Oikeusministeriölle laadittu selvitys: Yrittäjien velkavastuun sääntely ei vaadi uutta järjestelmää

Sellaiselle uudelle järjestelmälle, jossa veloista vapautuminen tapahtuisi velkajärjestelyn sijasta konkurssimenettelyssä, ei selvityksen mukaan ole tarvetta. Menettelystä riippumatta varsinainen asiakysymys on se, pitäisikö veloista vapautuminen tehdä velalliselle nykyistä helpommaksi niin, että siihen riittäisi vain mahdollisen omaisuuden realisoiminen ja pitäisikö lisäksi asuntovarallisuus suojata velkojilta nykyistä paremmin.

Selvityksen on laatinut oikeusneuvos Pauliine Koskelo. Selvitys liittyy pääministeri Matti Vanhasen hallituksen yrittäjyyden politiikkaohjelmaan, jonka mukaan kehitetään konkurssi-, yrityssaneeraus- ja muuta maksukyvyttömyyslainsäädäntöä elinkelpoisten yritysten tarpeettomien konkurssien välttämiseksi.

Nykyisin henkilökohtaisessa konkurssissa realisoidaan velallisen omaisuus, mutta velallinen ei sillä vapaudu jäljelle jäävistä veloistaan.

Yrittäjä, jolle syntyy liiketoiminnassaan henkilökohtaisia velkavastuita, voi vapautua niistä velkajärjestelyn kautta. Siinä velkojen suoritukseksi käytetään sekä velallisen perusturvaan kuulumatonta omaisuutta että hänen tulojaan määräajalta.

Kansainvälisessä katsannossa Suomen nykyistä lainsäädäntöä ei selvityksen mukaan voida pitää velallisen kannalta epäedullisena. Useimmissa vertailumaissa velkavastuusta vapautumisen edellytykset on järjestetty peruslähtökohdiltaan samaan tapaan kuin Suomen velkajärjestelylaissa (tai velallisen kannalta epäedullisemmin). Velallisen asunnon suoja on Suomessa viety verrattain pitkälle. Koskelon laatimassa selvityksessä on tarkasteltu muiden EU-maiden ja Yhdysvaltain maksukyvyttömyysjärjestelmiä.

Lainsäädännössä pyritään toisaalta turvaamaan velkojien asema ja toisaalta antamaan suojaa maksukyvyttömälle velalliselle. Velkojien oikeudet on riittävästi turvattava, jotta talouden kannalta ratkaisevan tärkeä luottojärjestelmä säilyy toimivana ja tehokkaana. Maksukyvyttömyyden vaikutukset eivät kuitenkaan saisi viedä velalliselta edellytyksiä osallistua tuottavaan taloudelliseen toimintaan palkansaajana tai yrittäjänä.

Velalliselle suotuisa maksukyvyttömyyslainsäädäntö lisää tutkimusten mukaan valmiutta yritystoimintaan, mutta samalla vaikeuttaa luoton saantia ja kiristää luoton ehtoja.

Konkurssilla oma käyttöalansa

Yksityishenkilökin voidaan asettaa konkurssiin, mutta tavallisimmin konkurssivelallisena on yritys. Konkurssissa velallisen omaisuus realisoidaan ja saadut varat käytetään velkojen maksuun. Yksityishenkilöillä ei yleensä ole intressiä hakeutua konkurssiin, sillä menettely ei vapauta maksamatta jääneistä veloista. Velkojat taas eivät yleensä halua hakea yksityiselle velalliselleen konkurssia sen kalleuden takia. Pesänhoitajan palkkio ja muut selvityskulut maksetaan konkurssipesän varoista.

Silloin, kun yritystoimintaa harjoitetaan yhtiönä, yrityksen konkurssi on omistajan maksukyvyttömyysmenettelystä erillinen. Yksityisten elinkeinonharjoittajien toiminta on useimmiten pienimuotoista ja yritystoimintaan kuuluva omaisuus melko vähäistä.

Selvityksessä päädytäänkin siihen, että konkurssi tuskin tarjoaa velkajärjestelyyn verrattuna selkeitä etuja yrityksen omistajan henkilökohtaisen velkavastuun järjestelemiseksi. Toisaalta konkurssi saattaa olla tarpeellinen ja välttämätön vaihtoehto, jos omaisuutta on paljon, pesä monimutkainen tai velallisen taustan ja toimien selvittäminen vaatii erityisen paljon työtä ja ammattitaitoa tai pesään on saatavissa konkurssiin liittyvillä toimilla lisää rahaa.

Velkajärjestely toimivammaksi

Velkajärjestely on menettely, jolla yksityishenkilö voi vapautua maksukykynsä ylittävästä velkamäärästä sitoutumalla usean, yleensä viiden vuoden mittaiseen maksuohjelmaan. Velkojen lyhentämiseen käytetään sekä velallisen varallisuutta että hänen tulojaan. Velkajärjestelyistä huomattava osa on koskenut yritysvelkoja.

Velkajärjestelyyn ei voi päästä, jos taustalla on selvästi harkitsematonta velkaantumista. Myös eräät muut velkaantumisen taustaan tai velallisen menettelyyn liittyvät seikat ovat esteenä velkajärjestelyn myöntämiselle.

Selvityksessä todetaan, että velkajärjestelyn edellytysten olennaiselle lieventämiselle on vaikea löytää yleisesti hyväksyttäviä perusteita. Myös kansainvälisesti linjana on selkeästi se, ettei kenelle tahansa voida sallia vapautumista mistä tahansa velasta, vaan velkavastuusta vapautumisen täytyy tapahtua valikoivin perustein väärinkäytösten estämiseksi.

Koskelo huomauttaa kuitenkin, että tuomioistuinkäytännössä velkajärjestelylain esteperusteita on saatettu toisinaan soveltaa ankarammin kuin oikeastaan olisi ollut perusteltua. Eräissä korkeimman oikeuden ratkaisuissa tilannetta onkin pyritty korjaamaan ja ohjaamaan tulevaa oikeuskäytäntöä.

Selvityksen mukaan tuomioistuimet eivät myöskään ole kovin usein käyttäneet hyväkseen velkajärjestelylain tarjoamia joustomahdollisuuksia maksuohjelmien pituudesta päättäessään. Maksuohjelmat on yleensä määrätty kaavamaisesti viideksi vuodeksi. Lain mukaan enimmäisaika voidaan alittaa esimerkiksi sillä perusteella, että velkojille on jo saatu suorituksia velallisen omaisuuden myynnistä.

Selvityksessä pohditaan myös mahdollisuuksia eri velallis- tai velkaryhmien erilaiseen kohteluun. Eri velallisryhmien asettaminen keskenään erilaiseen asemaan todetaan perustuslain yhdenvertaisuussäännösten näkökulmasta ongelmalliseksi. Jos taas esimerkiksi yritystoiminnasta aiheutuneita velkoja kohdeltaisiin toisin kuin muita velkoja, joutuisivat velkojat keskenään erilaiseen asemaan. Velallisen kannalta "uusi alku" lykkäytyy, jos vapautuminen koskee vain tiettyjä velkoja, kun taas muiden suorittamista on jatkettava.

Velallisen asunnon suojaa vaikeaa lisätä

Koskelon selvityksen toinen osa koskee asunnon suojaamista velkojilta. Nykyisin velallinen voi velkajärjestelyssä tietyin edellytyksin säilyttää omistusasuntonsa. Myös asuntoa rasittavien vakuusvelkojen ehtoja voidaan järjestellä. Asunnon velattomasta arvosta velallinen saa lisäksi hyväkseen niin sanotun asumissuojaosuuden, joka voi kattaa asunnon velattoman arvon kokonaan tai osaksi. Sen sijaan konkurssissa asuntoa ei suojata. Velallinen voi kuitenkin torjua vireillä olevan konkurssihakemuksen hakemalla velkajärjestelyä.

Uudistus, jossa velallisen asuntoa ei enää voitaisi käyttää edes sen hankintaa tai korjausta varten otetun velan vakuutena, mullistaisi koko asuntorahoitusjärjestelmän. Koskelon mukaan tuskin on mahdollista sulkea asunto-omaisuuden panttauskelpoisuutta muidenkaan luottojen osalta, sillä panttauksen pätevyyden sitominen kohteen ja luoton käyttötarkoitukseen olisi käytännössä vaikeaa. Asunto-omaisuuden panttauskelpoisuuden poistamiselle tai rajoittamiselle ei myöskään löydy esikuvia muualta.

Asunnon velattoman arvon nykyistä laajempaa suojaamista niin, että se suljettaisiin kokonaan velkojien ulottumattomiin arvon suuruudesta ja velkojen määrästä riippumatta, ei velkajärjestelylakia valmisteltaessa pidetty velkojien kannalta kohtuullisena. Sellainen järjestelmä on käytössä muutamassa USA:n osavaltiossa mutta on sielläkin kiistanalainen, koska asuntoon sijoittamalla velallinen voi säilyttää hyvinkin suuren omaisuuden samalla kun kertymät velkojille jäävät heikoiksi.

Selvityksen mukaan kyseessä olisi erittäin radikaali ja kansainvälisesti poikkeuksellinen muutos, jos siirryttäisiin järjestelmään, jossa velkojien hyväksi käytettäisiin vain velallisen omaisuutta, mutta ei hänen ansaintakykyään, ja lisäksi saatettaisiin asunnon velaton arvo kokonaan velkojien ulottumattomiin.

Uudistus merkitsisi riskin siirtämistä nykyistä laajemmin pois yrittäjältä. Ydinkysymys kuitenkin on, missä määrin riskin siirto vaikeuttaisi yritysten rahoituksen saamista ja missä määrin se olisi kohtuullista niitä kohtaan, joille yrittäjän henkilökohtaiset vastuut perustavat oikeuksia.

Kauppa- ja teollisuusministeriölle laadittu tutkimus

Osana yrittäjyyden politiikkaohjelmaa kauppa- ja teollisuusministeriö on tilannut Vaasan yliopiston rahoitus- ja sijoitusinstituutiltatutkimuksen, jossa arvioidaan, miten velkavastuusta vapautuminen ns. henkilökohtaisen konkurssin avulla ja omistusasunnon suojaaminen ulosotolta vaikuttaisivat yhtäältä rahoitusmarkkinoihin ja toisaalta halukkuuteen ryhtyä yrittäjäksi. Asiasta tarkemmin Kauppa- ja teollisuusministeriön tiedotteessa.

Tilastotietoa

Alkaneiden konkurssien määrä vaihdellut vuosina 1986-2000 suuresti. Alhaisimmillaan määrä oli noin 2 500 ja enimmillään noin 7 400. Vuosina 2001-2003 konkursseja on pantu vireille noin 2 800 vuodessa. Valtaosa hakemuksista koskee yhtiöitä. Yrittäjien osuus on ollut noin 12-13 prosenttia ja yksityishenkilöiden kolme - neljä prosenttia.

Viime vuosina velkajärjestelyhakemuksia on tehty keskimäärin 3 000 vuodessa. Vuonna 2003 velkajärjestelyjen määrä kääntyi kasvuun, sillä velkajärjestelyä haki 4 300 henkilöä, kun edellisenä vuonna hakijoita oli 2 800. Lisäksi syksyllä 2002 alkaneen velkasovinto-ohjelman puitteissa on saatu aikanaan yhteensä 3 600 sovintoa. Ohjelma jatkuu elokuun loppuun.

Yksityishenkilöiden velkajärjestelyhakemuksia on velkajärjestelylain voimaantulon jälkeen on tehty kaikkiaan 77 000. Noin kolmannes velallisista on toiminut aikaisemmin yrittäjinä.

Lisätietoja: lainsäädäntöjohtaja Tiina Astola, puh. (09) 1606 7666, lainsäädäntöneuvos Liisa Lehtimäki, puh. (09) 1606 7719 sekä oikeusneuvos Pauliine Koskelo, KKO, puh. (09) 12 381 (paikalla 18.5. klo 13 jälkeen) s-posti: [email protected]

> Julkaisu Pauliine Koskelo: Henkilökohtainen velkavastuu ja insolvenssimenettelyt