Ministeri Luhtanen Lautamiehet ry:n lautamiespäivillä

Lautamiesjärjestelmän tavoitteista ja lautamiesten osallistumisesta lainkäyttöön on puhuttu paljon. Julkista keskustelua on käyty muun muassa lautamiesten tarpeellisuudesta, lautamiesten valinnasta sekä lautamiehiltä vaadittavista sitoumuksista maksaa niin sanottua puolueveroa saamastaan istuntopalkkiosta. On keskusteltu myös lautamiesten äänioikeudesta, eli pitäisikö sen olla yksilöllinen vai kollektiivinen ja minkälaisissa kokoonpanoissa käräjäoikeuksissa käsiteltäviä asioita tulisi käsitellä ja ratkaista. Myös kysymys lautamieheksi valittavien ikärajoista on nostettu esiin. Tällaiset ja muutkin keskusteluaiheet nousevat aika ajoin esiin. Mielestäni se osoittaa sen, että ihmiset ja myös julkinen sana eli toimittajat seuraavat aktiivisti tuomioistuinlaitoksen ja samalla myös lautamiesten toimintaa.

Suomen lautamiehet ry:n historia on osa suomalaista oikeushistoriaa. Juhlapäiväänsä viettävän yhdistyksen historiikki julkistetaan näiden päivien yhteydessä. Yhdistyksen toiminnan voidaan sanoa olevan myös osa suomalaista oikeuspoliitikan historiaa. Yhdistyksen 35 vuotiseen taipaleeseen osuu koko joukko maamme tuomioistuinlaitoksen kehittämisen merkittävimpiä muutoksia. Useiden uudistusten ja muutosten valmisteluun Suomen lautamiehet ry:n edustajat ovat voineet vaikuttaa ja sitä kautta ovat olleet tekemässä vahvasti suomalaista oikeuspolitiikkaa.

1970 - luvun alkupuolelle saakka maamme tuomioistuimet elivät melkoisen staattisessa tilanteessa, vaikka jo 1800-luvun lopulla oli tehty esityksiä maamme alioikeusjärjestelmän yhtenäistämiseksi. Eräänlaisena lopullisena tuomioistuinlaitoksen kehittämiseen käynnistävänä voimana oli presidentti Urho Kekkosen tuomioistuinlaitoksen tilaa koskeva haastattelu vuonna 1971.

Vuoden 1972 tuomioistuinlaitoksen uudistuksista käynnistyi tuomiokuntien siirtyminen kokonaispalkkaukseen. Siinä valtio otti vastatakseen täysimääräisesti tuomiokuntien henkilöstön palkkauksesta ja toimitiloista kuten myös muista voimavaroista. Samalla luovuttiin tuomareiden niin sanotusta virkasivutulo- eli sporttelijärjestelmästä. Kaupunkien ylläpitämät oikeuslaitosyksiköt eli raastuvanoikeudet, kaupunginviskaalinvirastot ja kaupunginvoudit siirrettiin huhtikuun alusta 1978 valtion haltuun. 1970-luvun lopulla perustettiin maahamme kaksi uutta hovioikeutta (Kouvolan ja Rovaniemen hovioikeudet). 1970- luvun alkupuolella käynnistettiin myös ns. alioikeusuudistus, joka sitten toteutettiinkin 1.12.1993. Alioikeusuudistuksen valmistelun eri vaiheissa lautamiesten etujärjestö oli aktiivisti mukana. Uudistuksen yhteydessä lautamiesten asema, rooli ja vastuu muuttuivat, ja siitä alkoi lautamiesjärjestelmässäkin uusi aikakausi, joka jatkuu edelleen.

Lautamiehet ry. perustettiin maaliskuussa 1971. Yhdistyksen ja oikeusministeriön yhteistyö käynnistyi välittömästi, sillä jo huhtikuussa yhdistys rekisteröitiin yhdistysrekisteritoimistossa, joka tuohon aikaan kuului oikeusministeriöön. Heti seuraavana vuonna oikeusministeriön edustaja (hallitussihteeri Jukka Laaksonen) kävi yhdistyksen vuosikokouksessa selvittämässä tulossa olevaa oikeuslaitosuudistusta.

Vuonna 1975 oikeusministeriössä tehtiin kihlakunnanoikeuksien lautamiesten koulutustarveselvitys, jonka laatimisessa yhdistyksen johto oli mukana. Yhdistyksen perustamisesta alkanut ministeriön ja lautamiesten yhteistyö on jatkunut ja jatkuu edelleenkin tiiviinä. Tänään ehkä vielä aiempaakin tiiviimpänä, sillä nykyisen lainsäädännön mukaan oikeusministeriö vahvistaa lautamiesten istuntopalkkion määrän ja lautamiehille maksettavat palkkiot. Nämä korvaukset maksetaan oikeusministeriön määrärahoista, ministeriö vahvistaa lautamiesten lukumäärän kunkin kunnan osalta jne. Lisäksi yhteistyötä on runsaasti koulutuksen ja tiedotuksen sektoreilla.

Hyvät kuulijat.

Missä tilassa maamme tuomioistuimet ovat tänään, kun pyritään tehostamaan valtion ja julkisen sektorin toimintoja. Kaikille hallinnonaloille asetetut tuottavuustavoitteet koskettavat myös tuomioistuinlaitosta. Maamme käräjäoikeuksissa asiamäärät ovat pysyneet viime vuosina melko vakiintuneella tasolla. Sen sijaan alueellisia eroja on edelleenkin. Erityisesti pääkaupunkiseudun suurissa käräjäoikeuksissa käsittelyajat ovat edelleen pitemmät kuin maassa keskimäärin. Myös hovioikeuksien keskimääräisissä käsittelyajoissa on huomattavia eroja. Näitä eroja on pyritty ja pyritään tasaamaan organisaatiomuutoksin sekä kohdentamalla resursseja sinne, missä niitä eniten tarvitaan.

Hallintotuomioistuimista erityisesti Helsingin hallinto-oikeus on ruuhkautunut muun muassa autoveroasioiden suuren määrän vuoksi, vakuutusoikeudessa asioiden käsittely kestää keskimäärin pitkälti yli vuoden. Myös pieni erityistuomioistuin markkinaoikeus on ongelmissa. Näiden tuomioistuimien toiminnallisia puutteita ja ongelmia on pyritty ratkaisemaan erityisjärjestelyin lisäresurssien avulla.

Erityisenä huolenaiheena ovat maamme saamat toistuvat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen langettavat tuomiot. Vaikka meillä keskimääräiset käsittelyajat ovat kohtuullisella tasolla, liian paljon on pitkäkestoisia oikeudenkäyntejä yksittäisissä asioissa. Yhtenä keinona oikeudenkäyntien nopeuttamiselle on niin sanottu ketjuajattelu, jossa esitutkintaviranomaiset, syyttäjä- ja tuomioistuinlaitos yhdessä pyrkivät etsimään keinoja rikosketjun eli prosessin nopeuttamiseksi. Toisena keinona on normaali työmenetelmien kehittäminen tuomioistuimissa, ja kolmantena mainitsen lainsäädännön muutokset.

Muutosten toteuttaminen on monasti hidasta ja lainsäädännön uudistaminen hankalaa sen vuoksi, että usein on hyvin vaikea saada eri toimijoiden yksimielistä näkemystä siitä, kuinka uudistus tulisi toteuttaa. Hyvänä esimerkkinä on eduskunnan käsiteltävänä oleva hovioikeuksien toiminnan tehostamiseksi säädettäväksi esitetty ns. seulontamenettely. Samoin rikosasioiden kirjallisen oikeudenkäyntimenettelyn säätäminen kirvoitti asiantuntijoiden mielipiteitä hyvin eri suuntiin.

Voidaan myös kysyä, onko meidän nykyinen oikeudenkäyntimenettelymme ylipäätään riittävän tehokas. Edellyttääkö esim. Euroopan ihmisoikeussopimus sitä, että oikeudenkäynti on käytävä täysimääräisesti kahteen kertaan suullisesti - ensin käräjäoikeudessa ja muutoksenhaun johdosta uudelleen vielä hovioikeudessa..

Toinen oikeudenkäyntien nopeuttamiseen ja tehostamiseen tähtäävä uudistus on ensi syksynä voimaan tuleva rikosoikeudenkäyntimenettelyn uudistus. Käyttöön otetaan uusi kirjallinen, summaarinen rikosprosessi tunnustettuja tekoja varten. Tässä menettelyssä tuomioistuin voi ratkaista asian ilman pääkäsittelyä kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella. Menettelyn käyttämiseen vaadittaisiin syytetyn nimenomainen suostumus samoin kuin hänen tunnustuksensa. Myös rikoksen uhrin, eli asianomistajan suostumus on saatava menettelyn käyttämiselle. Kirjallisessa menettelyssä voidaan käsitellä rikosasia, josta ei ole säädettynä ankarampaa rangaistusta kuin sakko tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Konkreettiseksi rangaistukseksi voidaan puolestaan tuomita enintään yhdeksän kuukautta vankeutta.

Lisäksi pääkäsittelyjen peruuntumisten vähentämiseksi rikosasioiden pääkäsittelyssä voidaan tietyin edellytyksin kuulla vastaajan poissaolosta huolimatta todistajaa, asiantuntijaa, asianomistajaa todistelutarkoituksessa tai toista vastaajaa. Tällaista jo kerran kuultua henkilöä ei asian jatkokäsittelyssä olisi tarpeen enää kuulla uudestaan.

Pääkäsittelyjen peruuntumisten vähentämiseen pyritään myös sillä, että tuomioistuimeen tuotavaksi määrätyn ja säilöön otetun asianosaisen, todistajan tai muun kuultavan vapaudenmenetys kuljetusaikoineen saa kestää enintään viisi vuorokautta.

Lisäksi tuomioistuimen kurinpitovaltaa lisätään. Häiritsevästi käyttäytyvälle voidaan määrätä järjestyssakko. Lisäksi tuomioistuin voisi määrätä tällaisen henkilön otettavaksi säilöön.

Uudistuksen toteuttaminen edellyttää syytäjän ja käräjäoikeuden yhteistoimintaa ja menettelytapojen suunnittelua, jotta uudistukselle asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa.

Lautamiehiin uudistus vaikuttanee siten, että lautamieskokonpanossa käsiteltävien asioiden määrä tulee jonkin verran vähenemään. Kuinka paljon, sitä ei vielä tiedetä. Tällöin kuitenkin toteutuisi se useiden lautamiestenkin toive, että lautamiehiä käytettäisiin vakavampien rikosasioiden käsittelyssä.

Arvoisat lautamiespäivien osallistujat, Kunnioitettu juhliva yhdistys

Otan esille vielä yhden historiallisestikin mielenkiintoiseksi osoittautuneen asian. Aika ajoin on kysytty, mistä tulee lautamies-sanan ”lauta”. Helsingin sanomissa oli jokunen aika sitten tätä käsittelevä artikkeli, jossa kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tutkija Taru Kolehmainen käsitteli sanan etymologista taustaa. Hänen mukaansa vaihtoehtoja on kaksi: lauta merkitsee joko pöytää tai penkkiä. Lautamiehet siis istuivat muinaisilla käräjillä joko pöydän ääressä tai penkillä. Mutta kumpi selitys on oikea – kirjoittaja kysyy. Esimerkiksi viron kielessä lauta (laud) merkitsee pöytää. Kirjoittaja toteaa, että tärkeä argumentti lautamiehen pöytä-selitystä vastaan on se, että niin pitkälle kuin muistitieto ulottuu, lautamiesten tiedetään istuneen käräjäpaikalla penkeillä seinän vierellä eikä pöydän ääressä. Pöytä oli tuomaria ja hänen papereitaan varten.

Kuten usein on laita, asia on joko niin tai näin tai savolaisittain sanottuna - voehan se olla niinnii tae sitten ei.

Haluan toivottaa kohta keski-ikää lähestyvälle, tänä iltana juhlivalle yhdistykselle parhainta menestystä sen toimiessa maamme oikeuslaitoksen hyväksi ja kaikkien lautamiesten parhaaksi.