Ministeri Luhtanen Naisiin kohdistuva väkivalta 2005 -tutkimuksen julkistamistilaisuudessa

Ensimmäinen erityisesti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa kartoittava tutkimus toteutettiin Suomessa vuonna 1997. Kyseinen, Usko, toivo, hakkaus –nimellä tunnettu tutkimus vaikutti osaltaan siihen, että naisiin kohdistuva väkivalta nousi entistä voimakkaammin julkiseen keskusteluun. Vaikka ilmiöön on viime vuosina kiinnitetty paljon huomiota, edelleen suuri osa naisiin kohdistuvasta väkivallasta ei tule viranomaisten tietoon. Kyselytutkimusten avulla saamme tietoa myös piiloon jäävästä väkivallasta. Kyselyillä saadun tutkimustiedon avulla voidaan tuoda yhteiskunnan tietoisuuteen vaietut väkivallan kokemukset ja samalla rohkaista väkivaltaa kokeneita naisia puhumaan ongelmistaan avoimesti ja hakemaan apua.

Naisiin kohdistuva väkivalta on vakava sosiaalinen ongelma, johon pitää puuttua. Ongelman vakavuudesta kertoo suomalaisten naisten kansainvälisesti korkea väkivaltakuolleisuus. Kansainväliset vertailut kertovat, että naisten väkivaltakuolleisuus on Suomessa korkeampi kuin muissa Pohjoismaissa ja useimmissa muissa Länsi-Euroopan maissa. Kun muulla kuolleisuus on keskimäärin 0,7 naista 100 000 naista kohden, Suomessa luku on kaksinkertainen. Naisten väkivaltakuolemat on saatava vähenemään vähintään länsieurooppalaiselle tasolle, ennen kuin voimme sanoa, että Suomi on Euroopan turvallisin maa naisille. (Sama koskee miesten väkivaltakuolemia, jotka ovat Suomessa yleisempiä kuin muissa Länsi-Euroopan maissa.)

Edellisestä miesten naisille tekevää väkivaltaa selvittäneestä tutkimuksesta on kulunut kahdeksan vuotta. Tämän kahdeksan vuoden aikana on naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi tehty monia toimenpiteitä. Nykyisessä hallitusohjelmassa on sitouduttu vähentämään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Hallitusohjelman mukaisesti on laadittu erilaisia ohjelmia väkivallan vähentämiseksi. Näihin ohjelmiin on sisällytetty useita ehdotuksia, joilla pyritään naisiin kohdistuvan parisuhdeväkivallan ja muun väkivallan ehkäisyyn sekä väkivallan uhreille tarjottavien tukipalvelujen lisäämiseen.

Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentäminen on yksi osa-alue oikeusministeriön ja rikoksentorjuntaneuvoston valmistelemassa laajassa Kansallisessa väkivallan vähentämisohjelmassa. Tämän ohjelman avulla pyritään puuttumaan erityisesti väkivallan vakaviin seurauksiin. Tavoitteena on vähentää naisiin kohdistuvaa väkivaltaa enemmän ja nopeammin kuin muuta väkivaltaa. Väkivallan vähentämistyön painopiste on ennaltaehkäisevässä työssä. Viranomaisten on tärkeää kiinnittää huomiota myös siihen, miten väkivallan toistuminen olisi ehkäistävissä, ja miten väkivallan riskitekijät tunnistettaisiin riittävän ajoissa. Toimet edellyttävät viranomaisten ja järjestöjen laajaa ja koordinoitua yhteistyötä sekä valtakunnallisella että paikallisella tasolla.

Kansallista väkivallan vähentämisohjelmaa toteutetaan yhdessä muiden ministeriöiden väkivallan vähentämiseen tähtäävien ohjelmien kanssa. Sosiaali- ja terveysministeriö toteuttaa toimintaohjelmaa lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisemiseksi. Sisäasiainministeriö on kehittänyt sisäisen turvallisuuden ohjelman, ja poliisin toimenpiteissä väkivallan vähentämiseksi ja estämiseksi on kirjattu keinoja naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi. Lisäksi hallituksen tasa-arvo-ohjelmaan on sisällytetty toimia naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi.

Yhtenä ehdotettuna toimenpiteenä edellä mainituissa ohjelmissa on ollut vuonna 1998 julkaistun Usko, toivo, hakkaus –tutkimuksen päivittäminen. Ajan tasalla olevaa tietoa naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyydestä tarvitaan väkivallan ehkäisytyön toimenpiteiden pohjaksi.

Naisiin kohdistuva väkivalta on laaja ongelma, joka koskettaa meitä kaikkia. Väkivaltaa kokeneet naiset eivät ole vain väkivallan uhreja, vaan he ovat myös äitejä, sisaria, tyttäriä, ystäviä ja työtovereita. Naisten kokema väkivalta vaikuttaa heidän lapsiinsa, sillä lapset näkevät ja kuulevat väkivallan vaikka eivät olisi itse sen kohteina. Oman sisaren tai tyttären raiskatuksi joutuminen haavoittaa koko lähiympäristöä. Miten auttaa väkivallan uhriksi joutunutta? Miten puhua asiasta, jolle ei tahdo löytyä sanoja? Kun väkivaltainen asiakas tai potilas hyökkää työtekijää kohti nyrkein tai aseistettuna, koko työyhteisö voi menettää pitkäksi ajaksi toimintakykynsä.

Meidän kaikkien tehtävänä on naisiin kohdistuvan väkivallan vähentäminen. Keskeistä naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisessä on väkivaltaan puuttuminen ja siitä puhuminen. Vähättely ja vaikeneminen vaikuttavat uhrin silmissä väkivallan hyväksymiseltä. Naisiin kohdistuva väkivalta on edelleen yleistä, ja sen ehkäisytyöllä on edessään pitkä työsarka. Toivon, että uudesta tutkimustiedosta on apua tässä työssä.