Asuin- ja liikehuoneistojen vuokrausta koskeva lainsäädäntö uudistuu 1.10.2026. 

Uuden sääntelyn mukaan vuokralainen on jatkossa velvollinen ilmoittamaan vuokranantajalle kirjallisesti huoneistossa asuvien henkilöiden lukumäärän sekä sen, mihin heidän oikeutensa asua huoneistossa perustuu. Täysi-ikäisistä asukkaista on lisäksi ilmoitettava nimi, syntymäaika ja yhteystiedot. 

Tarkoitus ei ole lisätä yleistä valvontaa, vaan selkeyttää vuokrasuhteen perusasetelmaa ja kirjata lakiin vuokralaisen velvollisuus ilmoittaa huoneistossa asuvat henkilöt. Hyvä vuokratapa on jo nykyisin edellyttänyt tätä. Vuokranantajalla on perusteltu tarve tietää, ketkä huoneistossa asuvat ja millä perusteella. Tieto liittyy esimerkiksi huoneiston hoitoon, käytön valvontaan, häiriötilanteiden selvittämiseen, yhteydenpitoon ja vuokranantajan lakisääteisten velvollisuuksien toteuttamiseen.

Tupakointi on jatkossa sallittua vain vuokranantajan luvalla. Vuokranantaja voi antaa luvan, jos muu laki, viranomaisen antama määräys tai yhtiöjärjestyksen määräys ei estä sitä.

Uusi sääntely tarkoittaa muutosta nykytilaan, jossa tupakointi on pitänyt erikseen kieltää vuokrasopimuksessa tai muussa vuokrasuhteen osapuolten välisessä sopimuksessa. Sääntelyllä ei kuitenkaan rajoiteta osapuolten sopimusvapautta. 

Sääntely koskee sekä lain voimaan tullessa voimassa olevia että lain voimaantulon jälkeen solmittavia vuokrasopimuksia ja vuokrasuhteita.

Vuokranantajan on aina ilmoitettava vuokralaiselle kirjallisesti, jos hän haluaa korottaa vuokraa. Korotettu vuokra voi tulla voimaan aikaisintaan kuukauden kuluttua ilmoituksen tekemisestä lähinnä seuraavan vuokranmaksukauden alusta. Vuokranmaksukausi on yleensä kalenterikuukausi. Korotettua vuokraa ei saa periä takautuvasti.

Vuokranantajan pidempää irtisanomisaikaa koskeva uusi sääntely ei koske ennen uuden lain voimaantuloa tehtyjä sopimuksia, jollei toisin lain voimaantulon jälkeen sovita. Tämä koskee sekä pidemmän irtisanomisajan lyhentämistä kuudesta kuukaudesta neljään kuukauteen että sitä, että pidemmän irtisanomisajan soveltuminen edellyttää jatkossa vähintään kahden vuoden yhtäjaksoista vuokrasuhdetta välittömästi ennen irtisanomista.

Vanhoihin sopimuksiin sovelletaan nykyistä lakia. Sen mukaan vuokranantajan irtisanoessa vuokrasopimuksen irtisanomisaika on kuusi kuukautta, jos huoneiston vuokrasuhde on välittömästi ennen irtisanomista kestänyt yhtäjaksoisesti vähintään yhden vuoden. Muussa tapauksessa irtisanomisaika on kolme kuukautta.

Tällainen syy voi olla esimerkiksi se, että vuokralainen syyllistyy vakavaan väkivallantekoon huoneiston, asuinrakennuksen tai kiinteistön välittömässä läheisyydessä niin, että naapureiden kotirauha ja turvallisuudentunne heikkenevät.

Purkamisperusteet ovat nykyiselläänkin kattavia, joten uusi säännös ei käytännössä juurikaan muuta sääntelyä nykyisestä. Säännös kuitenkin helpottaa vuokranantajan ja tuomioistuimen harkintaa tilanteissa, joissa vuokrasopimuksen purkamiselle vaikuttaa olevan erittäin painavat syyt, vaikka mikään nykyisistä purkamisperusteista ei selvästi sovellu tilanteeseen.

Uuden sääntelyn mukaan vakuus on pääsääntöisesti palautettava tai sen pidättämisestä on ilmoitettava viipymättä ja viimeistään 14 päivän kuluessa vuokrasopimuksen päättymisestä tai siitä, kun asunnon hallinta on palautettu vuokranantajalle. Sääntely selkeyttää toimintatapoja, ehkäisee perusteetonta viivyttelyä ja parantaa erityisesti vuokralaisen asemaa vuokrasuhteen päättyessä.

Huoneenvuokralainsäädännön uudistus ei sisällä säännöksiä, jotka koskisivat nimenomaan lyhytvuokrausta.

Lyhytaikaisen vuokrauksen ongelmat liittyvät usein siihen, että asuntoa käytetään käytännössä majoitustoimintaan eli hotellimaisesti, ei tavalliseen pidempiaikaiseen asumiseen. Lyhytvuokraukseen on vaikea puuttua asuinhuoneenvuokralain nojalla, koska siinä säädetään ensisijaisesti vuokranantajan ja vuokralaisen välisestä sopimussuhteesta. Laissa ei siten säädetä asuinrakennusten käyttötarkoituksen mukaisesta käytöstä tai taloyhteisön häiriötilanteista yleisemmin. Siksi juuri tällä uudistuksella ei voida toteuttaa lyhytvuokraukseen liittyviä hallitusohjelman tavoitteita.

Lyhytvuokraukseen liittyviä kysymyksiä käsitellään ympäristöministeriössä. Myös asunto-osakeyhtiölain uudistuksessa lyhytvuokraus on tietyiltä osin huomioitu esimerkiksi hallintaanottoa koskevissa sääntelyratkaisuissa.