Riitojen vapaamuotoista sovittelua esitetään tuomioistuimiin
Tuomioistuimissa esitetään otettavaksi käyttöön uusi, nykyistä vapaamuotoisempi sovittelumenettely riita-asioissa. Se olisi eräissä tapauksissa oikeudenkäyntiä tehokkaampi ja myös joustavampi ja halvempi menettely riitojen ratkaisemiseksi.
Valtioneuvosto hyväksyi esityksen sisällön ja se on tarkoitus antaa eduskunnalle 11. kesäkuuta 2004 presidentin esittelyssä. Esitys liittyy hallitusohjelmaan, jonka mukaan riita-asioissa kehitetään vaihtoehtoisia menettelyjä ja edistetään sovittelutoimintaa.
Tuomarin on nykyisinkin pyrittävä edistämään osapuolten keskeistä sovintoa riita-asian oikeudenkäynnin valmistelun yhteydessä. Tämä sovinnon edistäminen säilyisi ennallaan osana oikeudenkäyntiä. Uusi sovittelumenettely puolestaan aloitettaisiin yleensä jo ennen oikeudenkäyntiä tai aivan sen alussa, kun osapuolten kannat eivät vielä ole lukkiutuneet. Tällöin näkökantojen
lähentymiseen on yleensä hyviä edellytyksiä.
Esityksen mukaan sovittelu aloitettaisiin molempien osapuolten halutessa. Edellytyksenä olisi, että asia soveltuu soviteltavaksi ja sovittelu on osapuolten vaatimuksiin nähden tarkoituksenmukaista. Sovittelijana toimisi tuomioistuimen tuomari. Sovittelupalvelua tarjottaisiin silloin kun se on mahdollista oikeudenkäyntiasioiden käsittelyn häiriintymättä.
Useimmat riita-asiatsoveltuisivat soviteltaviksi
Useimmat yksityisoikeudelliset riita-asiat soveltuisivat sovitteluun. Ne voisivat liittyä esimerkiksi sopimuksiin, perhe- ja perintöasioihin tai vahingonkorvauksiin. Myös lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevia asioita voitaisiin tapauksesta riippuen sovitella lapsen etu huomioon ottaen. Sen sijaan rikosasioiden sovittelua uusi menettely ei koskisi.
Sovittelulla edistettäisiin osapuolten omia pyrkimyksiä löytää riitaansa molempien hyväksyttävissä oleva ratkaisu. Sovitteluratkaisu voitaisiin siten perustua enemmän kohtuusnäkökohtiin kuin tiukkaan lain tulkintaan. Tuomari ei myöskään ensi sijassa ehdottaisi ratkaisua vaan auttaisi osapuolia itse löytämään sen.
Sovittelua haettaisiin erillisellä hakemuksella tai sitä voitaisiin pyytää jo haastehakemuksen yhteydessä. Myös tuomioistuin voisi ottaa esille mahdollisuuden sovitella vireillä olevaa asiaa. Sovittelu päättyisi, jos jompikumpi osapuolista ilmoittaa, ettei halua jatkaa sovittelua.
Laki riita-asioiden sovittelusta koskisi ennen muuta käräjäoikeuksia, mutta vireillä olevan asian sovittelu olisi mahdollista myös hovioikeudessa muutoksenhaun yhteydessä. Sen sijaan hallinto-oikeuksissa ja erityistuomioistuimissa lakia ei sovellettaisi.
Sovittelu olisi yleensä julkista
Asiaa sovitteleva tuomari voisi neuvotella yhden osapuolen kanssa niin, ettei muita osapuolia ole läsnä.
Sovittelu olisi yleensä julkista, mutta asian joissakin käsittelyvaiheissa julkisuudesta voitaisiin poiketa. Esimerkiksi sovittelijan ja yhden osapuolen neuvottelu voisi olla ei-julkinen.
Sovinto voitaisiin vahvistaa
Sovittelussa saavutettava sovinto voitaisiin osapuolten pyynnöstä vahvistaa heitä sitovaksi. Silloin siitä tulee täytäntöönpanokelpoinen, lopullinen ratkaisu.
Esityksessä ehdotetaan myös uudistettavaksi säännökset, jotka koskevat sovintojen vahvistamista tuomioistuimessa yleisesti.
Ei riskiä vastapuolen kulujen korvaamisesta
Tuomioistuinsovittelu olisi esityksen mukaan osapuolille kustannuksiltaan edullisempi kuin oikeudenkäynti. Osapuolet voisivat hoitaa asiaa usein itse ja vastaisivat kumpikin vain omista kuluistaan. Korvausvelvollisuutta vastapuolen kuluista ei olisi. Osapuolilla olisi myös mahdollisuus vaikuttaa siihen, mihin kustannuksia aiheuttaviin toimiin sovittelussa ryhdytään.
Sovittelulla voitaisiin parantaa oikeusturvan saatavuutta, kun tuomioistuimessa saataisiin ratkaistuiksi sellaisiakin asioita, joita ei nykyisin kuluriskin vuoksi lähdetä ajamaan oikeudenkäyntiasioina.
Lisätietoja: lainsäädäntöneuvos Iiro Liukkonen, puh. (09) 1606 7653, sähköposti: [email protected]