Oikeusministeri Luhtanen Suomen Laki -teoksen 50-vuotisjuhlassa

Viimeisen puolen vuosisadan aikana lainsäädäntötyö ja myös kustannustoiminta ovat voimakkaasti muuttuneet. Tämän näemme ensinnäkin siitä, että tänään Suomen Laki -perusteoksia on kolme alussa olleen yhden sijasta, ja toiseksi siitä, että Suomen lainsäädännön keskeiset säädökset voidaan lukea kirjojen lisäksi CD-levyltä ja myös verkosta. Uusimmassa muodossaan sen voi tehdä myös kommunikaattorilta Suomen Laki Mobilesta. Määrää ja ilmiasua koskevista muutoksista huolimatta teosten perustehtävä on edelleen sama eli kertoa voimassa olevan lain sisältö.

Seuraavassa keskityn muutamiin periaatteellisiin kysymyksiin ja eräisiin parhaillaan oikeusministeriössä valmisteilla oleviin merkittäviin lainsäädäntöhankkeisiin. Näitä ovat erityisesti lainsäädännön laadun parantamispyrkimykset ja EU-lainsäädännön vaikutus omaan lainvalmisteluumme.

Jo usean vuoden ajan on ollut meneillään erilaisia hankkeita lainvalmistelun laadun parantamiseksi. Asiaa on pohdittu ja nytkin pohditaan erilaisissa kokoonpanoissa ja ryhmissä. Näissä tehdyt johtopäätökset ovat yleensä olleet varsin samansuuntaisia eli on korostettu sitä, että

- lainvalmistelulle on varattava riittävästi aikaa,

- on varmistettava valmistelijoiden osaamisen taso,

- on huolehdittava siitä, että valmistelu perustuu riittävään tietoon ja vaikutusarviointeihin,

- ja ennen kaikkea on edellytettävä että ministeriöiden johto ymmärtää lainvalmistelun merkityksen.

Uskon, että nämä asiat on oikeusministeriössä sen perustehtävän ja -luonteen huomiooon ottaen ymmärretty hyvin ja ehkä muita ministeriöitä paremmin. Valitettavasti ongelmana näyttää kuitenkin olevan yleisesti se, etteivät ylevät sanat ja käytännön teot aina kohtaa.

Hyvät kuulijat

Viime keväänä otettiin uusi merkittävä askel paremman lainsäädännön alueella, kun valtioneuvoston kanslia asetti elinkeino-, työmarkkina- ja kuluttajajärjestöjen sekä hallinnon ja tuomioistuinten edustajista koostuvan työryhmän, jonka tehtävänä on luoda paremman sääntelyn toimintaohjelma, työnimeltään herkullisesti PARSA.

Korostan painokkaasti, että lainvalmistelu, lainsäädäntötyö ei ole vain hallinnon asia, vaan mitä suurimmassa määrin koko yhteiskunnan yhteinen asia. Tätä periaatetta on syytä korostaa selvästi jo ennen eduskuntakäsittelyä, vaikka eduskunta edustaakin sinänsä koko kansaa. Korkealaatuinen lainsäädäntö on olennainen osa Suomen yleistä hyvinvointi- ja kilpailukykystrategiaa. Tämän takia on arvokasta, että on aloitettu ohjelmatyö, jossa laaditaan katsaus eri oikeuden- ja hallinnonalojen sääntelyn nykytilaan ja arvioidaan kehitystä ei vain lainsäädännön teknisen laadun vaan laajemmin sääntelyn kannalta.

Korkeatasoinen sääntely edellyttää, että säädetään vain siitä, mistä on tarpeen säätää, ja tehdään se niin selkeästi ja yksinkertaisesti kuin mahdollista. Tällaisessa sääntely-ympäristössä voidaan pyrkiä sisällöllisesti selkeämpiin kokonaisuuksiin, minkä lisäksi "vähemmän mutta paremmin" -säätäminen voi merkitä aitoa punnintaa sääntelyn eri vaihtoehtojen välillä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että valtaosa lainsäädäntötyöstä kohdistuu vanhan sääntelyn tarkistamiseen, jolloin nimenomaan säädösten huolto on tärkeää. Myös vanhojen, jo voimassa olevien lakien ajantasaisuudesta, ymmärrettävyydestä ja sopeutumisesta oikeusjärjestyksen kokonaisuuteen on huolehdittava. Tarkoituksena on, että mainittu paremman sääntelyn toimintaohjelma saadaan valmiiksi ensi huhtikuun loppuun mennessä.

EU-lainsäädännön ja ehkä yleisemmin sanottuna EU-oikeuden yhteensovittaminen kansallisen lainsäädäntömme kanssa tuottaa meille - ja varmasti myös muille jäsenvaltioille - tiettyjä ongelmia. Kysymys ei ole yksinomaan siitä, ettemmekö tietäisi, mistä voimme kansallisesti säätää, jos asiasta on annettu EU-asetus, eikä myöskään siitä, ettemmekö - ainakin yleensä - tunnistaisi sitä EU:n oikeuskäytäntöä, joka on otettava huomioon kansallista lainsäädäntöä laadittaessa. Kohtaamme jäsenvaltiona ongelmia sen vuoksi, että lainsäädäntökulttuuri EU:ssa poikkeaa omastamme. EU:ssa on esimerkiksi hyväksytty asetuksia, joiden sisältö - jonka sinänsä hyväksymme - on puettu muotoon, jota on vaikea yhdistää kansalliseen lainsäädännön kirjoittamistapaan.

Yhtenä esimerkkinä teknisesti hankalasta ja vaikeasti hahmotettavasta lainsäädännöstä oikeusministeriön alalta voisi mainita lakeja, joilla pantiin täytäntöön tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa annettu neuvoston asetus. Tämän niin sanotun Bryssel II a -asetuksen nimikin riittänee kertomaan ongelman luonteesta. Kuitenkin kansainvälistyvässä Suomessa kansalaisten oikeuksien toteutumisen kannalta tämä lainsäädäntö on mitä tärkeintä.

Myös EU:ssa äänenpainot yhteisölainsäädännön laadun parantamiseksi ovat voimistuneet. Eräitä tervetulleita merkkejä siitä olemme jo nähneet. Komissio on lähtenyt poistamaan työlistoiltaan lähinnä täysin vanhentuneita ja - voi miltei sanoa - turhia lainsäädäntöhankkeita. Voinemme sinänsä uskoa, että lainsäädännön laadun parantaminen EU:ssa on vielä monin kerroin vaikeampaa kuin kansallisella tasolla. EU-lainsäädännön valmistelun luonteeseen kuuluu, että se on kompromissien rakentamista aivan loppuun asti. Siinä sekä sisällön että muodon johdonmukaisuus helposti kärsii. Suunta - ainakin puheissa - on kuitenkin oikea. Voinemme perustellusti odottaa myös käytännän tekoja.

Siirtyessäni nykyiseen oikeusministerin tehtävään tein - muun ohella - tärkeän havainnon, joka heijastuu myös tänään juhlittavaan Suomen Laki -tuoteperheeseen. Oikeusministeriö on niin sanottu pieni ministeriö eivätkä sen hankkeet varsinkaan rahamääriltään ole sellaisia, joihin totuin liikenne- ja viestintäministeriössä. Esimerkiksi yhdellä miljoonalla euroja voidaan selvästi lisätä oikeusturvaa, mutta sillä saatavan tienpätkän pituus on varsin vähäinen. Kuitenkin se lainsäädäntö, josta oikeusministeriö vastaa, on yksittäisten kansalaisten, yhteisöjen ja koko yhteiskunnan kannalta tärkeintä peruslainsäädäntöä. Kirjamuotoisiin Suomen Laki -teoksiin ei voida ottaa kaikkea lainsäädäntöä, mutta miltei kaiken oikeusministeriölle kuuluvan lainsäädännön ne sisältävät juuri niiden perusluonteen vuoksi.

Hyvät kuulijat

Tällä hetkellä on vireillä merkittäviä peruslainsäädäntöämme koskevia uudistuksia. Mainitsen niistä eräitä.

Suomen väestön ikääntymistä kuvaavat lukusarjat osoittavat, että väestömme vanhenee vauhdilla. Yhä suurempi osa meistä elää yhä vanhemmaksi. Vaikka vanhemmat ihmiset lienevät tulevina vuosina keskimääräisesti aikaisempaa terveempiä niin fyysisesti kuin psyykkisestikin, ainakin osa menettää myös toimintakykyään. Kaikki eivät tulevaisuudessakaan kykene hoitamaan omia asioitaan.

Meillä on jo pitkään ollut periaatteena, ettei kenenkään oikeuteen määrätä omista asioistaan tule puuttua enempää kuin on tarpeen hänen oman etunsa vuoksi. Tätä linjausta jatkaa holhoustoimilain tarkistuksen yhteydessä joulukuussa annettava lakiesitys edunvalvontavaltuutuksesta. Valtuutussäännösten nojalla kansalaiset voisivat varautua oman toimintakykynsä menetykseen. Voisimme etukäteen päättää, kuka hoitaa asioitamme siinä tapauksessa, että emme siihen enää itse kykene. Tähän tarvitaan myös viranomaisvalvontaa, mutta olennaista on se, että myös me itse voisimme vaikuttaa etujamme valvovan henkilön valintaan.

Kuten varmaankin kaikki tiedätte, yhtiöoikeuden alalla osakeyhtiölain kokonaisuudistus on jo eduskunnan käsiteltävänä. Seuraavana yhtiöoikeuden hankkeena ja jo työryhmävaiheessa on asunto-osakeyhtiölaki. Lain tarkistamista edellyttää jo taustalain eli osakeyhtiölain uudistus, mutta myös väestön ja asuntokannan vanheneminen vaatii lain säännösten toimivuuden tarkastelua. Tämä koskee ennen muuta kiinteistöjen kunnossapitoa, osakkaan tekemiä muutostöitä sekä osakkaan ja yhtiön vastuun määrittämistä.

Viimeisen parin vuosikymmenen aikana on saatettu voimaan monia sellaisia uudistuksia, joiden myötä lakikirjasta on poistunut joukko 1800-luvulta peräisin olleita lakeja. Rikoslakiuudistus on saatettu lähes loppuun, on säädetty uusi konkurssilaki ja eräänä tällaisena suurena hankkeena saatetaan loppuun ulosottolain kokonaisuudistus. Tämän laajoihin osittaisuudistuksiin perustuvan hankkeen viimeistä eli neljättä vaihetta koskeva ehdotus valmistui kesän alussa. Hallituksen esitys on tarkoitus antaa ensi vuonna niin, että se ehditään hyvin käsitellä vielä istuvan eduskunnan toimesta. Tämä ehdotus koskee lähinnä ulosottolaitoksen organisaatiota sekä turvaamistoimen täytäntöönpanoa koskevia säännöksiä. Tällöin ulosottolaki korvautuisi uudella ulosottokaareksi kutsuttavalla lailla, johon sisältyisivät aiemmin uudistetut luvut.

Vielä muutama sana myös prosessilainsäädännöstä. Merkittävä sekä yleisiä tuomioistuimia että hallintotuomioistuimia koskeva lainvalmistelu koskee asioiden käsittelyn julkisuutta. Hallintotuomioistuimessahan useimmiten yksityinen asianosainen hakee muutosta hallintoviranomaisen päätökseen. Lisäksi näihin asioihin liittyy usein julkisuuslain tai muun lainsäädännön perusteella salassa pidettäviä tietoja, näin erityisesti sosiaaliturva- ja veroasioissa.

Oikeusturvaa hakevan kannalta on tärkeää, että hän voi ennakoida, kuinka laajasti hänen yksityiselämäänsä tai liiketoimintaansa koskevat tiedot tulevat oikeudenkäynnissä julkisiksi. Toisin kuin yleisissä tuomioistuimissa hallintolainkäyttöasiat käsitellään ja ratkaistaan pääosin kirjallisessa menettelyssä, minkä vuoksi oikeudenkäynnin julkisuuskin toteutuu pääosin asiakirjojen julkisuutena. Ottaen huomioon menettelyn erot hallintotuomioistuinten ja yleisten tuomioistuinten välillä, on päädytty siihen, että käsittelyn julkisuudesta tulisi säätää kummankin tuomioistuimen osalta omassa laissaan. Hallituksen esitykset annettaneen vielä ennen vuodenvaihdetta.

Hyvät ystävät

Ei ehkä kannattane spekuloida, missä muodossa Suomen Lakiin tutustutaan tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Varmaa on kuitenkin se, että lainsäädäntötyö ei lopu. Lakeja ja määräyksiä ja myös niiden tarkistamisen tarvetta on niin kauan kuin elämme yhdessä toistemme kanssa. Niin kauan on myös tarvetta helposti löytää meitä ohjaavien normien sisältö.

Näillä ajatuksilla onnitellessani nyt 50 vuotta täyttävää Suomen Lakia minulla on ilo toivottaa sille myös pitkää ikää!