Sakkovankien määrää pyritään vähentämään
Mahdollisuus sakon muuntamiseen vankeudeksi on syytä säilyttää. Varattomuuden takia maksamatta jääneiden sakkojen täytäntöönpanoa olisi kuitenkin uudistettava muun muassa siten, että jos henkilö luotettavasti todettaisiin varattomaksi, täytäntöönpanosta voitaisiin luopua.
Muutos sisältyy selvitysmiesten tekemään ehdotukseen, joka luovutettiin oikeusministeriön kansliapäällikölle Kirsti Rissaselle ja sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikölle Markku Lehdolle tänään. Selvitysmiesten, ylitarkastaja Kari Haaviston ja neuvotteleva virkamies Kirsti Kuivajärven, tavoitteena oli suunnitella muuntorangaistuksen täytäntöönpano mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti. Juridisena asiantuntijana oli hallitussihteeri Anne Hartoneva oikeusministeriöstä.
Ehdotettujen uudistusten avulla sakkovankien lukumäärän uskotaan vähenevän merkittävästi, jolloin se vastaisi pohjoismaista tasoa. Sakkovankien määrä Suomessa on viime vuosina lisääntynyt huomattavasti. Sakkovankeja oli viime vuonna päivittäin keskimäärin 190, kun vastaava luku vuonna 1998 oli 96. Kuluvan vuoden huhtikuussa heitä oli 217. Vankilaan vuoden aikana tulleita sakkovankeja oli vuonna 1998 yhteensä 1318 ja vuonna 2002 peräti 2156. Sakkovankien yleisimpiä rikoksia ovat näpistykset.
Ulosottomies toteaisi varattomuuden
Ehdotuksen mukaan maksamatonta sakkoa ei muunnettaisi vankeudeksi, jos sakotettu on ulosotossa todettu varattomaksi eikä yleinen etu vaadi muuntamista. Alle 18-vuotiaana tehdyistä rikoksista saatuja sakkoja ei myöskään muunnettaisi vankeudeksi. Näissä tapauksissa täytäntöönpanosta luovuttaisiin jo ennen oikeuteen haastamista ja käsittelyä tuomioistuimessa.
Päätöksen toimenpiteistä luopumisesta tekisi ulosottomies. Hänellä on käytössään runsaasti tietoja esimerkiksi eri rekistereistä, joten hän pystyy selvittämään henkilön tulot ja varallisuuden luotettavasti. Ulosottoviranomaisten mahdollisuudet saada tietoja paranevat entisestään ulosottolain uudistuksessa ensi vuonna. Epävarmoissa tapauksissa muuntoasian selvittäminen vietäisiin syyttäjän kautta tuomioistuimen ratkaistavaksi.
Sakkojen täytäntöönpano- ja muuntoprosessi on nykyisin hidas ja työllistää useita viranomaisia. Muuntorangaistuspäätöksiä tehdään vuosittain lähes 20 000. Myös nykyisten säädösten mukaan muuntamatta jättäminen on mahdollista. Näin toimitaan kuitenkin erittäin harvoin, lähinnä vain silloin, kun rikos on tehty alle 18-vuotiaana tai päiväsakkojen määrä on ollut alle kahdeksan.
Kolme päiväsakkoa vastaisi yhtä vankeuspäivää
Lisäksi selvitysmiehet ehdottavat, että päiväsakkojen muuntosuhdetta vankeuspäiviksi muutettaisiin siten, että kolme päiväsakkoa vastaisi yhtä päivää vankeutta. Nykyisin kahdesta päiväsakosta tulee yksi päivä vankeutta.
Muuntorangaistuksen vähimmäispituudeksi ehdotetaan kymmentä päivää ja enimmäispituudeksi 60 päivää. Usean muuntorangaistuksen täytäntöönpanon enimmäispituus olisi 90 päivää. Nykyisin muuntorangaistuksen vähimmäispituus on neljä päivää ja enimmäispituus 90 päivää. Usean muuntorangaistuksen täytäntöönpanon enimmäispituus on nykyisin 120 päivää.
Selvitysmiesten mukaan enimmäispituuksia lyhentämällä voidaan nykyistä paremmin osoittaa ero sakon muuntorangaistuksen ja vankeusrangaistuksen välillä. Sakkohan on tarkoitettu lievemmäksi rangaistukseksi kuin ehdoton vankeus.
Päihdeongelmaiset hoitoyksikköön
Selvitysmiehet esittävät myös, että muuntorangaistukseen tuomitut päihdeongelmaiset suorittaisivat pääosan rangaistuksestaan päihdehuollon yksikössä.
Nykyisin sakkovangit kuormittavat erityisesti sijoitusvankilansa terveydenhuoltoa, koska valtaosa heistä on fyysisesti ja psyykkisesti huonokuntoisia, alkoholin tai huumeiden käyttäjiä, työttömiä, asunnottomia ja monin tavoin huono-osaisia.
Rangaistuksen täytäntöönpanon viisi ensimmäistä arkipäivää suoritettaisiin vankilassa. Tänä aikana valmisteltaisiin sijoitussopimus päihdehuollon yksikköön. Sakkovankien sijoittaminen päihdehuoltoon edellyttäisi, että vankiloille varattaisiin toimintaa varten riittävät resurssit.
Sakkovangit sijoitetaan vankiloihin tällä hetkellä samojen periaatteiden mukaan kuin vankeusvangitkin. Valtaosa heistä on sijoitettu suljettuun vankilaan. Suomessa on vain yksi nimenomaan sakkovangeille tarkoitettu osasto.
Selvitysmiesten mukaan sakkovangit eivät yleensä kuitenkaan tarvitse suljetun vankilan turvallisuustasoa. Tämän takia avovankilat tai erityisesti sakkovangeille suunnitellut vankilaosastot olisivat perustellummat sijoituspaikat sakkovangeille. Avolaitoksiin sijoittaminen kuitenkin edellyttäisi, että laitoksessa olisi riittävästi terveydenhuollon henkilökuntaa.
Lisätietoja:
ylitarkastaja Kari Haavisto (sosiaali- ja terveysministeriö), (09) 1607 4177, [email protected], neuvotteleva virkamies Kirsti Kuivajärvi (oikeusministeriö), (09) 1606 7642, kirsti.kuivajä[email protected]
> > Selvitysmiesten ehdotus