Syyttäjänvirastoja keskitettäisiin toimipaikat säilyttäen
Syyttäjänvirastojen toimintaa tulisi keskittää nykyistä suurempiin yksikköihin siten, että lähes kaikki nykyiset toimipisteet säilyisivät. Tätä ehdottaa syyttäjälaitoksen toimintaa selvittänyt työryhmä, joka luovutti tänään välimietintönsä oikeusministeri Johannes Koskiselle.
Työryhmä selvitti välimietinnössään, miten syyttäjäntoiminta tulisi jatkossa järjestää koko maata ajatellen ja paikallisesti. Syyttäjälaitos toimii kahdessa portaassa, Valtakunnansyyttäjänvirastossa ja paikallisissa syyttäjäyksiköissä. Työryhmä ei ehdota muutoksia nykyiseen kaksiportaiseen järjestelmään.
Paikallisesti syyttäjäntoimintaa hoidetaan kihlakuntien syyttäjänvirastoissa ja syyttäjäosastoissa. Näitä paikallisyksiköitä on yhteensä 64.
Yhteistoiminta-alueista 18 syyttäjänvirastoa
Paikallisen syyttäjäntoimen kehittämiseksi työryhmä ehdottaa, että nykyisten syyttäjän yhteistoiminta-alueiden pohjalta muodostettaisiin 18 syyttäjänvirastoa. Niillä olisi lisäksi 44 paikallistoimistoa eri paikkakunnilla. Virastoja ja paikallistoimistoja olisi siten yhteensä 62 paikkakunnalla eli lähes saman verran kuin nykyisin. Kaarinan ja Turunmaan syyttäjäosastot lakkautettaisiin. Lisäksi Kittilän ja Käsivarren nimismiesten syyttäjäntehtävät siirrettäisiin Lapin läänin kihlakunnansyyttäjälle.
Erona nykyiseen olisi se, että kukin paikallistoimisto kuuluisi hallinnollisesti johonkin syyttäjänvirastoon. Hallintotyötä tekevien syyttäjänviraston päälliköiden määrä vähenisi.
Työryhmän mielestä 18 syyttäjänviraston malli turvaisi syyttäjäpalveluiden tasapuolisen saatavuuden koko maassa sekä mahdollistaisi paikallisten syyttäjävoimavarojen ja erityisasiantuntemuksen tehokkaan kohdentamisen. Paikallistason hallintoa keventämällä myös vapautettaisiin enemmän resursseja varsinaisiin syyttäjäntehtäviin.
Toinen vaihtoehto noin 30 syyttäjänvirastoa
Toisena vaihtoehtona olisi työryhmän mukaan vähentää syyttäjäyksiköiden lukumäärää nykyisestä noin 30:een. Tällöinkin paikallistoimistot järjestettäisiin niin, että toimipaikkoja olisi 62 paikkakunnalla.
Myös tämä vaihtoehto on työryhmän mukaan toteuttamiskelpoinen, vaikka siinä paikalliset yksiköt olisivatkin varsin erikokoisia. Syyttäjävoimavarojen järkevä kohdentaminen olisi mahdollista toteuttaa tässäkin mallissa.
Kolmantena vaihtoehtona työryhmä tarkasteli nykyisen yhteistoimintajärjestelyn kehittämistä niin, että yhteistoiminta-alueen päällikön toimivaltuuksia alueella lisättäisiin. Työryhmä piti mallia kuitenkin ongelmallisena toimivalta- ja vastuukysymysten kannalta.
Suuremmissa yksiköissä järjestelyt helpompia
Nykyisin syyttäjänvirastot ovat keskenään hyvin erikokoisia ja työmäärä jakautuu niiden kesken epätasaisesti. Tilanteen helpottamiseksi on otettu käyttöön syyttäjien yhteistoiminta-alueita, joissa virastot voivat keskenään sopia juttujen siirrosta toiseen virastoon yhteistoiminta-alueen sisällä. Käytännössä juttujen siirrot voivat kuitenkin tuottaa ongelmia, jos siirrosta ei päästä yhteisymmärrykseen.
Henkilöstömäärältään pienet syyttäjäyksiköt ovat helposti haavoittuvia. Esimerkiksi sairaustapaukset ja muut poissaolot vaikeuttavat toimintaa. Suuremmissa yksiköissä palvelut voidaan paremmin järjestää poissaoloista huolimatta. Syyttäjien töiden järjestely on joustavampaa ja syyttäjät voivat erikoistua tietyn tyyppisiin rikoksiin. Yksikkökoon kasvattamisen myötä myös syyttäjien virkarakennetta voidaan kehittää.
Palvelujen saatavuus turvataan
Tarkoituksena on, että syyttäjäpalveluita järjestetään jatkossa suurin piirtein samoilla paikkakunnilla kuin nykyisinkin. Syyttäjän toimipaikka olisi yleensä sellaisilla paikkakunnilla, joissa on myös poliisi ja käräjäoikeus.
Syyteharkinta on kirjallista eikä se yleensä edellytä asianosaisten kuulemista kuin poikkeustapauksissa. Syyttäjän palvelut ovat siten helposti saatavilla syyttäjän sijaintipaikasta riippumatta.
Työryhmän mielestä ei ole välttämätöntä, että paikallinen syyttäjäntoiminta järjestetään kihlakunnittain. Valtion paikallishallinnon uudistamista koskevat suunnitelmat eivät siten vaikuta paikallisen syyttäjäntoiminnan järjestelyihin. Oleellista on, että syyttäjäntoimi perustuu riittävän suuriin hallinnollisiin yksikköihin ja kattavaan toimipaikkaverkostoon.
Henkilöstömäärää pohditaan erikseen
Vakinaista henkilöstöä ei velvoitettaisi uudistusten vuoksi muuttamaan toiselle paikkakunnalle ja henkilöstön palvelussuhteen jatkuvuus valtiolle turvattaisiin.
Jatkossa työryhmä pohtii vielä henkilöstön määrää ja jakautumista syyttäjälaitoksessa. Siltä osin selvityksen on määrä valmistua huhtikuun 2005 loppuun mennessä.
Lisätietoja:
apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske, Valtakunnansyyttäjänvirasto, puh. 010 362 0802
kihlakunnansyyttäjä Simo Kolehmainen, Helsingin kihlakunnan syyttäjänvirasto, puh. 010 362 0824