Oikeuslääketieteellisissä isyystutkimuksissa sovellettava laki uudistettavaksi

Hallitus päätti asiaa koskevan lakiesityksen sisällöstä tänään. Esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle presidentin esittelyssä perjantaina 23. huhtikuuta.

Tutkimusmenetelmät kehittyneet

Isyyden vahvistamista ja kumoamista koskevissa asioissa tarvitaan usein oikeuslääketieteellistä näyttöä isyydestä. Näytön hankkimisesta säädetään nykyisin eräistä veri- ja muita periytyviä ominaisuuksia koskevista tutkimuksista annetussa laissa eli veritutkimuslaissa, joka tuli voimaan 1976.

Lain voimaantulon jälkeen lääketieteelliset keinot selvittää lapsen ja isän biologista sukulaisuutta ovat huomattavasti kehittyneet. Nykyisin isyystutkimukset perustuvat DNA-tutkimuksiin. Tutkimus tehdään yleensä verinäytteestä, mutta se voidaan tehdä myös suun limakalvolta tai ihmisen kudoksesta otetusta näytteestä.

DNA-tutkimuksella isyys voidaan eräissä tapauksissa selvittää silloinkin, kun se ei aiemmin ole ollut mahdollista. Näyte voidaan esimerkiksi ottaa sairaalassa säilyneestä kudosnäytteestä. Lähisukulaisten näytteitä analysoimalla voidaan saada näyttöä kuolleen miehen isyydestä.

Mahdollisuus selvittää isyys nykyistä useammassa tilanteessa

Nykyisessä lainsäädännössä ei ole otettu huomioon tällaisia tilanteita. Isyysoikeudenkäynneissä ei siten voida määrätä käytettäväksi kaikkea saatavilla olevaa näyttöä.

Esityksessä korostetaan, että selvyyden saaminen isyydestä voi erityisesti lapsen kannalta olla hyvin tärkeää. Lapsen oikeudet puoltavat sitä, että tutkimusmahdollisuuksia tulee voida käyttää nykyistä laajemmin hyväksi.

Tutkimuksen tekeminen

Esityksen mukaan tutkimus määrättäisiin kuten nykyisinkin tehtäväksi ensisijassa lapsesta, lapsen äidistä ja miehestä, joka on isyyttä koskevassa oikeudenkäynnissä asianosainen tai joka on oletettavasti lapsen isä. Tutkimusta varten tutkittavasta otettaisiin yleensä verinäyte.

Uutta olisi, että tilanteissa, joissa miestä ei kuoleman tai kateissaolon vuoksi saada tutkimukseen, tuomioistuin voisi määrätä, että tutkimus tehdään hänen kudoksestaan aiemmin otetusta näytteestä. Jos tällaista ei ole saatavilla, tuomioistuin voisi velvoittaa miehen isän ja äidin yhdessä antamaan näytteen tutkimuksen tekemistä varten. Näytteen ottaminen erikseen jommastakummasta
vanhemmasta tai miehen muista sukulaisista edellyttäisi aina suostumusta.

Tutkimus voitaisiin määrätä tehtäväksi myös vainajasta, jota ei ole vielä haudattu tai tuhkattu.

Tehosteena uhkasakko

Nykyiseen tapaan tuomioistuimen antaman määräyksen tehosteena voitaisiin käyttää uhkasakkoa. Tuomioistuin voisi velvoittaa tutkittavaksi määrätyn henkilön sakon uhalla saapumaan näytteen ottamiseen. Jos hän ei noudattaisi määräystä, hänet voitaisiin määrätä tuotavaksi ja näyte voitaisiin ottaa vastoin hänen tahtoaan. Lääkärillä olisi tarvittaessa oikeus saada poliisilta virka-apua näytteen ottamiseksi.

Kanne vireille nykyistä aiemmin

Esityksen mukaan miehen tai lapsen äidin olisi pantava isyyden kumoamista koskeva kanne vireille nykyisen viiden vuoden sijasta kahden vuoden kuluessa lapsen syntymästä. Lapsi voisi edelleen panna vireille isyyden kumoamiskanteen ilman määräaikaa.

Oikeusgeneettisen isyystutkimuksen voisi esityksen mukaan teettää myös lastenvalvoja kaikkien osapuolten suostumuksella.

Ei muutoksia vanhoihin isyysasioihin

Ehdotettu uudistus ei vaikuta vanhoihin isyysasioihin. Tuomioistuin voi käsitellä isyyden vahvistamista koskevan asian vain, jos lapsi on syntynyt 30.9.1976 jälkeen eikä lapsella ole oikeudellista isää. Tuomioistuin voi käsitellä isyyden kumoamista koskevan asian äidin taikka aviomiehen tai isyytensä tunnustaneen miehen aloitteesta vain, jos lapsen syntymästä tai tunnustamisesta on kulunut vähemmän kuin viisi vuotta.

Käräjäoikeuksissa käsitellään vuosittain noin sata isyyskannetta. Isyyden kumoamista koskevia asioita on vuosittain vajaa 70.

Lisätietoja: lainsäädäntöneuvos Desirée Söderlund, puh. (09) 1606 7663 (sähköposti: [email protected])