Asuin- ja liikehuoneistojen vuokrausta koskevaan lainsäädäntöön esitetään muutoksia 

Ehdotuksen mukaan vuokralainen olisi jatkossa velvollinen ilmoittamaan vuokranantajalle kirjallisesti huoneistossa asuvien henkilöiden lukumäärän sekä sen, mihin heidän oikeutensa asua huoneistossa perustuu. Täysi-ikäisistä asukkaista olisi lisäksi ilmoitettava nimi, syntymäaika ja yhteystiedot. 

Tarkoitus ei ole lisätä yleistä valvontaa, vaan selkeyttää vuokrasuhteen perusasetelmaa ja kirjata lakiin vuokralaisen velvollisuus ilmoittaa huoneistossa asuvat henkilöt, mitä hyvä vuokratapa on jo nykyään edellyttänyt. Vuokranantajalla on perusteltu tarve tietää, ketkä huoneistossa asuvat ja millä perusteella, koska tieto liittyy esimerkiksi huoneiston hoitoon, käytön valvontaan, häiriötilanteiden selvittämiseen, yhteydenpitoon ja vuokranantajan lakisääteisten velvollisuuksien toteuttamiseen.

Tupakointi olisi jatkossa sallittua vain vuokranantajan luvalla, edellyttäen että vuokranantaja voi luvan antaa muun lain, viranomaisen antaman määräyksen tai yhtiöjärjestyksen määräyksen sitä estämättä.

Ehdotus merkitsisi muutosta nykytilaan, jossa tupakointi on tullut erikseen kieltää vuokrasopimuksessa tai muussa vuokrasuhteen osapuolten välisessä sopimuksessa. Ehdotuksella ei kuitenkaan rajoitettaisi osapuolten sopimusvapautta: vuokranantaja voisi edelleen halutessaan sallia tupakoinnin, jos siihen ei ole muuta estettä. 

Ehdotus koskisi sekä voimassa olevia että lain voimaantulon jälkeen solmittavia vuokrasopimuksia ja vuokrasuhteita.

Vuokranantajan olisi aina ilmoitettava kirjallisesti vuokralaiselle, jos hän haluaa korottaa vuokraa. Lisäksi ehdotetaan, että korotettu vuokra voisi tulla voimaan aikaisintaan kuukauden kuluttua ilmoituksen tekemisestä lähinnä seuraavan vuokranmaksukauden, joka yleensä on kalenterikuukausi, alusta. Vielä ehdotetaan, että korotettua vuokraa ei saisi periä takautuvasti.

Ehdotusta, jonka mukaan vuokranantajan pidempi irtisanomisaika lyhennettäisiin kuudesta kuukaudesta neljään kuukauteen ja jonka mukaan pidemmän irtisanomisajan soveltuminen edellyttäisi sitä, että huoneiston vuokrasuhde olisi välittömästi ennen irtisanomista kestänyt yhtäjaksoisesti vähintään kaksi vuotta, ei sovellettaisi ennen uuden lain voimaantuloa tehtyihin sopimuksiin, jollei toisin sovita.

Vanhoihin sopimuksiin sovellettaisiin nykyistä lakia, jonka mukaan vuokranantajan irtisanoessa vuokrasopimuksen irtisanomisaika on kuusi kuukautta, jos huoneiston vuokrasuhde on välittömästi ennen irtisanomista kestänyt yhtäjaksoisesti vähintään yhden vuoden, ja muussa tapauksessa kolme kuukautta.

Tällainen syy voisi olla esimerkiksi se, että vuokralainen syyllistyy vakavaan väkivallantekoon huoneiston, asuinrakennuksen tai kiinteistön välittömässä läheisyydessä niin, että naapureiden kotirauha ja turvallisuudentunne heikkenevät.

Purkamisperusteet ovat nykyiselläänkin kattavia, joten säännös ei käytännössä juurikaan laajentaisi niitä nykyisestä. Säännös kuitenkin helpottaisi vuokranantajan ja tuomioistuimen harkintaa tilanteissa, joissa vuokrasopimuksen purkamiselle vaikuttaisi olevan olosuhteisiin nähden erittäin painavat syyt, vaikka mikään nykyisistä purkamisperusteista ei ainakaan selvästi soveltuisi tilanteeseen.

Ehdotuksen mukaan vakuus tulisi pääsääntöisesti palauttaa tai ilmoitus sen pidättämisestä antaa määräajassa vuokrasopimuksen päättymisestä tai siitä, kun asunnon hallinta on palautettu vuokranantajalle. Määräaika olisi 14 päivää. Tämä selkeyttää toimintatapoja, ehkäisee perusteetonta viivyttelyä ja parantaa erityisesti vuokralaisen asemaa vuokrasuhteen päättyessä.

Huoneenvuokralainsäädännön uudistamista koskeva esitys ei sisällä ehdotuksia, jotka koskisivat nimenomaan lyhytvuokrausta.

Lyhytaikaisen vuokrauksen ongelmat liittyvät usein siihen, että asuntoa käytetään käytännössä majoitustoimintaan eli hotellimaisesti, ei tavalliseen pidempiaikaiseen asumiseen. Lyhytvuokraukseen on vaikea puuttua asuinhuoneenvuokralain nojalla, koska siinä säädetään ensisijaisesti vuokranantajan ja vuokralaisen välisestä sopimussuhteesta. Siinä ei siis säädetä asuinrakennusten käyttötarkoituksen mukaisesta käytöstä tai taloyhteisön häiriötilanteista yleisemmin. Siksi juuri tämän uudistuksen avulla ei voida toteuttaa hallitusohjelman tavoitteita, jotka liittyvät lyhytvuokraukseen. 

Lyhytvuokraukseen liittyviä kysymyksiä käydään läpi ympäristöministeriössä. Myös asunto-osakeyhtiölain uudistuksessa lyhytvuokraus on tietyiltä osin huomioitu esimerkiksi hallintaanottoa koskevissa sääntelyratkaisuissa.