavia, ja asia vaikuttaisi selvittämisen arvoiselta Suomessakin.

Ruotsin vierailullani kävin myös Bärbyn suljetussa nuorisokodissa Uppsalassa. Ruotsissa 15–17-vuotiaina tehdyistä vakavistakaan rikoksista tuomittuja ei sijoiteta vankilaan vaan suljettuihin nuorisokoteihin. Ruotsin nykyinen hallitus on kuitenkin muuttamassa suuntaa. Kutsuin kollegat Ruotsista vierailemaan suomalaisissa seuraamuslaitoksissa ja uskon molempia hyödyttävän keskustelun jatkuvan myös tulevien vierailujen yhteydessä.

Ensi vuonna Suomi tulee toimimaan Pohjoismaiden ministerineuvoston puheenjohtajamaana. Pohjoismainen yhteistyö myös kriminaalipoliittisissa kysymyksissä on nyt konkreettisempaa ja tärkeämpää kuin ehkä koskaan aikaisemmin.

Leena Meri
Oikeusministeri